Eenokin kirja

Ensimmäisen luvun kuutta viimeistä riviä on lainattu Juudaan kirjeessä. Eenokin kirja on aina ollut tunnettu juutalaisten keskuudessa. Kolmannen Mooseksen kirjan luvun 16 "erämaahan Asaselille" on oikeastaan "erämaahan Azazelin luokse", liittyen tämän kirjan lukuun 10. Monet ajanlaskumme alkupuolen ihmiset eivät voineet hyväksyä kirjan kertomuksia enkeleistä, ja niinpä 100-luvulla elänyt rabbi Simeon ben Jochai julisti kirotuksi jokaisen, joka uskoi tämän kirjan sanoja. Niin kirjan kopiot hävitettiin, ja kauan luultiin, ettei kirjasta ole jäänyt kuin muutama katkelma. Vuonna 1773 huhut säilyneestä kopiosta veivät skotlantilaisen tutkimusmatkailija James Brucen Etiopian kaukaisimpiin osiin, ja sieltä kirja löytyi - heidän raamatustaan! Ensimmäisen englanninkielisen käännöksen sai valmiiksi 1821 Richard Laurence, Oxfordin yliopiston heprean kielen professori. Myöhemmin kirjasta löydettiin kymmenen käsikirjoituskatkelmaa Qumranin kääröjen joukosta. On laskettu, että Uudessa testamentissa viitataan tähän kirjaan yli sata kertaa. Vaikka toiset kirosivatkin kirjaa, esim. Athenagoras ("Legatio", 170AD) pitää Eenokia todellisena profeettana, samoin tekstiä arvostavat Tatian (110-172), Irenaeus (115-185), Aleksandrian Klemens (150-220), Tertullianus (160-230) ja Origenes (186-255). Monet muinaiset kirjanoppineet ovat kertoneet Eenokin kirjan koostuvan seuraavista osista: "Muinainen kirja", "Ensimmäinen ja toinen vartijoiden kirja", "Ensimmäinen salaisuuksien kirja" (tai "Viisauden näky"), "Nooan näky ja historia" ja "Tähtitieteen kirja". Voi siis olla, että tämä teksti lyhennettiin jo kauan ennen Herramme syntymää tällaiseen muotoon. Tämä teksti on suomennettu R.H.Charles "The Apocrypha and Pseudepigrapha of the Old Testament"-kirjan englanninkielisestä tekstistä 12/2000 - 08/2002. Suomennoksessa on otettu huomioon kreikan ja aramean kieliset säilyneet katkelmat.

Osa I. Luvut 1-36.

[Luku 1]

Eenokin siunauksen sanat, joilla hän siunasi valitut ja vanhurskaat, jotka tulevat elämään ahdistuksen  päivänä, jolloin kaikki syntiset ja jumalattomat poistetaan. Ja hän otti kirjoituksensa ja sanoi  "Eenok, vanhurskas mies, jonka silmät Jumala avasi, näki näyn Pyhästä taivaissa, jonka enkelit näyttivät minulle, ja heiltä minä kuulin kaiken, ja heiltä minä ymmärsin kaiken minkä näin, mutta ei tätä sukupolvea varten, vaan tulevia kaukaisia varten. Valittuihin liittyen sanoin, ja otin kirjoitukseni joka liittyy heihin:

Suuri Pyhä lähtee paikaltaan,
Ja ikuinen Jumala astuu maahan, Siinain vuorelle,
Ja ilmestyy hänen mahtavuutensa voimassa taivaiden taivaasta.
Ja kaikkia tullaan lyömään pelolla
Ja Vartijat järkkyvät,
Ja suuri pelko ja vapina valtaa heidät maan loppuihin saakka.
Ja korkeat vuoret tulevat tärisemään,
Ja korkeat kukkulat tasoitetaan,
Ja ne tulevat sulamaan kuin vaha liekin edessä.
Ja maa repeää kahtia,
Ja kaikki maan päällä katoaa,
Ja kaikki tullaan tuomitsemaan.
Mutta vanhurskaiden kanssa Hän tekee rauhan,
Ja suojelee valittuja,
Ja armo tulee olemaan heidän yllään.
Ja he kaikki tulevat kuulumaan Jumalalle,
Ja he menestyvät,
Ja he ovat kaikki siunattuja.
Ja Hän auttaa heitä kaikkia
Ja valo ilmestyy heille,
Ja Hän tekee rauhan heidän kanssaan.
Ja katso! Hän tulee kymmenien tuhansien pyhiensä kanssa
Jakamaan oikeutta kaikille,
Ja tuhoamaan kaiken jumalattoman:
Ja tuomitsemaan kaiken lihan
Kaikista heidän jumalattomuuksiensa teoista, joita he ovat jumalattomasti tehneet,
Ja kaikista asioista, joita jumalattomat syntiset ovat Häntä vastaan puhuneet.

[Luku 2]

Tarkkaile kaikkea, mitä on taivaalla, kuinka ne eivät muuta kiertoratojaan, ja valonlähteitä, jotka ovat taivaalla, kuinka ne kaikki nousevat ja laskevat vuodenaikojen mukaan järjestyksessä, äläkä yritä muuttaa niille osoitettua järjestystä. Katsokaa maata, ja antakaa huomionne asioille, jotka ovat sen yllä ensimmäisestä viimeiseen, kuinka järkkymättömiä ne ovat, kuinka mikään maanpäällisistä asioista ei muutu, vaan kaikki Jumalan työt näyttäytyvät teille. Katso kesää ja talvea, kuinka maa täyttyy vedellä, ja pilvet ja kaste ja sade ovat sen yllä.

[Luku 3]

Tarkkaile ja näe, kuinka kaikki puut näyttävät kuin ne olisivat kuivuneet ja pudottaneet lehtensä, paitsi 14 puuta, jotka eivät menetä lehvistöään, vaan säilyttävät vanhan lehvistön kahdesta kolmeen vuotta, kunnes uusi tulee.

[Luku 4]

Ja jälleen, katsokaa kesän päiviä, kuinka aurinko on maan yläpuolella. Ja te etsitte varjoa tai suojaa auringon kuumuuden tähden, ja myös maa polttaa kasvavalla lämmöllä, ja niin ettette voi kulkea maalla, tai kalliolla sen kuumuuden tähden.

[Luku 5]

Tarkkailkaa, kuinka puut peittävät itsensä vihreillä lehdillä ja kantavat hedelmää: Sen tähden antakaa huomionne ja tuntekaa kaikki Hänen työnsä, ja huomatkaa kuinka Hän, joka elää ikuisesti on tehnyt ne. Ja kaikki hänen työnsä jatkuvat vuodesta vuoteen ikuisesti, ja kaikki työt, jotka Hän on saattanut päätökseen, ne eivät muutu, vaan niin kuin Jumala on tehnyt, niin ne ovat. Ja katso kuinka meri ja joet samalla tavalla ovat valmistuneet, eivätkä muutu Hänen komennoistaan. Mutta te - te ette ole olleet kestäviä, ettekä tehneet Herran käskyjä, vaan olette kääntyneet pois ja puhuneet ylpeitä ja kovia sanoja saastaisilla suillanne Hänen suuruuttaan vastaan. Oi, te kovasydämiset, te ette tule löytämään rauhaa. Siksi te kiroatte päivänne, ja elämänne vuodet katoavat, ja teidän tuhonne vuodet moninkertaistuvat ikuisessa kirouksessa, ettekä tule löytämään armoa. Niinä päivinä te laitatte nimenne ikuiseen kiroukseen kaikille vanhurskaille, ja teidän kauttanne kaikki kiroavat, ja te tulette syyttämään kaikkia syntisiä ja jumalattomia, ja teille jumalattomille tulee olemaan kirous. Ja kaikki kirouksesta vapaat iloitsevat, ja tulee olemaan syntien anteeksisaaminen, ja kaikki armo ja rauha ja kärsivällisyys: Heille tulee olemaan pelastus, hyvä valo. Ja kaikki te synnintekijät, teille ei tule olemaan pelastusta, vaan teille on kirous, mutta valituille tulee olemaan valo ja ilo ja rauha, ja he tulevat perimään maan. Ja tulee lahja valittujen viisaudelle, ja he tulevat elämään eivätkä tee enää koskaan syntiä, jumalattomuutta tai ylpeyttä, viisaita tulee olemaan vähän. Ja he eivät tee enää rikkomuksia, eivätkä tee syntiä elinpäivinään, eivätkä he kuole vihan tai suuttumuksen tähden, vaan he tulevat täyttämään elinpäiviensä luvun. Ja heidän elämänsä kasvavat rauhassa, ja heidän ilonsa vuodet moninkertaistuvat, ikuisessa onnessa ja rauhassa, kaikki heidän elinpäivänsä.

[Luku 6]

Ja tapahtui, kun ihmisten lapset olivat moninkertaistuneet, että niinä päivinä heille syntyi kauniita ja viehättäviä tyttäriä. Ja enkelit, taivaan lapset, näkivät ja himoitsivat heitä, ja sanoivat toisilleen: "Tulkaa, valitkaamme vaimoja ihmisten lasten keskuudesta ja tehdään lapsia."  Ja Semjaza, joka oli heidän johtajansa, sanoi heille: "Minä pelkään, ettette suostu tähän, ja minun täytyy yksin maksaa suuren synnin rangaistus." Ja he kaikki vastasivat hänelle ja sanoivat: "Vannokaamme vala, ja sitokaamme kaikki itsemme keskinäisillä kirouksilla, ettemme hylkää tätä suunnitelmaa, vaan teemme tämän asian." Sitten he kaikki vannoivat yhdessä ja sitoivat itsensä keskinäisillä kirouksilla siihen. Ja heitä oli kaikkiaan 200, jotka laskeutuivat Jaredin päivinä Hermonin vuoren huipulle, ja he kutsuivat sitä Hermonin vuoreksi, koska he olivat vannoneet ja sitoneet itsensä keskinäisillä kirouksilla sen yllä. Ja nämä olivat heidän johtajiensa nimet: Samiazaz, heidän johtajansa, Araklba, Rameel, Kokablel, Tamlel, Ramlel, Danel, Ezeqeel, Baraqijal, Azazel, Armaros, Batarel, Ananel, Zaqlel, Samsapeel, Satarel, Turel, Jomjael, Sariel. Nämä ovat kymmenien päälliköt.

[Luku 7]

Ja kaikki muut heidän kanssaan ottivat itselleen vaimoja, ja jokainen valitsi itselleen yhden, ja he alkoivat kulkea heidän kanssaan ja saastuttaa itseään heidän kanssaan, ja he opettivat heille kauneutta ja lumouksia, ja juurien leikkaamista, ja tutustuttivat heidät kasveihin. Ja he tulivat raskaiksi, ja synnyttivät suuria jättiläisiä, joiden korkeus oli 3000 kyynärää: Jotka tuhosivat kaikki ihmisten tiedot. Ja kun ihmiset eivät enää voineet sietää heitä, jättiläiset kääntyivät heitä vastaan ja tuhosivat ihmiset. Ja he alkoivat tehdä syntiä lintuja, petoja, matelijoita ja kaloja vastaan, ja alkoivat tuhoamaan toistensa lihaa ja juomaan verta. Silloin maa alkoi syyttämään laittomia.

[Luku 8]

Ja Azazel opetti ihmisiä tekemään miekkoja ja veitsiä, ja kilpiä ja rintakilpiä, ja teki heille tunnetuiksi maan metallit ja niiden työstämisen taidon, ja rannerenkaat ja koristeet, antimonien käytön, silmien kaunistamisen, ja kaikki arvokkaat kivet, ja kaikki väriaineet. Ja nousi paljon jumalattomuutta, ja he tekivät haureutta, ja heidät johdettiin harhaan, ja he turmelivat kaikki tiensä. Semjaza opetti lumouksia ja juurileikkauksia, Armaros lumouksia, Baraqijal tähtitiedettä, Kokabel tähtikuvioita, Ezeqeel tietoa pilvistä, Araqiel maan merkkejä, Shamsiel auringon merkkejä, ja Sariel kuun kiertoa. Ja kun ihmiset menehtyivät, he huusivat, ja heidän huutonsa nousi ylös taivaaseen…

[Luku 9]

Ja sitten Mikael, Uriel, Rafael ja Gabriel katsoivat alas taivaasta ja näkivät paljon verenvuodatusta maan päällä, ja kaikki laittomuus lisääntyi maassa. Ja he sanoivat toisilleen: "Maa joka on tehty ilman asukkaita huutaa heidän huutojaan ylös taivaan porteille." Ja nyt teille, taivaan pyhät, ihmisten sielut sanovat: "Tuokaa syymme Korkeimman eteen." Ja he sanoivat aikojen Herralle: "Herrojen Herra, Jumalien Jumala, Kuninkaiden Kuningas, ja aikojen Jumala, Kunniasi valtaistuin pysyköön kaikille aikojen sukupolville, ja nimesi pyhä ja kunnioitettu ja siunattu kaikille ajoille! Sinä olet tehnyt kaiken, ja Sinulla on valta yli kaiken: ja kaikki asiat ovat paljastettuja ja avoimia edessäsi, näet kaiken eikä mikään voi piiloutua Sinulta. Sinä näet mitä Azazel on tehnyt, kuka on opettanut kaiken, mikä ei ole oikeaa, maan päällä, ja on paljastanut ikuiset salaisuudet jotka olivat taivaassa, joita ihmiset kovasti halusivat oppia: ja Semjaza, jolle olet antanut määräysvallan. Ja he ovat menneet maan päälle ihmisten tyttärille, ja ovat maanneet naisten kanssa, ja ovat saastuttaneet itsensä, ja paljastaneet heille kaikenlaiset synnit. Ja naiset ovat synnyttäneet jättiläisiä, ja siksi koko maa on täytetty verellä ja sillä, mikä ei ole oikeaa. Ja nyt, katso, niiden sielut, jotka ovat kuolleet, huutavat ja asettuvat taivaan porteille, ja heidän valituksensa ovat nousseet: eivätkä voi tauota laittomien tekojen tähden, joita maassa tehdään. Ja Sinä tiedät kaiken, ennen kuin ne tapahtuvat, ja Sinä näet nämä asiat ja sinä laitat heidät kärsimään ja sanot, mitä meidän tulee tehdä näille asioille."

[Luku 10]

Sitten sanoi Korkein, Pyhä ja Suuri puhui, ja lähetti Urielin Lamekin pojan luokse, ja sanoi hänelle: "Mene Nooan luokse ja sano hänelle minun nimessäni Piiloudu! ja paljasta hänelle, että loppu lähestyy: että koko maa tuhotaan, ja vedenpaisumus on tulossa yli kaiken maan, ja tuhoaa kaiken mitä siinä on. Ja nyt opasta häntä pakenemaan ja hänen siemenensä säilyy kaikkia maailman sukupolvia varten."  Ja Herra sanoi Rafaelille: "Sido Azazelin kädet ja jalat, ja heitä hänet pimeyteen: ja tee aukko erämaahan paikkaan nimeltä Dudael, ja heitä hänet sinne. Ja laita hänen päälleen karkeita ja teräviä kiviä, ja peitä hänet pimeydellä, ja jätä hänet sinne ikuisiksi ajoiksi, ja peitä hänen kasvonsa ettei hän voi nähdä valoa. Ja suuren tuomion päivänä hänen tullaan heittämään tuleen. Ja paranna maa jonka enkelit ovat turmelleet, ja julista maan parantamista, että he voivat parantaa vitsauksen, ja etteivät kaikki ihmisten lapset menehdy kaikkien niiden salaisten asioiden tähden, jotka Vartijat ovat paljastaneet ja opettaneet heidän pojilleen. Ja koko maa on turmeltunut niiden tekojen kautta, jotka on opettanut Azazel: hänen syykseen lukekaa kaikki synti." Ja Gabrielille Herra sanoi: "Toimi kaikkia epäpyhiä ja haureuden lapsia vastaan: ja tuhoa Vartijoiden lapset ihmisten joukosta, lähetä heidät toisiaan vastaan niin että he tuhoavat toisensa taistelussa: sillä päivien pituutta he eivät saa. Ja heidän isänsä toivovat elävänsä ikuisesti, mutta jokainen heistä elää 500 vuotta." Ja Herra sanoi Mikaelille: "Mene, sido Semjaza ja hänen toverinsa, jotka ovat yhtyneet naisiin ja saastuttaneet itsensä kaikella epäpuhtaudella. Ja kun heidän poikansa ovat tappaneet toisensa, ja he ovat nähneet rakkaidensa tuhon, sido heidät lujasti 70 sukupolveksi maan laaksoihin, heidän tuomionsa päivään saakka, kunnes ikuinen ja lopullinen tuomio on julistettu. Niinä päivinä heidät johdatetaan tulen syvyyksiin: ja kidutukseen ja vankeuteen josta he eivät vapaudu koskaan. Ja jokainen joka tuomitaan ja tuhotaan tästä lähtien, hänet tullaan sitomaan heidän mukaansa sukupolvien loppuun saakka. Ja tuhoa kaikki saastaiset henget ja Vartijoiden lasten henget, koska he ovat vääristäneet ihmisen. Tuhoa kaikki väärä maan pinnalta ja anna kaiken pahan työn kohdata loppunsa: ja anna oikeuden ja totuuden kasvin ilmestyä: ja se saa antaa siunauksen; oikeuden ja totuuden työt istutetaan totuudessa ja ilossa ikuisiksi ajoiksi. Ja silloin kaikki vanhurskaat pääsevät pakoon, ja elävät kunnes he saavat tuhansia lapsia, ja kaikki heidän nuoruutensa ja vanhuutensa päivät he täyttävät rauhassa. Ja koko maa tulee täyteen oikeaa, ja kaikkialle istutetaan puita ja kaikki on täynnä siunausta. Ja kaikkia haluttuja puita istutetaan, ja viinitarhoja: ja viini, jota he istuttavat, tuottaa viiniä runsaasti, ja kaikki siemen mitä kylvetään, tuottaa tuhat, ja joka annos oliiveja tuottaa kymmenkertaisesti painonsa verran öljyä. Ja puhdista maa kaikesta sorrosta, ja kaikesta mikä ei ole oikein, ja kaikesta synnistä, ja kaikesta jumalattomuudesta: ja kaikki epäpuhtaus mitä maan päällä on, tuhoa maasta. Ja kaikki ihmisten lapset tulevat oikeiksi, ja kaikki kansat palvovat ja ylistävät Minua. Ja maa tulee puhtaaksi kaikesta saastaisuudesta, ja kaikesta synnistä, ja kaikista rangaistuksista, ja kaikesta kidutuksesta, enkä Minä enää koskaan tee sitä uudestaan, sukupolvesta sukupolveen ja ikuisesti.

[Luku 11]

Ja niinä päivinä Minä avaan siunauksen varastohuoneet, jotka ovat taivaassa, niin että lähetän ne alas maan päälle työn ja ihmislasten ylle. Ja totuus ja rauha yhdistyvät läpi maailman kaikkien päivien ja läpi kaikkien ihmisten sukupolvien.

[Luku 12]

Näiden tapahtumien edestä Eenok piilotettiin, eikä kukaan ihmisten lapsista tiennyt, minne hänet oli piilotettu, ja missä hän oli, ja mitä hänestä oli tullut. Ja hän toimi Vartijoiden kanssa, ja kulutti päivänsä pyhien kanssa. Ja minä Eenok olin Herran majesteetin siunaus, ja katso, Vartijat kutsuivat minua nimellä Eenok Kirjailija - ja sanoivat minulle: "Eenok, sinä oikeuden kirjoittaja, mene, julista taivaan Vartijoille, jotka ovat lähteneet korkeasta taivaasta, pyhästä ikuisesta paikasta, ja ovat saastuttaneet itsensä naisten kanssa, ja ovat tehneet kuten maan lapset tekevät, ja ovat ottaneet itselleen vaimoja: "Te olette aiheuttaneet suuren tuhon maan päällä. Ja teillä ei tule olemaan rauhaa eikä syntien anteeksiantoa: ja niin paljon kuin he iloitsevat lapsistaan, niin paljon rakkaidensa murhia heidän tulee nähdä, ja heidän lastensa tuhon yli he tulevat valittamaan ja rukoilemaan ikuisuuksiin saakka, mutta armoa ja rauhaa ei tule.""

[Luku 13]

Ja Eenok meni ja sanoi: "Azazel, sinulla ei tule olemaan rauhaa: ankara tuomio on julistettu sinua vastaan, sinut sidotaan: Eikä sinulla tule olemaan mitään oikeuksia sen laittomuuden tähden, mitä olet opettanut, ja kaikkien jumalattomuuden töiden tähden ja synnin, jotka olet näyttänyt ihmisille." Sitten minä menin ja puhuin heille kaikille yhdessä, ja he olivat kaikki peloissaan, ja kauhu ja vapina valtasivat heidät. Ja he rukoilivat minua viemään anomuksen heidän puolestaan, että he saisivat anteeksi, ja lukisin heidän anomuksensa taivaan Herran edessä. Sillä siitä lähtien he eivät voineet puhua (Hänelle) eivätkä nostaa silmiään taivaaseen niiden syntien häpeän tähden, josta heidät oli tuomittu. Sitten minä kirjoitin heidän anomuksensa, ja rukouksen heidän henkiensä puolesta ja heidän tekonsa yksitellen ja heidän pyyntönsä mukaisesti että he saisivat anteeksi. Ja minä lähdin pois ja istuin Daanin vesille Daanin maahan, lounaaseen Hermonista: minä luin heidän anomustaan kunnes nukahdin. Ja katso, uni tuli, ja näyt laskeutuivat ylleni, ja minä näin näkyjä rangaistuksesta, ja ääni käski minua kertomaan sen taivaan pojille ja nuhtelemaan heitä. Ja kun minä heräsin, tulin heidän luokseen, ja he istuivat kaikki yhteen kokoontuneina, itkien paikassa nimeltä Abelsjail, mikä on Libanonin ja Seneserin {Sinear?} välissä, heidän kasvonsa peitettyinä. Ja minä kerroin heille kaikki näyt, mitkä olin nähnyt unessa, ja aloin puhua heille oikeuden sanoja, ja nuhtelemaan taivaallisia Vartijoita.

[Luku 14]

Kirja oikeuden sanoista, ja ikuisten Vartijoiden nuhtelusta niin kuin Suuri Pyhä käski siinä näyssä. Minä näin unessani sen, mitä nyt sanon lihan kielellä ja suuni henkäyksellä: mitä Suuri on antanut ihmisille keskusteltavaksi ja sydämellä ymmärrettäväksi. Kuten Hän on luonut ja antanut ihmisille vallan ymmärtää viisauden sanoja, niin Hän on luonut myös minut ja antanut minulle vallan nuhdella Vartijoita, taivaan lapsia. Minä kirjoitin teidän anomuksenne, ja näyssä minulle ilmoitettiin että anomustanne ei hyväksytä läpi kaikkien ikuisuuden päivien, ja tämä tuomio on lopultakin tullut teille. Ja tästä eteenpäin ette nouse taivaaseen koko ikuisuuden aikana, ja maan siteissä tuomion julistus on edennyt sitomaan teidät maailman kaikiksi päiviksi. Ja te tulette näkemään rakkaiden poikienne tuhon eikä se miellytä teitä, sillä he tulevat kuolemaan miekalla teidän edessänne. Ja teidän anomustanne heidän puolestaan ei hyväksytä, eikä teidän omaanne: vaikka kuinka itkette ja rukoilette ja puhutte kaikki sanat, jotka olen kirjoittanut. Ja minulle näytettiin näky: Katso, näyssä pilvet kutsuivat minua, ja sumu huusi minua, ja tähtien kierto ja salamat nopeutuivat ja pakenivat minua, ja tuulet näyssä laittoivat minut lentämään ja nostivat minut ylöspäin, ja kantoivat minut taivaaseen. Ja minä menin kunnes melkein törmäsin muuriin, joka on tehty kristalleista ja sitä ympäröivät tuliset kielet: ja se alkoi pelottaa minua. Ja minä menin tulisten kielten luokse ja saavuin talolle, joka oli tehty kristalleista: ja talon seinät olivat kuin kristallinen mosaiikkilattia, ja sen perustukset oli tehty kristallista. Sen katto oli kuin tähtien ja salamoiden polku, ja niiden välissä oli liekehtiviä kerubeja, ja heidän taivaansa oli (kirkasta kuin) vesi. Liekehtivä tuli ympäröi muureja ja sen portit olivat tulessa. Ja minä astuin sisälle taloon, ja se oli kuuma kuin tuli ja kylmä kuin jää: siellä ei ollut elämän iloja: pelko peitti minut ja vapisin. Ja kun tärisin ja vapisin, lankesin kasvoilleni. Ja minä näin näyn, ja katso, oli toinen talo, suurempi kuin aikaisempi, ja valtava portti oli edessäni avoinna, ja se oli tehty tulen liekeistä. Ja se oli niin upea ja suurenmoinen ja loistava etten voi sitä kuvailla. Ja sen lattia oli tulesta, ja sen yläpuolella oli salamoita ja tähtien polku, ja myös sen katto oli liekehtivää tulta. Ja minä katsoin ja näin siellä mahtavan valtaistuimen: se oli kuin kristallia ja sen pyörät kuin auringon loiste, ja siellä oli näkyjä kerubeista. Ja valtaistuimen alta kohosi liekkejä niin etten voinut katsoa sinne. Ja Suuri Kunnia istui siellä, ja hänen vaatetuksensa loisti aurinkoa kirkkaammin ja oli valkoisempaa kuin mikään lumi. Yksikään enkeleistä ei voinut mennä ja katsoa Hänen kasvojaan loiston ja kunnian tähden eikä mikään liha voi Häntä katsoa. Liekehtivä tuli ympäröi Häntä, ja suuri tuli oli Hänen edessään, eikä kukaan ympärillä voinut lähestyä Häntä: kymmenen tuhatta kertaa kymmenen tuhatta seisoi Hänen edessään, eikä Hän tarvinnut neuvonantajaa. Ja kaikista pyhimmät, jotka olivat Hänen lähellään, eivät jättäneet Häntä yöksi eivätkä poistuneet. Ja siihen saakka makasin kasvoillani maassa, vapisten: ja Herra kutsui minua omalla suullaan, ja sanoi minulle: ’Tule tänne, Eenok, ja kuule sanani.’ Ja yksi pyhistä tuli ja herätti minut, ja Hän nosti minut ovelle: ja minä kumarruin maahan kasvoilleni.

[Luku 15]

Ja Hän vastasi ja sanoi minulle, ja minä kuulin Hänen äänensä: "Älä pelkää, Eenok, sinä oikea mies ja oikeuden kirjoittaja: tule tänne ja kuule ääneni. Ja mene, sano taivaan Vartijoille, jotka ovat lähettäneet sinut puhumaan heidän puolestaan: "Teidän pitäisi puhua ihmisten puolesta eikä ihmisten teidän puolesta: Miksi olette jättäneet korkean, pyhän ja ikuisen taivaan, ja maanneet naisten kanssa, ja saastuttaneet itsenne ihmisten tyttärien kanssa ja ottaneet itsellenne vaimoja, ja tehneet kuin maan lapset, ja saaneet jättiläisiä pojiksi? Ja vaikka olitte pyhiä, henkisiä, elitte ikuista elämää, olette saastuttaneet itsenne naisten veren kanssa, ja olette saaneet (lapsia) lihaa ja verta, ja kuin ihmisten lapset, olette himoinneet lihaa ja verta kuten tekevät myös ne, jotka kuolevat ja menehtyvät. Siksi olen antanut heille vaimoja, että he tekisivät heidät raskaiksi ja saisivat lapsia, eikä heiltä mitään puuttuisi maassa. Mutta te olitte aiemmin henkisiä, elitte ikuista elämää, ja olitte kuolemattomia kaikille maan sukupolville. Ja siksi en ole osoittanut teille vaimoja; sillä kuin taivaan henkiset, taivaassa on heidän paikkansa. Ja nyt, jättiläiset, jotka ovat syntyneet hengistä ja lihasta, niitä tullaan kutsumaan pahoiksi hengiksi maan päällä, ja maa tulee olemaan heidän paikkansa. Pahat henget poistetaan ruumistaan; koska he ovat syntyneet ihmisistä ja pyhät Vartijat on niiden alku ja perimmäinen alkuperä; heistä tulee pahoja henkiä maan päälle, ja pahoiksi hengiksi heitä tulee kutsua. Ja jättiläisten henget tekevät murheelliseksi, sortavat, tuhoavat, hyökkäävät, taistelevat ja tekevät tuhon töitä maan päällä: he eivät syö, eikä heille tule nälkä tai jano, ja aiheuttavat loukkauksia. Ja nämä henget nousevat ihmisten lapsia vastaan ja naisia vastaan, koska niistä he ovat tulleet.

[Luku 16]

Teurastuksen päivistä ja jättiläisten tuhosta ja kuolemasta, sieluista joiden lihan henget, jotka ovat poistuneet, tulevat tuhoutumaan ilman tuomiota - kuitenkaan ne eivät tuhoudu ennen kuin lopun päivänä, suuren tuomion päivänä jolloin kaikki loppuu, Vartijat ja jumalattomat tuhotaan täydellisesti. Ja nyt Vartijoille, jotka ovat lähettäneet sinut puhumaan heidän puolestaan, jotka olivat ennen taivaassa: "Te olette olleet taivaassa, mutta kaikkia salaisuuksia ei ole vielä paljastettu teille, ja te tiesitte arvottomat, ja nämä sydämienne kovuudessa teitte naisille tunnetuksi, ja näiden salaisuuksien kautta naiset ja miehet tekevät paljon pahaa maan päällä." Sano heille siksi: "Teillä ei tule olemaan rauhaa."

[Luku 17]

Ja he ottivat ja toivat minut paikkaan, jossa ne, jotka siellä olivat, olivat kuin liekehtivä tuli, ja kun he toivoivat, he ilmestyivät ihmisinä. Ja he toivat minut pimeyden paikkaan, ja vuorelle jonka huippu ylsi taivaaseen. Ja minä näin valonlähteiden paikat ja tähtien ja ukkosen aarteet ja syvimmät syvyydet, jossa oli tulinen jousi ja nuoli ja nuolikotelo, ja tulinen miekka ja kaikki salamat. Ja he veivät minut eläville vesille, ja lännen tulelle joka saavuttaa jokaisen auringonlaskun. Ja tulin tuliselle joelle, jossa tuli virtaa kuin vesi ja laskee suureen mereen kohti länttä. Minä näin suuret joet ja tulin suurelle joelle ja suureen pimeyteen, ja menin paikkaan, missä mikään liha ei kävele. Näin talven pimeyden vuoret ja paikan, johon kaikki syvyyden vedet virtaavat. Minä näin maan kaikkien jokien suut ja syvyyden suun.

[Luku 18]

Minä näin kaikkien tuulien aarteet: Minä näin kuinka Hän oli valmistanut niiden kanssa koko luomakunnan ja maan lujat perustukset. Ja näin maan kulmakiven: Minä näin neljä tuulta jotka kantoivat taivaanvahvuutta. Ja minä näin, kuinka tuulet syöksyivät ulos taivaan kammioista, ja ottavat paikkansa taivaan ja maan välissä: nämä ovat taivaan tukipylväät. Näin taivaan tuulet, jotka kääntyvät ja tuovat auringon ja tähdet kiertoradoilleen. Minä näin maan tuulien kantavan pilviä: Minä näin enkelten polut. Maan lopussa näin yläpuolellani taivaan vahvuuden. Ja jatkoin eteenpäin, ja näin paikan joka palaa päivällä ja yöllä, siellä on seitsemän vuorta upeista kivistä, kolme kohti itää ja kolme kohti etelää. Ja itään kohti olevista yksi oli värillistä kiveä, yksi helmeä ja yksi {ehkä jade?}, ja etelään suuntautuneet olivat punaista kiveä. Mutta keskimmäinen ylsi taivaaseen kuin Jumalan valtaistuin, alabasterista, ja valtaistuimen huippu oli safiirista. Ja minä näin palavan tulen. Ja näiden vuorten toisella puolella on suuren maan lopun maakunta: siellä viimeisteltiin taivaat. Ja minä näin syvän syvyyden, taivaallisen tulen pylväillä, ja niiden keskuudessa minä näin sortuvan tulisten pylväiden, jotka olivat kohti korkeutta ja kohti syvyyttä. Ja sen syvyyden toisella puolella näin paikan jolla ei ollut taivaan vahvuutta yläpuolella, eikä lujasti perustettua maata alla: sen yllä ei ollut vettä eikä lintuja, vaan se oli autio ja kauhistuttava paikka. Minä näin siellä seitsemän tähteä, kuin suuret palavat vuoret, ja minulle, kun kysyin niistä, enkeli sanoi: Tämä paikka on taivaan ja maan loppu. Ja tähdet, jotka vierivät tulen yli ovat ne, jotka ovat rikkoneet Herran käskyä nousunsa alussa, koska eivät tulleet paikoilleen osoitettuun aikaan. Ja Hän oli vihainen niille, ja sitoi ne kunnes heidän syyllisyytensä tuomitaan, kymmeneksi tuhanneksi vuodeksi.’

[Luku 19]

Ja Uriel sanoi minulle: ’Tässä tulevat seisomaan enkelit, jotka ovat yhdistäneet itsensä naisten kanssa, ja heidän henkensä, jotka ottavat omikseen monia erilaisia muotoja, saastuttavat ihmiskuntaa ja johtavat heidät harhaan uhraamaan demoneille kuin jumalille, suuren tuomion päivään saakka, jossa heidät tuomitaan kunnes heistä on tehty loppu. Ja naiset jotka enkelit johtivat harhaan, tulevat seireeneiksi.’ Ja minä, Eenok, yksin näin näyn, kaikkien loput, eikä kukaan tule näkemään kuten minä olen nähnyt.

[Luku 20]

Ja nämä ovat niiden pyhien enkelten nimet, jotka vartioivat: Uriel, yksi pyhistä enkeleistä, joka on yli maailman ja yli Tartaruksen. Rafael, yksi pyhistä enkeleistä, joka on yli ihmisten henkien. Raguel, yksi pyhistä enkeleistä, joka kostaa valon maailmassa. Mikael, yksi pyhistä enkeleistä, todistaa, hänet on asetettu ihmisen parhaan osan ylle ja kaaoksen ylle. Saraqael, yksi pyhistä enkeleistä, joka on asetettu niiden henkien ylle, jotka tekevät syntiä hengessä. Gabriel, yksi pyhistä enkeleistä, joka on paratiisin yllä ja käärmeiden ja kerubien yllä. Remiel, yksi pyhistä enkeleistä, jonka Jumala asetti niiden ylle, jotka nousevat.

[Luku 21]

Ja minä jatkoin paikkaan, jossa oli kaaos. Ja minä näin siellä jotain kauheaa: Minä en nähnyt taivasta yllä enkä lujasti perustettua maata, vaan kauhean paikan. Ja siellä minä näin seitsemän taivaan tähteä sidottuna yhteen, kuin suuret vuoret ja tuli. Sitten minä sanoin: "Minkä synnin tähden ne ovat sidotut, ja miksi ne on heitetty tänne?" Sitten sanoi Uriel, yksi pyhistä enkeleistä, jotka olivat kanssani, ja joiden päällikkö hän oli, ja sanoi: "Eenok, miksi kysyt, ja miksi janoat totuutta? Nämä ovat taivaan tähtiä, jotka ovat rikkoneet Herran käskyä, ja ovat sidottu tänne kymmeneksi tuhanneksi vuodeksi, ajaksi jonka on määritellyt heidän syntinsä." Ja sieltä lähdin toiseen paikkaan, mikä oli vielä kauheampi kuin edellinen, ja näin kamalan asian: siellä paloi ja liekehti suuri tuli, ja paikka oli halki syvyyteen saakka, täynnä suuria laskeutuvia tulipylväitä. Sitten sanoin: "Kuinka pelottava paikka on ja kuinka kauhealta se näyttää!" Sitten Uriel vastasi, yksi pyhistä enkeleistä, jotka olivat kanssani, ja sanoi minulle: "Eenok, miksi sinulla on tuollainen pelko ja kauhu?" Ja minä vastasin: "Tämän kauhean paikan tähden, ja tuskan näkemisen tähden." Ja hän sanoi minulle: "Tämä paikka on enkelien vankila, ja täällä he tulevat olemaan vangittuina ikuisesti."

 

[Luku 22]

Sieltä minä menin toiseen paikkaan, vuorelle joka oli kovaa kiveä. Ja siinä oli neljä onttoa kohtaa, syviä ja leveitä ja hyvin sileitä. Kuinka sileitä ja syviä ja pimeitä nämä ontot paikat ovat? Rafael vastasi, yksi pyhistä enkeleistä, jotka olivat kanssani, ja sanoi minulle: "Nämä ontot paikat on luotu nimenomaan tätä varten, että kuolleiden sielujen henget kokoontuvat tänne, myös kaikki ihmisten lasten sielut kokoontuvat tänne. Ja nämä paikat on tehty vastaanottamaan ne heidän tuomitsemisensa päivään saakka." Minä näin kuolleen miehen hengen anovan, ja hänen äänensä meni taivaaseen ja anoi. Ja minä kysyin Rafaelilta, enkeliltä, joka oli kanssani, ja sanoin hänelle: "Tämä henki, joka anoo, kenen se on, jonka ääni menee anomaan taivaaseen?" Ja hän vastasi minulle sanoen: "Tämä on henki, joka lähti Aabelista, jonka hänen veljensä Kain tappoi, ja hän anoo häntä vastaan kunnes hänen siemenensä on tuhottu maan pinnalta, ja hänen siemenensä on tuhottu ihmisten siementen keskuudesta." Sitten minä kysyin liittyen siihen, ja liittyen kaikkiin onttoihin paikkoihin: "Miksi yksi on erotettu muista?" Ja hän vastasi ja sanoi minulle: "Nämä kolme on tehty, että kuolleiden henget voitaisiin erotella. Ja sellainen jako on tehty vanhurskaille hengille, siellä on kirkkaan veden lähde. Ja sellainen on tehty synnintekijöille, kun he kuolevat ja heidät haudataan maahan eikä heidän tuomiotaan ole laitettu täytäntöön heidän elinaikanaan. Täällä heidän henkensä asetetaan erilleen tässä suuressa tuskassa kunnes tulee tuomion päivä ja rangaistus ja kidutus niille, jotka kiroavat, ikuisiksi ajoiksi ja kosto heidän hengilleen. Täällä Hän pitää heitä sidottuna ikuisesti. Ja sellainen jako on tehty hengille, jotka anovat, jotka tekevät paljastuksia tuhostaan, kun heidät oli tapettu synnintekijöiden päivinä. Sellainen on tehty ihmisten hengille, jotka eivät olleet vanhurskaita vaan synnintekijöitä, jotka olivat täydellisiä rikkomuksessa, ja heidän tovereilleen: mutta heidän henkiään ei tapeta tuomion päivänä eikä nosteta täältä. Sitten minä siunasin kunnian Herraa ja sanoin: "Siunattu olkoon Herrani, oikeuden Herra, joka hallitsee iankaikkisesti."

[Luku 23]

Sieltä minä menin toiseen paikkaan, länteen maailman loppuihin. Ja minä näin palavan tulen, joka juoksi lepäämättä, eikä tauonnut reitiltään päivällä tai yöllä vaan juoksi säännöllisesti. Ja minä kysyin sanoen: "Mikä tämä on, joka ei lepää?" Sitten Raguel, yksi pyhistä enkeleistä, jotka olivat kanssani, vastasi ja sanoi minulle: "Tämä tulen kierto, jonka olet nähnyt, on lännen tuli, joka vainoaa kaikkia taivaan valonlähteitä."

[Luku 24]

Ja sieltä menin toiseen maan paikkaan, ja hän näytti minulle tulisen vuoren, joka paloi päivällä ja yöllä. Ja minä menin sen toiselle puolelle ja näin seitsemän upeaa vuorta, kaikki erilaisia toistensa kanssa, ja (niiden) kivet olivat upeita ja kauniita, upea kokonaisuus, kunniaa ja kauneutta ulkopuolella: kolme kohti itää, yksi toisensa päälle perustettuja, ja kolme kohti etelää, yksi toisensa päällä, ja syviä karkeita rotkoja, joista yksikään ei liittynyt toiseen. Ja seitsemäs vuori oli näiden keskellä, ja se oli muita korkeampi, muistuttaen valtaistuinta: ja tuoksuvat puut ympäröivät valtaistuinta. Ja niiden keskuudessa oli puu, jota en ollut milloinkaan aiemmin haistanut, eikä sen kaltaista ollut toista niiden keskuudessa: sillä oli tuoksu yli kaikkien tuoksujen, eivätkä sen lehdet ja kukinnot ja puu kuihdu milloinkaan: ja sen hedelmä on kaunis, ja sen hedelmä muistuttaa palmun taateleita. Sitten minä sanoin: "Kuinka kaunis on tämä puu, ja tuoksu, ja sen lehdet, ja sen kukinnot näyttävät loisteliailta." Sitten vastasi Mikael, yksi pyhistä ja kunnioitettavista enkeleistä, jotka olivat minun kanssani, ja oli heidän johtajansa.

[Luku 25]

Ja hän sanoi minulle: "Eenok, miksi kysyt minulta puun tuoksusta, ja miksi toivot oppivasi totuuden?" Sitten minä vastasin hänelle sanoen: "Minä haluan tietää kaikesta, mutta erityisesti tästä puusta." Ja hän vastasi sanoen: "Tämä korkea vuori, jonka olet nähnyt, jonka huippu on kuin Jumalan valtaistuin, on Hänen valtaistuimensa, jossa Suuri Pyhä, Kunnian Herra, Ikuinen Kuningas, tulee istumaan, kun Hän laskeutuu maahan hyvyytensä kanssa. Ja tätä tuoksuvaa puuta ei ole kenenkään kuolevaisen lupa koskettaa suureen tuomioon saakka, kun Hän kostaa kaikille ja tuo kaiken päätökseen ikuisiksi ajoiksi. Silloin sitä tullaan antamaan vanhurskaille ja pyhille. Sen hedelmä tulee olemaan valittujen ruokaa: se tullaan istuttamaan pyhään paikkaan, Herran, Ikuisen kuninkaan temppeliin.

Sitten he iloitsevat ja riemuitsevat,
Ja pyhään paikkaan he astuvat;
Ja sen tuoksu tulee olemaan heidän luissaan,
Ja he elävät pitkän elämän maan päällä,
Sellaisen kuin isänne elivät:
Eikä heidän päivinään ole murhetta tai vitsausta
Eikä kidutus tai onnettomuus kosketa heitä."

Sitten minä siunasin Kunnian Jumalaa, Ikuista Kuningasta, joka on valmistanut sellaisia asioita vanhurskaille, ja on luonut ne ja luvannut antaa heille.

[Luku 26]

Ja minä menin sieltä maan keskelle, ja minä näin siunatun paikan, jossa oli puita kukkivilla oksilla. Ja siellä minä näin pyhän vuoren, ja vuoren alta itään oli puro ja se virtasi kohti etelää. Ja minä näin kohti itää toisen vuoren, korkeampi kuin tämä, ja näiden välissä oli syvä ja kapea rotko: myös siinä virtasi puro vuoren alle. Ja sieltä länteen oli toinen vuori, matalampi kuin edellinen ja pieni korkeudeltaan, ja syvä ja kuiva rotko niiden välissä: ja toinen syvä ja kuiva rotko oli niiden kolmen vuoren rajoilla. Ja kaikki rotkot olivat syviä ja kapeita, kovaa kalliota, eikä niihin oltu istutettu puita. Ja minä ihmettelin kallioilla, ja minä ihmettelin rotkoa, minä ihmettelin paljon.

[Luku 27]

Sitten minä sanoin: "Mitä tarkoitusta varten on tämä siunattu maa, joka on kokonaan täytetty puilla, ja tämä kirottu laakso välissä?" Sitten Uriel, yksi pyhistä enkeleistä, jotka olivat kanssani, vastasi ja sanoi: "Tämä kirottu laakso on niille, jotka on kirottu ikuisiksi ajoiksi. Tänne tullaan kokoamaan yhteen kaikki kirotut, joiden huulet puhuvat Herraa vastaan merkityksettömiä sanoja ja Hänen kunniastaan puhuvat kovia asioita. Tänne heidät kootaan yhteen, ja täällä tulee olemaan heidän tuomitsemisen paikkansa. Viimeisinä päivinä heidän yllään tulee olemaan näkyjä oikeudenmukaisesta tuomiosta vanhurskaiden ollessa paikalla ikuisesti: täällä tulevat armolliset siunaamaan kunnian Herraa, Ikuista Kuningasta. Niinä päivinä, kun aikaisemmat tuomitaan, he tulevat siunaamaan Häntä siitä armosta, jonka Hän on heille valmistanut." Sitten minä siunasin Kunnian Herraa ja ylistin Häntä kunnioittaen.

[Luku 28]

Ja sieltä minä menin kohti itää, keskelle erämaan vuorijonoa, ja näin että se oli autio ja yksinäinen, täynnä puita ja kasveja. Ja vesi suihkusi esiin yläpuolelta. Kiirehtien kuin vesiputous se virtasi kohti luodetta aiheuttaen pilviä ja kastetta laskeutumaan joka puolelle.

[Luku 29]

Ja sieltä menin toiseen paikkaan erämaassa, ja saavuin tämän vuorijonon itäosaan. Ja siellä minä näin tuoksuvia puita, joista tuoksui suitsutus ja mirha, ja puut olivat kuin mantelipuu.

[Luku 30]

Ja näiden toisella puolella, minä menin kauas itään, ja näin toisen paikan, laakson täynnä vettä. Ja siellä oli puu, joka tuoksui mastiksille {kiviliima}. Ja laaksojen reunoilla näin tuoksuvia kanelipuita. Ja näiden toiselta puolelta jatkoin itään.

[Luku 31]

Ja näin toisia vuoria, ja niiden keskellä oli metsiköitä, ja sieltä niistä virtasi nektaria, joka on nimeltään sarara ja galbaanihartsi. Ja näiden vuorien toisella puolella minä näin toisen vuoren itään maan loppuihin, jossa oli aloe-puita ja kaikki puut olivat täynnä {en tiedä}, kuin kanelipuut. Ja kun sitä poltettiin, se tuoksui suloisemmalta kuin mikään tuoksuva aine.

[Luku 32]

Ja näiden tuoksujen jälkeen, kun minä katsoin pohjoiseen yli vuorten, minä näin seitsemän vuorta täynnä nardusta ja tuoksuvia puita ja mantelia ja pippuria. Ja sieltä minä menin yli näiden kaikkien vuorten huippujen, kauas kohti maan itää, ja ylitin Eritrean meren ja menin kauas siitä, ja ylitin enkeli Zotielin. Ja minä tulin Vanhurskauden Puutarhaan, ja siellä oli puita enemmän kuin pystyin laskemaan, ne olivat hyvin suuria, kauniita, loisteliaita ja upeita, ja tiedon puu, jonka pyhää hedelmää he syövät ja tuntevat suuren viisauden. Se puu on korkeudeltaan kuin jalokuusi, ja sen lehdet ovat kuin johanneksenleipäpuun lehdet. Ja sen hedelmä on kuin viinipuun tertut, todella kaunis ja puun tuoksu tunkeutuu kauas. Sitten minä sanoin: "Kuinka kaunis puu, ja kuinka viehättävältä se näyttää!" Sitten Rafael, pyhä enkeli joka oli kanssani, vastasi minulle ja sanoi: "Tämä on viisauden puu, josta sinun vanha isäsi ja iäkäs äitisi, jotka olivat ennen sinua, ovat syöneet, ja he oppivat viisauden ja heidän silmänsä avautuivat, ja he tiesivät olevansa alasti ja heidät ajettiin pois puutarhasta."

[Luku 33]

Ja sieltä menin maan ääriin ja näin siellä suuria petoja, ja jokainen oli erilainen, ja myös linnut erosivat ulkonäöltään ja kauneudessa ja äänessä, jokainen oli erilainen. Ja noista pedoista itään näin maan äären, jossa taivas lepää ja taivaan portit avautuvat. Ja näin kuinka taivaan tähdet tulivat esiin, ja laskin portit joista ne tulivat, ja kirjoitin muistiin kaikki niiden liikkeet, jokaisesta tähdestä erikseen, niiden luvun ja nimet, kiertoradat ja sijainnit, niiden ajat ja kuukaudet, kuten pyhä enkeli Uriel, joka oli kanssani, näytti minulle. Hän näytti kaiken minulle ja kirjoitti ne minulle muistiin: myös niiden nimet hän kirjoitti minulle, ja niiden lait ja seuralaiset.

[Luku 34]

Ja sieltä minä menin kohti pohjoista maan ääriin, ja siellä minä näin suuren ja loisteliaan suunnitelman koko maan ääressa. Ja siellä minä näin taivaan kolme porttia avoinna taivaassa: jokaisesta niistä jatkoivat tuulet pohjoiseen: kun ne puhaltavat, on kylmä, halla, jää, lumi, kaste ja sade. Ja yhdestä portista puhalletaan hyvää: mutta kun puhalletaan muiden kahden portin läpi, maassa on väkivaltaa ja murhetta, ja ne puhaltavat väkivallalla.

[Luku 35]

Ja sieltä minä menin kohti länttä maan ääriin, ja näin siellä kolme taivaan porttia avoinna niin kuin olin nähnyt idässä, sama määrä portteja, ja sama tarkoitus.

[Luku 36]

Ja sieltä menin etelään maan ääriin, ja näin siellä kolme avointa taivaan porttia: ja sieltä tulevat kaste, sade ja tuuli. Ja sieltä menin itään taivaan ääriin, ja näin kolme itäistä taivaan porttia avoinna ja pienet portit niiden yläpuolella. Jokaisen näiden pienien porttien läpi kulkevat taivaan tähdet ja kiirehtivät radalleen länteen polulle, joka niille on näytetty. Ja niin usein kun minä näin, minä aina siunasin Kunnian Herraa, ja jatkoin Kunnian Herran siunaamista, joka on tehnyt suuria ja loisteliaita ihmeitä, näyttääkseen Hänen työnsä suuruuden enkeleille ja hengille ja ihmisille, että he ylistäisivät Hänen työtään ja kaikkea Hänen luomaansa: että he näkisivät Hänen mahtavuutensa työt ja ylistäisivät Hänen kättensä töitä ja siunaisivat Häntä aina ja iankaikkisesti.

Osa II. Luvut 37-71. Vertaukset.

[Luku 37]

Toinen näky,  jonka hän näki, viisauden näky – jonka näki Eenok Jaredin poika, Mahalalelin poika, Cainanin poika, Enoksen poika, Seetin poika, Aadamin poika. Ja tämä on viisauden sanojen alku, kun kohotin ääneni puhuakseni niille, jotka vaeltavat maan päällä: Kuulkaa, vanhan ajan ihmiset, ja nähkää, te jotka tulette myöhemmin, Pyhän sanat, jotka minä puhun Herran edessä. Olisi parempi julistaa vanhan ajan ihmisille, mutta myöhemmin tulevien tähden emme pidättele viisauden alkua. Tähän päivään saakka Herra ei ole antanut milloinkaan sellaista viisautta, jonka minä olen saanut, tarkan tuntemukseni mukaan, Herran hyvän tarkoituksen mukaan, jonka kautta minulle on annettu ikuinen elämä. Nyt minulle on ilmoitettu kolme vertausta, ja kohotin ääneni ja kerroin ne niille, jotka vaeltavat maan päällä.

[Luku 38] Ensimmäinen vertaus.

Kun vanhurskaat kokoontuvat,
ja synnintekijät tullaan tuomitsemaan synneistään,
ja ajetaan pois maan pinnalta:
Ja kun Vanhurskas ilmestyy vanhurskaiden silmien eteen,
jonka valitut teot riippuvat Herrassa,
ja valo ilmestyy vanhurskaille ja valituille, jotka kulkevat maan päällä,
missä silloin vaeltavat synnintekijät,
ja missä on lepopaikka niille, jotka ovat kieltäneet Herran?
Heille olisi parempi, jos he eivät olisi syntyneet.
Kun vanhurskaiden salat paljastetaan ja synnintekijät tuomitaan,
ja jumalattomat ajetaan pois vanhurskaiden ja valittujen luota,
siitä lähtien ne, jotka omistavat maat, eivät enää ole voimakkaita ja korotettuja:
Eivätkä he voi katsoa pyhien kasvoihin,
sillä Herra on lähettänyt valonsa
pyhien, vanhurskaiden ja valittujen kasvoille.
Silloin menehtyvät kuninkaat ja valtiaat
ja heidät annetaan vanhurskaiden ja pyhien käsiin.
Ja sen jälkeen ei kukaan etsi itselleen armoa Herralta
sillä heidän elämänsä on lopussa.
Eikä heille tule olemaan armoa, sanoo Herra.

[Luku 39]

Ja niinä päivinä tulee tapahtumaan, että valitut ja pyhät lapset laskeutuvat korkeasta taivaasta, ja heidän siemenensä tulee yhdeksi ihmisten lasten kanssa. Ja niinä päivinä Eenok saa innon ja vihan kirjat, ja levottomuuden ja karkottamisen kirjat. Ja niinä päivinä tuuli kantoi minut pois maasta, ja asetti taivaiden ääriin. Ja siellä minä näin toisen näyn, pyhien vaelluspaikat, ja vanhurskaiden lepopaikat. Täällä minun silmäni näkivät heidän vaelluksensa Hänen vanhurskaiden enkeliensä kanssa, ja lepopaikat pyhien kanssa. Ja he anoivat ja rukoilivat ja puhuivat ihmisten lasten puolesta, ja vanhurskaus virtasi heidän edessään kuin vesi, ja armo kuin kaste maan päällä: niin on heidän keskuudessaan aina ja iankaikkisesti. Ja siinä paikassa silmäni näkivät vanhurskauden ja uskon Valitun, ja minä näin hänen paikkansa Herran siipien alla. Ja vanhurskaus hallitsee Hänen päivinään, ja vanhurskaat ja valitut ovat lukemattomat Hänen edessään aina ja iankaikkisesti. Ja kaikki vanhurskaat ja valitut Hänen edessään tulevat olemaan voimakkaita, kuin palavat valot, ja heidän suunsa on täynnä siunausta. Ja heidän huulensa ylistävät Herran nimeä, eikä vanhurskaus lopu Hänen edestään milloinkaan. Siellä minä toivoin vaeltavani, ja minun henkeni ikävöi sitä paikkaa, ja siksi siellä tulee olemaan osani, sillä niin on minuun liittyen valmistettu Herran edessä. Niinä päivinä minä ylistin Herran nimeä siunauksilla ja ylistyksillä, koska Hän on valmistanut kohtalokseni siunauksen ja kunnian Herran hyvän tarkoituksen mukaan. Kauan minun silmäni tarkkailivat tuota paikkaa, ja minä siunasin Häntä ja ylistin Häntä, sanoen: "Siunattu on Hän, ja olkoon Hän siunattu alusta alkaen ja ikuisesti. Eikä Hänen edessään tauota. Hän tiesi, ennenkuin maailmaa oli luotu, mikä on ikuisesti, ja mikä tulee olemaan sukupolvesta sukupolveen. Ne, jotka eivät nuku, siunaavat Sinua: he seisovat kunniasi edessä ja siunaavat ja ylistävät sanoen: "Pyhä, pyhä, pyhä, on Herra: Hän täyttää maan hengillä." Ja täällä minun silmäni näkivät nuo kaikki, jotka eivät nuku: he seisovat Hänen edessään ja siunaavat ja sanovat: "Siunattu olet Sinä, ja siunattu olkoon Herran nimi aina ja iankaikkisesti." Ja minun kasvoni olivat muuttuneet; sillä en voinut katsoa enempää.

[Luku 40]

Ja sen jälkeen minä näin tuhansien tuhansia ja kymmenen tuhatta kertaa kymmenen tuhatta, minä näin lukemattoman joukon, joka seisoi Herran edessä. Ja Herran neljällä puolella minä näin neljä olentoa, erilaisia kuin nuo, jotka eivät nuku, ja minä opin heidän nimensä: sillä enkeli, joka meni kanssani, teki minulle tunnetuksi heidän nimensä, ja näytti minulle kaikki salatut asiat. Ja minä kuulin noiden neljän olennon äänet, kun he ylistivät kunnian Herraa. Ensimmäinen ääni siunaa Herraa aina ja iankaikkisesti. Ja toinen ääni, jonka kuulin, siunaa Valittua ja valittuja, jotka kulkevat Herrassa. Ja kolmannen äänen minä kuulin rukoilevan ja puhuvan niiden puolesta, jotka vaeltavat maan päällä ja rukoilevat Herran nimessä. Ja minä kuulin neljännen äänen vastustavan saatanaa ja kieltävän häntä tulemasta Herran eteen syyttämään niitä, jotka vaeltavat maan päällä. Sen jälkeen minä kysyin rauhan enkeliltä, joka kulki kanssani ja joka näytti minulle kaiken, mikä on salattua: "Keitä ovat nämä neljä olentoa, jotka olen nähnyt ja joiden sanat minä olen kuullut ja kirjoittanut muistiin?" Ja hän sanoi minulle: "Tämä ensimmäinen on Mikael, armollinen ja kärsivällinen ja toinen, joka on asetettu yli kaikkien sairauksien ja kaikkien ihmisten lasten haavojen, on Rafael: ja kolmas, joka on asetettu yli kaikkien voimien, on Gabriel: ja neljäs, joka on asetettu yli katumuksen toivoksi kaikille niille, jotka perivät ikuisen elämän, on nimeltään Phanuel." Ja nämä neljä ovat Herran neljä enkeliä ja neljä ääntä, jotka kuulin niinä päivinä.

[Luku 41]

Ja sen jälkeen minä näin kaikki taivaiden salaisuudet, ja kuinka valtakunta on jaettu, ja kuinka ihmisten teot punnitaan vaa"alla. Ja siellä minä näin valittujen rakennuksia ja pyhien rakennuksia, ja minun silmäni näkivät, kuinka kaikki synnintekijät ja Herran nimen kieltäjät ajettiin sieltä pois, eivätkä he voineet olla sen rangaistuksen tähden, joka tulee Herralta. Ja siellä minun silmäni näkivät salamoiden ja ukkosen salaisuudet, ja tuulten salaisuudet, kuinka ne on jaettu puhaltamaan maan yli, ja pilvien ja kasteen salaisuudet, missä ne kehittyvät ja kuinka ne kostuttavat tomuisen maan. Ja siellä minä näin suljetut kammiot, joista tuulet ovat jakautuneet, hallan ja tuulien kammion, sumun kammion, ja pilvien, ja pilven, joka on ollut maan päällä maailman alusta lähtien. Ja minä näin auringon ja kuun kammiot, josta ne lähtevät ja jonne ne palaavat uudestaan, ja niiden paluun, ja kuinka toinen on toista mahtavampi, ja niiden kiertoradat, ja kuinka ne eivät jätä kiertorataansa, ja ne eivät lisää mitään kiertorataansa, eivätkä poista siitä mitään, ja ovat uskollisia toisilleen sen valan mukaan, jolla ne ovat sidotut toisiinsa. Ja ensimmäiseksi aurinko nousee ja jatkaa matkaansa Herran komennon mukaan, ja mahtava on hänen nimensä aina ja iankaikkisesti. Ja sen jälkeen minä näin salatun ja näkyvän kuun polun, ja se pitää polkunsa paikallaan päivällä ja yöllä – vastakkain toisen kanssa Herran edessä. Ja ne kiittävät ja ylistävät eivätkä lepää; sillä niille on heidän kiitoksensa lepoa. Sillä aurinko muuttaa usein siunaukset ja kiroukset, ja kuun kiertoradan polku on valo vanhurskaille ja pimeys synnintekijöille Herran nimessä, joka erotti valon ja pimeyden toisistaan, ja jakoi ihmisten henget, ja vahvisti vanhurskaiden henkiä, Hänen vanhurskautensa nimessä. Sillä mikään enkeli ei ole esteenä eikä mikään voima voi olla esteenä, sillä Hän osoittaa heille kaikille tuomion ja Hän tuomitsee heidät kaikki edessään.

[Luku 42]

                                Viisaus ei löytänyt paikkaa jossa voisi olla, sitten hänelle valmistettiin paikka taivaissa. Viisaus lähti vaeltamaan ihmisten lasten keskuuteen, eikä löytänyt paikkaa, jossa voisi olla. Viisaus palasi paikalleen ja otti istuimensa enkelten keskuudessa. Ja vääryys lähti kammioistaan: ja hän löysi ne, joita ei etsinyt, ja vaelsi heidän kanssaan, kuin sade erämaassa ja kaste janoisella maalla.

[Luku 43]

Ja minä näin toisia salamoita ja taivaan tähtiä, ja minä näin kuinka Hän kutsui heitä kaikkia nimillään ja ne kuulivat Häntä. Ja minä näin kuinka ne punnitaan oikealla vaa"alla niiden valojen mittasuhteiden mukaan: minä näin niiden leveydet ja niiden ilmestymispäivät, ja kuinka niiden kierto tuottaa valaistuksen: ja minä näin niiden kiertoradan enkelten lukumäärän mukaan, ja kuinka ne ovat uskollisia toisilleen. Ja minä kysyin enkeliltä, joka meni kanssani, joka näytti minulle sen mikä oli piilotettu: "Mitä nämä ovat?" Ja hän sanoi minulle: " Herra on näyttänyt sinulle niiden tarkoituksen: nämä ovat niiden pyhien nimet, jotka vaeltavat maan päällä ja uskovat Herran nimeen aina ja iankaikkisesti."

[Luku 44]

Myös toisen ilmiön minä näin liittyen salamoihin: kuinka jotkut tähdet nousevat ja tulevat salamoiksi eivätkä voi hajota uudessa muodossaan.

[Luku 45]

Ja tämä on toinen Vertaus joka koskee niitä, jotka kieltävät pyhien vaelluksen nimen ja Herran nimen.

Ja taivaaseen he eivät tule nousemaan,
ja maan päälle he eivät tule:
Sellaisia tulevat olemaan monet synnintekijät,
jotka ovat kieltäneet Herran nimen,
jotka on näin valmistettu kärsimyksen ja ahdistuksen päivää varten.
Sinä päivänä Minun Valittuni istuu kunnian valtaistuimella
ja koettelee heidän töitään,
ja heidän lepopaikkansa tulevat olemaan lukemattomat.
Ja heidän sielunsa tulevat vahvistumaan heissä, kun he näkevät Minun Valittuni,
ja nuo jotka ovat kutsuneet Minun kunnioitettavaa nimeäni:
Silloin minä laitan Valittuni kulkemaan heidän keskuudessaan.
Ja Minä muutan taivaan ja teen siitä ikuisen siunauksen ja valon
ja Minä muutan maan ja teen siitä siunauksen:
Ja Minä laitan valittuni kulkemaan sen päällä:
Mutta synnintekijät ja pahantekijät eivät sinne jalkaansa aseta.
Sillä Minä olen tehnyt rauhan Minun vanhurskaideni kanssa
ja olen laittanut heidät vaeltamaan edessäni:
Mutta syntisiä odottaa tuomio kanssani,
niin, että minä tulen tuhoamaan heidät maan pinnalta.

[Luku 46]

Ja siellä minä näin Hänet, joka on Kaiken Alku, ja Hänen päänsä oli valkoinen kuin villa, ja Hänen kanssaan oli toinen olento, joka oli kasvoiltaan kuin ihminen, ja hänen kasvonsa olivat täynnä kunniaa, kuin pyhillä enkeleillä. Ja minä kysyin enkeliltä, joka kulki kanssani ja näytti minulle kaikki salatut asiat, tästä Ihmisen Pojasta, kuka Hän oli, ja mistä Hän on, ja miksi Hän kulkee Kaiken Alun kanssa? Ja hän vastasi ja sanoi minulle: Tämä on Ihmisen Poika, jolla on vanhurskaus, jonka kanssa vanhurskaus vaeltaa, ja joka paljastaa kaikki aarteet siitä mikä on salattu, sillä Herra on valinnut Hänet, ja joka on korotettu Herran edessä vanhurskaudessa ikuisesti. Ja tämä Ihmisen Poika, jonka sinä olet nähnyt, tulee nostamaan kuninkaat ja valtiaat istuimiltaan ja vahvat valtaistuimiltaan ja irrottamaan vahvojen ohjakset, ja särkemään synnintekijöiden hampaat. Ja Hän syrjäyttää kuninkaat valtaistuimiltaan ja valtakunnistaan, koska he eivät ylistä Häntä eivätkä tiedä valtakunnasta, joka heidän ylleen on perustettu. Ja Hän tulee alentamaan vahvojen kasvot ja täyttää ne häpeällä. Ja pimeys tulee olemaan heidän paikkansa, ja madot heidän vuoteensa, eikä heillä tule olemaan toivoa vuoteistaan nousemisesta, koska he eivät ylistä Herran nimeä. Ja nämä ovat ne jotka tuomitsevat taivaan tähtiä, ja kohottavat kätensä Korkeinta vastaan, ja kulkevat maan päällä. Ja kaikki heidän tekonsa julistavat vääryyttä, ja heidän voimansa lepää heidän rikkauksissaan, ja heidän uskonsa on jumalissa, jotka he ovat tehneet käsillään, ja he kieltävät Herran nimen. Ja he vainoavat Hänen kokoontumistalojaan, ja niitä uskollisia, jotka pitävät kiinni Herran nimestä.

[Luku 47]

Ja niinä päivinä tulee vanhurskaiden rukous olemaan kuultu, ja vanhurskaiden veri on noussut maasta Herran eteen. Niinä päivinä pyhät, jotka vaeltavat ylhäällä taivaissa, yhdistävät äänensä ja rukoilevat ja anovat ja ylistävät ja kiittävät ja siunaavat Herran nimeä vanhurskaiden vuodatetun veren tähden, eikä tuo vanhurskaiden rukous tule olemaan turha Herran edessä, sillä heille tapahtuu oikeus eikä heidän tarvitse kärsiä ikuisesti. Niinä päivinä minä näin Kaiken Alun, kun Hän istui kunniansa valtaistuimelleen, ja elämän kirjat avattiin hänen eteensä: ja kaikki Hänen sotaväkensä mikä on ylhäällä taivaassa ja Hänen neuvonantajansa seisoivat Hänen edessään, ja pyhien sydämet täytettiin ilolla; sillä vanhurskaiden luku oli täyttynyt, ja rukous oli kuultu, ja vanhurskaiden veret vaadittu Herran edessä.

[Luku 48]

Ja siinä paikassa minä näin vanhurskauden lähteen joka oli ehtymätön: ja sen ympärillä oli monta viisauden lähdettä: ja kaikki janoiset joivat niistä, ja he tulivat täyteen viisautta, ja he kulkivat vanhurskaiden ja pyhien ja valittujen kanssa. Ja sillä hetkellä tuo Ihmisen Poika nimitettiin Herran ollessa paikalla, ja Hänen nimensä mainittiin Kaiken Alun edessä. Ennen kuin aurinkoa oli luotu, ennen kuin taivaan tähtiä oli tehty, Hänelle oli annettu nimi Herran edessä. Hän tulee olemaan vanhurskaille sauva, johon he voivat nojata eivätkä kaadu, ja hän tulee olemaan valo kaikille kansoille, ja toivo niille joilla on murhe sydämessä. Kaikki jotka vaeltavat maan päällä tulevat kaatumaan maahan Hänen eteensä ja palvomaan Häntä, ja ylistämään ja siunaamaan ja laululla juhlimaan Herraa. Ja tästä syystä Hänet on valittu ja kätketty Hänen eteensä, ennen maailman luomista ja ikuisiksi ajoiksi. Ja Herran viisaus on paljastanut Hänet pyhille ja vanhurskaille, sillä hän on valmistanut vanhurskaiden kohtalon, koska he ovat vihanneet ja halveksineet tätä vääryden maailmaa, ja ovat vihanneet kaikkia sen töitä ja tekoja Herran nimessä, sillä Hänen nimessään heidät on pelastettu, ja Hänen hyvän tarkoituksensa mukaan se on ollut heille elämäksi. Näinä päivinä maan kuninkaat ovat heittäytyneet kasvoilleen maahan, ja vahvat, jotka omistavat maan kättensä työn tähden, sillä päivänä, jolloin heitä ahdistetaan ja he tulevat murheellisiksi, he eivät voi pelastaa itseään. Ja Minä annan heidät Valittuni käsiin: kuin olki tulessa, niin he tulevat palamaan pyhien kasvojen edessä: kuin lyijy vedessä he uppoavat vanhurskaiden kasvojen edessä, eikä heistä enää löydetä jälkeäkään. Ja heidän murheensa päivänä tulee olemaan lepo maan päällä, ja heidän edessään he kaatuvat eivätkä nouse uudestaan: kukaan ei ota heitä käsiinsä ja nosta heitä: sillä he ovat kieltäneet Herran ja Hänen Voideltunsa. Olkoon Herran nimi siunattu.

[Luku 49]

Sillä viisautta vuodatetaan kuin vettä, eikä kunnia horju Hänen edessään milloinkaan. Sillä Hän on mahtava kaikissa vanhurskauden salaisuuksissa, ja vääryys katoaa kuin varjo, eikä pysy; sillä Valittu seisoo Herran edessä, ja Hänen kunniansa on aina ja iankaikkisesti, ja Hänen voimansa kaikille sukupolville. Ja Hänessä vaeltaa viisauden Henki, ja Henki, joka antaa tarkan tuntemuksen, ja ymmärryksen ja voiman Henki, ja niiden henki, jotka ovat nukahtaneet vanhurskaudessa. Ja Hän tulee tuomitsemaan salaiset asiat, eikä kukaan voi sanoa valehtelevaa sanaa Hänen edessään, sillä Hän on Valittu Herran edessä, Hänen hyvän tarkoituksensa mukaan.

[Luku 50]

Ja niinä päivinä muuttuvat pyhät ja valitut, ja päivien valo on heidän yllään, ja kunnia kääntyy pyhille, murheen päivänä jolloin pahaa tapahtuu syntisille. Ja vanhurskaus tulee voittamaan Herran nimessä; Hän kutsuu toiset todistamaan, että he voisivat katua ja hylätä kättensä teot. Heillä ei tule olemaan kunnioitusta Herran nimen kautta, vaikka Hänen nimensä kautta he tulevat pelastetuiksi, ja Herra säälii heitä, sillä Hänen armonsa on suuri. Ja Hän on oikeudenmukainen tuomiossaan, ja Hänen kunniansa läsnäolossa ei vääryys kestä. Hänen tuomiossaan katumattomat menehtyvät Hänen edessään. Ja tästä lähtien minä en armahda heitä, sanoo Herra.

[Luku 51]

Ja niinä päivinä myös maa antaa takaisin sen, mikä on sille uskottu, ja tuonela antaa takaisin sen minkä se on saanut, ja helvetti antaa takaisin sen minkä se omistaa. Sillä niinä päivinä Valittu nousee, ja Hän valitsee heidän keskuudestaan vanhurskaat ja pyhät: Sillä heidän pelastuksensa päivä on lähellä. Ja niinä päivinä istuu Valittu Minun valtaistuimellani, ja Hänen suustaan lähtevät kaikki viisauden ja neuvon salaisuudet: sillä Herra on antanut Hänelle ja kunnioittanut Häntä. Ja niinä päivinä vuoret hyppivät kuin oinaat, ja kukkulat pomppivat kuin lampaat maidosta tyydytettyinä, ja taivaan enkelien kasvoja valaisee ilo. Ja maa iloitsee, ja vanhurskaat kulkevat sen yllä, ja valitut kävelevät siellä.

[Luku 52]

Ja noiden päivien jälkeen, paikassa, jossa olin nähnyt kaikki näyt salatuista asioista – sillä minut oli kannettu pois tuulenpuuskassa ja viety kohti länttä – siellä minun silmäni näkivät kaikki taivaan salaisuudet, jotka tulevat olemaan, rautaisen vuoren, kuparivuoren, hopeavuoren, kultaisen vuoren, vuoren pehmeästä metallista ja lyijyvuoren. Ja minä kysyin enkeliltä, joka kulki kanssani, sanoen, "Mitä nämä ovat, jotka olen salaa nähnyt?" Ja hän sanoi minulle: "Kaikki nämä asiat, joita olet nähnyt tulevat palvelemaan Hänen Voideltuaan että Hän olisi voimakas ja vahva maan päällä." Ja tuo rauhan enkeli vastasi, sanoen minulle: "Odota hetki, ja sinulle paljastetaan kaikki salaiset asiat, jotka ympäröivät Herraa. Ja nämä vuoret, jotka silmäsi ovat nähneet, rautainen vuori, kuparivuori, hopeavuori, kultainen vuori, vuori pehmeää metallia ja lyijyvuori, kaikki nämä tulevat olemaan Valitun läsnäolossa kuin vahaa tulen edessä, ja kuin vesi, joka virtaa alas ylhäältä vuorilta, ja ne tulevat olemaan voimattomia Hänen jalkojensa edessä. Ja niinä päivinä tulee tapahtumaan, ettei kukaan pelastu kullalla tai hopealla, eikä kukaan voi paeta. Eikä rautaa tule olemaan sotaa varten, eikä kukaan pue rintakilpeä ylleen. Pronssia ei tarvita eikä tinaa arvosteta, eikä lyijyä himoita. Ja kaikki nämä asiat tulevat tuhotuiksi maan pinnalta, kun Valittu ilmestyy Herran kasvojen eteen."

[Luku 53]

Siellä minun silmäni näkivät syvän laakson, jolla oli avoimet suut, ja kaikki, jotka kulkivat maan päällä ja merellä ja saarilla, tuovat sille kaikenlaisia lahjoja, mutta tuo syvä laakso ei tule täyteen. Ja heidän kätensä suorittavat laittomia tekoja, ja synnintekijät kiusaavat kaikkia, joita he laittomasti sortavat: Vielä kaikki synnintekijät tullaan tuhoamaan Herran kasvojen edestä, ja heidät tullaan karkottamaan pois Hänen maansa pinnalta, ja he menehtyvät ikuisiksi ajoiksi. Sillä minä näin kaikki rangaistuksen enkelit oleskelemassa ja valmistelemassa kaikkia saatanan välineitä. Ja minä kysyin rauhan enkeliltä, joka kulki kanssani: "Ketä varten he valmistavat näitä välineitä?" Ja hän sanoi minulle: "He valmistavat näitä kuninkaille ja tämän maan mahtaville, että he siten tulisivat tuhotuiksi. Ja tämän jälkeen Vanhurskas ja Valittu ilmestyy seurakuntansa huoneen kanssa: siitä lähtien he eivät enää ole estettyjä Herran nimessä. Ja nämä vuoret eivät tule seisomaan niin kuin maa Hänen vanhurskautensa edessä, vaan kukkulat ovat kuin vesilähde ja vanhurskaat lepäävät synnintekijöiden sorrosta."

[Luku 54]

Ja minä katsoin ja käännyin maan toiseen osaan ja näin siellä syvän laakson palavalla tulella. Ja sinne tuotiin kuninkaat ja valtiaat ja heitä alettiin heittämään tähän laaksoon. Ja siellä minun silmäni näkivät, kuinka he valmistivat näitä heidän välineitään, mittaamattoman painavia rautakahleita. Ja minä kysyin rauhan enkeliltä, joka kulki kanssani, sanoen: "Keitä varten näitä kahleita valmistetaan?" Ja hän sanoi minulle: "Näitä valmistetaan Azazelin sotajoukoille, niin että he voisivat ottaa heidät ja heittää heidät lopullisen tuomion syvyyteen, ja heidän kasvonsa peitetään terävillä kivillä niin kuin Herra käski. Ja Mikael ja Gabriel ja Rafael ja Phanuel ottavat heidät kiinni tuona suurena päivänä, ja heittävät heidät tuona päivänä palavaan tuliseen pätsiin, että Herra kostaisi heille heidän vääryytensä, kun he tulivat alamaisiksi saatanalle ja johdattivat harhaan nuo, jotka maan päällä vaeltavat." Ja noina päivinä tulee rangaistus Herralta, ja Hän avaa kaikki vesien kammiot, jotka ovat ylhäällä taivaissa, ja lähteissä, jotka ovat maan alla. Ja kaikki vedet liittyvät vesiin: tuo, mikä on ylhäällä taivaissa, on maskuliininen ja vesi, joka on maan alla on feminiininen. Ja ne tulevat tuhoamaan kaikki, jotka kulkevat maan päällä ja ne, jotka kulkevat taivaan loppujen alla. Ja kun he ovat tunnistaneet vääryytensä, jota he ovat tehneet maan päällä, silloin he menehtyvät näiden kautta.

[Luku 55]

Ja tuon jälkeen Kaiken Alku katui ja sanoi: "Turhaan olen tuhonnut kaikki, jotka kulkevat maan päällä." Ja Hän vannoi suuren nimensä kautta: "Tästä lähtien en tee niin kaikille, jotka kulkevat maan päällä, ja Minä asetan merkin taivaisiin: ja tämä tulee olemaan lupaus hyvästä uskosta Minun ja heidän välilleen ikuisesti, niin kauan kuin taivas on maan päällä. Ja tämä on Minun käskyni mukaan: kun Minä olen tämän tähden halunnut ottaa heidät kiinni enkelien käsien kautta ahdistuksen ja tuskan päivänä, Minä laitan rangaistukseni ja vihani heidän ylleen, sanoo Herra Jumala. Te mahtavat kuninkaat, jotka kuljette maan päällä, te tulette katsomaan Minun Valittuani, kuinka hän istuu kunnian valtaistuimella ja tuomitsee Azazelin ja kaikki hänen liittolaisensa ja kaikki hänen sotajoukkonsa Herran nimessä."

[Luku 56]

Ja minä näin siellä rangaistuksen enkelien sotajoukkojen menevän, ja he pitelivät ruoskia ja rautaisia ja pronssisia kahleita. Ja minä kysyin rauhan enkeliltä, joka kulki kanssani, sanoen: "Kenen luokse ovat nämä, jotka pitelevät ruoskia, menossa?" Ja hän sanoi minulle: "Heidän valittujensa ja rakkaidensa luokse, että ne heitettäisiin laakson syvyyden kuiluun.

Ja silloin tuo laakso tulee täyteen heidän valittujaan ja rakkaitaan,
ja heidän elinpäivänsä ovat lopussa,
ja heidän harhaan johtamisen päiviä ei siitä eteenpäin muistella.
Ja noina päivinä enkelit palaavat
ja sinkoavat itsensä itään yli Parthian Ja Meedian:
He hämmentävät kuninkaat, niin että levottomuuden henki tulee heidän ylleen,
ja he nousevat valtaistuimiltaan,
että he murtautuisivat ulos kuin leijonat luolistaan,
ja kuin nälkäiset sudet laumojensa keskuudessa.
Ja he menevät ja tallaavat jalkojen alla Hänen valittujensa maata
ja Hänen valittujensa maa tulee olemaan heidän edessään taistelualue ja valtatie:
mutta vanhurskaideni kaupunki tulee olemaan este heidän hevosilleen.
Ja he alkavat taistella keskenään,
ja heidän oikea kätensä on voimallinen heitä vastaan,
ja ihminen ei tunne veljeään,
eikä poika isäänsä tai äitiään,
Kunnes heidän teurastamillaan ruumiilla ei ole lukua,
eikä heidän rangaistuksensa ole turhaa.
Noina päivinä tuonela avaa kitansa
ja heidät kaikki nielaistaan sinne
ja heidän tuhonsa on lopussa;
tuonela kuluttaa synnintekijät valittujen läsnäollessa."

[Luku 57]

Ja tapahtui tämän jälkeen, että minä näin toisen sotajoukon, vaunuja ja ratsumiehiä, tulevan tuulissa, idästä ja lännestä, etelään. Ja heidän vaunujensa meteli kuultiin, ja kun tämä levottomuus alkoi, pyhät taivaasta havaitsivat sen ja maan perustukset siirrettiin paikoiltaan ja sen ääni kuultiin yhdessä päivässä, yhdestä taivaan äärestä toiseen. Ja he kaikki kaatuvat alas ja palvovat Herraa. Ja tämä on toisen vertauksen loppu.

[Luku 58]

Ja minä aloin puhua kolmatta vertausta liittyen vanhurskaisiin ja valittuihin.

Siunattuja olette te, vanhurskaat ja valitut,
sillä loistelias tulee olemaan kohtalonne!
Ja vanhurskaat tulevat olemaan kuin auringon valo.
Ja valitut ikuisen elämän valossa:
Heidän elinpäivänsä ovat loputtomat,
ja pyhien päivät lukemattomat.
Ja he etsivät valoa ja löytävät vanhurskauden Herran kanssa:
Vanhurskaille on rauha Ikuisen Herran nimessä.
Ja tämän jälkeen se sanotaan pyhille taivaassa,
että he etsisivät vanhurskauden salaisuuksia, uskon perintöä:
sillä se on tullut kirkkaaksi kuin aurinko maan yllä,
ja pimeys on menneisyyttä.
Ja tulee olemaan valo, joka ei pääty milloinkaan,
ja päivien rajaa ei heille tule,
sillä ensin on tuhottu pimeys,
ja valo vahvistettu Herran edessä,
ja oikeamielisyyden valo vahvistettu ikuisiksi ajoiksi Herran edessä.

[Luku 59]

Noina päivinä minun silmäni näkivät salamoiden ja valojen salaisuudet, ja tuomion, jonka he jakavat: ja ne valaisevat siunaukseksi tai kiroukseksi, niin kuin Herra tahtoo. Ja siellä minä näin ukkosen salaisuudet, ja kuinka sen ääni kuullaan, kun se ääntelee ylhäällä taivaalla, ja hän antoi minun nähdä tuomiot, joita jaettiin maan päällä, niiden ollessa hyvinvoinniksi ja siunaukseksi tai kiroukseksi Herran sanan mukaan. Ja tuon jälkeen kaikki valojen ja salamoiden salaisuudet näytettiin minulle, ja ne valaisevat siunaukseksi ja tyydytykseksi.

[Luku 60] Katkelma Nooan kirjasta.

Vuonna 500, seitsemännessä kuussa, kuukauden neljäntenätoista päivänä Eenokin elämässä. Tuossa vertauksessa minä näin, kuinka mahtava järistys laittoi taivaiden taivaan järisemään, ja Korkeimman sotajoukko ja enkelit, tuhansien tuhat ja 10000 kertaa 10000 tehtiin levottomiksi suurella häirinnällä. Ja Kaiken Alku istui kunniansa valtaistuimella, ja enkelit ja vanhurskaat seisoivat Hänen ympärillään.

Ja suuri vavistus tarttui minuun, ja pelko piti minusta kiinni, ja lantioni antoi tietä, ja ohjakseni olivat hajallaan, ja minä kaaduin kasvoilleni. Ja Mikael lähetti toisen enkelin pyhien joukosta ja hän nosti minut ylös, ja kun hän oli nostanut minut ylös, minun henkeni palasi; sillä minä en ollut kyennyt kestämään tämän sotajoukon katsomista, ja levottomuutta ja taivaan järisemistä. Ja Mikael sanoi minulle: "Miksi sinut on tehty rauhattomaksi tällaisesta näystä? Tähän päivään saakka kesti Hänen armonsa päivä, ja Hän on ollut armollinen ja kärsivällinen noita kohtaan, jotka kulkevat maan päällä. Ja kun se päivä ja voima ja rangaistus ja tuomio tulevat, jotka Herra on valmistanut noille, jotka eivät palvo vanhurskasta lakia ja noille, jotka kieltävät vanhurskaan tuomion, ja noille, jotka ottavat Hänen nimensä turhaan – tuo päivä on valmistettu valituille liitoksi ja synnintekijöille kuolemantuomioksi. Kun Herran rangaistus lepää heidän yllään, se lepää, että Herran rangaistus ei tulisi turhaan, ja se tappaa lapset äiteineen ja lapset isineen. Jälkeenpäin tuomio tulee Hänen armonsa ja Hänen kärsivällisyytensä mukaan."

Ja tuona päivänä erotettiin kaksi hirviötä, naarashirviö nimeltään Leviathan, kulkemaan meren syvyyksiin, vesien lähteiden ylle. Mutta uros on nimeltään Behemoth, joka asutti autiota erämaata nimeltä Duidain, itään puutarhasta, jossa valitut ja vanhurskaat vaeltavat, ja josta minun isoisäni otettiin ylös, seitsemäs Aadamista, ensimmäisestä Herran luomasta ihmisestä. Ja minä pyysin toista enkeliä, että hän näyttäisi minulle näiden hirviöiden mahtavuuden, ja kuinka ne erotettiin yhtenä päivänä ja heitettiin, yksi meren syvyyksiin ja toinen erämaan kuivuuteen. Ja hän sanoi minulle: "Sinä ihmisen poika, tässä sinä etsit tietoosi sitä, mikä on kätkettyä!" Ja toinen enkeli, joka kulki kanssani ja näytti minulle, mikä oli kätkettyä, kertoi minulle, mitä on ensimmäisenä ja viimeisenä taivaassa, korkeudessa ja maan alla syvyydessä ja taivaan äärissä ja taivaan perustuksessa. Ja tuulten kammiot, ja kuinka tuulet jakautuvat ja punnitaan, ja tuulten käytävät lasketaan, jokainen tuulen voiman mukaan, ja kuun valojen voimakkuuden sopivan voiman mukaan, ja tähtien joukot niiden nimen mukaan ja sen mukaan, kuinka kaikki joukot on jaettu. Ja ukkoset niiden paikkojen mukaan, jossa ne vaikuttavat, ja kaikki jaot, jotka on tehty salamoiden kesken, että ne valaisisivat, ja niiden sotajoukon, että se tottelisi heti. Sillä ukkosella on sille osoitetut lepopaikat, kun se odottaa jylinäänsä, ja ukkonen ja salama ovat erottamattomat, ja vaikka ne eivät ole yksi ja jakamaton, ne kulkevat molemmat yhdessä läpi hengen eivätkä eroa toisistaan. Sillä kun salama valaisee, ukkonen muodostaa äänensä ja henget pakotetaan pitämään taukoa jyrinän ajan, ja niiden väli jakautuu tasaisesti; sillä niiden jyrinöiden aarrevarasto on kuin hiekkaa, ja jokainen niistä on jyristessään pidetty aisoissa ja käännetty takaisin hengen voimalla ja työnnetty eteenpäin moniin maan neljänneksiin. Ja meren henki on maskuliininen ja voimakas, ja sen voimakkuuden mahtavuuden mukaan Hän vetää sitä takaisin ohjaksilla ja samalla tavalla sitä ajetaan eteenpäin ja se hajoaa kaikille maan vuorille.

Ja huurteisen jään henki on sen oma enkeli, ja hallan henki on hyvä enkeli. Ja lumen henki on hylännyt kammionsa voimakkuutensa tähden. Siellä on erityinen henki sisällä, ja tuo, mikä laskeutuu siitä, on kuin savu, ja sen nimi on jää. Ja usvan henki ei liity niihin niiden kammioissa, vaan sillä on erityinen kammio; sillä sen kierto on loistelias sekä valossa että pimeydessä ja talvella ja kesällä ja sen kammiossa on enkeli. Ja kasteen hengellä on paikkansa taivaan äärissä, ja se on yhteydessä sateen kammioihin, ja sen kierto on talvella ja kesällä: ja sen pilvet ja usvan pilvet ovat yhteydessä, ja toinen antaa toiselleen. Ja kun sateen henki lähtee kammiostaan, enkelit tulevat ja avaavat kammion ja johdattavat sen ulos ja kun se on hajaantunut yli koko maan, se yhtyy maan vesiin. Ja kun se yhtyy vesiin maan päällä se kohoaa usvana takaisin kammioihinsa. Sillä vedet ovat niitä varten, jotka kulkevat maan päällä; sillä ne ovat ravinnoksi maalle Korkeimmalta, joka on taivaassa; siksi on annos sadetta ja enkelit ovat siitä vastuussa. Ja näitä asioita minä näin kohti vanhurskaiden puutarhaa. Ja rauhan enkeli, joka oli kanssani, sanoi minulle: "Nämä kaksi hirviötä, jotka on valmistettu Jumalan suuruuden mukaan, …

[Luku 61]

Ja noina päivinä minä näin, kuinka pitkiä köysiä annettiin noille enkeleille, ja he ottivat siivet itselleen ja lensivät, ja he menivät kohti pohjoista. Ja minä kysyin enkeliltä sanoen hänelle: "Miksi nuo enkelit ovat ottaneet nämä köydet ja menneet pois?" Ja hän sanoi minulle: "He ovat menneet mittaamaan." Ja enkeli, joka kulki kanssani, sanoi minulle:

 "Nämä tuovat vanhurskaiden mitat,
ja vanhurskaiden köydet vanhurskaille,
että he jättäytyvät Herran nimelle aina ja iankaikkisesti.
Valittu alkaa vaeltamaan valittujen kanssa,
ja nuo ovat mitat, jotka annetaan uskolle
ja joka vahvistaa vanhurskautta.
Ja nämä mitat tulevat paljastamaan kaikki maan syvyyksien salaisuudet,
ja nuo, jotka erämaa on tuhonnut,
ja nuo, jotka pedot ovat kalvaneet,
ja nuo, jotka meren kalat ovat nielaisseet,
että he voisivat palata ja sitoa itsensä
Valitun päivänä;
Sillä ketään ei tuhota Herran edessä
eikä kukaan voi olla hävitetty.

Ja kaikki, jotka kulkevat ylhäällä taivaassa, saivat käskyn ja voiman ja äänen ja valon, kuin tuli.
 Ja tuota Yhtä he ensimmäisillä sanoillaan siunasivat,
ja ylistivät ja palvoivat viisaudella
ja he olivat viisaita puheessa ja elämän hengessä.
Ja Herra asetti Valitun kunnian valtaistuimelle.

Ja hän tulee tuomitsemaan kaikki pyhien teot ylhäällä taivaassa,
ja vaa'assa heidän tekonsa tullaan punnitsemaan.

Ja kun hän kohottaa kasvonsa
tuomitsemaan heidän salaiset tiensä Herran nimen sanan mukaan,
ja heidän polkunsa Herran vanhurskaan tuomion tien mukaan,
silloin he kaikki puhuvat yhdellä äänellä ja siunaavat,
ja kunnioittavat ja ylistävät ja pyhittävät Herran nimeä.

Ja Hän kutsuu kaikkia taivaiden sotajoukkoja, ja kaikkia pyhiä yläpuolella, ja Jumalan sotajoukkoa, kerubeja, serafeja ja ophanneja, ja kaikkia voiman enkeleitä ja kaikkia ruhtinaallisia enkeleitä ja Valittua ja muita voimia maan päällä ja veden yllä. Tuona päivänä kohoaa yksi ääni ja siunaa ja kunnioittaa ja korottaa uskon hengessä, ja viisauden hengessä, ja kärsivällisyyden hengessä, ja armon hengessä, ja tuomion ja rauhan hengessä, ja hyvyyden hengessä, ja kaikki sanovat yhdellä äänellä: "Siunattu olkoon Hän, ja olkoon Herran nimi siunattu aina ja iankaikkisesti."

Kaikki, jotka eivät nuku, ylhäällä taivaassa ylistävät Häntä.
Kaikki pyhät, jotka ovat taivaassa, ylistävät Häntä
ja kaikki valitut, jotka kulkevat elämän puutarhassa:
Ja jokainen valon henki, joka kykenee siunaamaan ja kunnioittamaan ja ylistämään ja pyhittämään Sinun siunattua nimeäsi,
ja kaikki liha tulee mittaamattomasti kunnioittamaan ja siunaamaan Sinun nimeäsi aina ja iankaikkisesti.
Sillä suuri on Herran armo, hän on kärsivällinen,
ja kaikki Hänen tekonsa ja kaiken, mitä Hän on luonut, Hän on paljastanut vanhurskaille ja valituille Herran nimessä."

[Luku 62]

Ja näin Herra käski kuninkaita ja valtiaita ja korotettuja ja noita, jotka kulkevat maan päällä, ja sanoi:
"Avatkaa silmänne ja nostakaa sarvenne jos te kykenette tunnistamaan Valitun."
Ja Herra asetti Hänet kunniansa valtaistuimelle,
ja vanhurskauden Henki virtasi Hänen yltään,
ja Hänen suunsa sana tappaa kaikki synnintekijät,
ja kaikki epäoikeudenmukaiset tuhotaan Hänen kasvojensa edestä.
Ja tuona päivänä siellä seisovat kaikki kuninkaat ja valtiaat,
ja korotetut ja ne, jotka omistavat maan,
ja he tulevat näkemään ja tunnistamaan, kuinka Hän istuu kunniansa valtaistuimella,
ja vanhurskaus saa oikeuden Hänen edessään,
eikä Hänen edessään puhuta valehtelevaa sanaa.
Silloin heidän ylleen tulee tuska, kuin naiselle synnytyskivuissaan,
kun hänen lapsensa tulee kohdun suulle,
ja hänellä on synnytystuskia.
Ja yksi osa heistä katsoo toiseen,
ja he ovat kauhuissaan,
ja heidän kasvonsa katsovat alas,
ja tuska tarttuu heihin,
kun he näkevät Ihmisen Pojan istuvan kunniansa valtaistuimella.
Ja kuninkaat ja valtiaat ja kaikki, jotka omistavat maata, siunaavat ja kunnioittavat ja ylistävät Häntä, joka hallitsee kaikkea, ja joka oli kätketty.
Sillä alusta alkaen Ihmisen Poika oli kätketty,
ja Korkein varjeli Häntä mahtavuudellaan,
ja paljasti Hänet valituille.
Ja valittujen ja pyhien seurakunta kylvetään,
ja kaikki valitut seisovat Hänen edessään tuona päivänä.
ja kaikki kuninkaat ja valtiaat ja korotetut ja maan hallitsijat kaatuvat kasvoilleen Hänen edessään,
ja palvovat ja asettavat toivonsa tuohon Ihmisen Poikaan,
ja anovat Häntä ja rukoilevat armoa Hänen käsistään.
Siitä huolimatta, että Herra niin heitä painostaa,
he kiirehtivät pois Hänen läsnäolostaan,
ja heidän kasvonsa täyttyvät häpeällä,
ja pimeys kasvaa syvemmäksi heidän kasvoillaan.
Ja Hän johdattaa heidät enkeleille rangaistavaksi,
jakaakseen kostoa heille, koska he ovat sortaneet Hänen lapsiaan ja Hänen valittuaan
Ja he ovat silmänruokaa vanhurskaille ja Hänen valituilleen:
he iloitsevat heistä,
koska Herran viha lepää heidän yllään,
ja Hänen miekkansa on juovuksissa heidän verestään.
Ja tuona päivänä vanhurskaat ja valitut ovat pelastettuja,
eivätkä he siitä lähtien enää milloinkaan näe synnin- ja vääryydentekijöiden kasvoja.
Ja Herra asuu heissä,
ja tuon Ihmisen Pojan kanssa he syövät
ja lepäävät ja nousevat aina ja iankaikkisesti.
Ja vanhurskaat ja valitut nostetaan maasta,
ja heidän kasvonsa eivät enää katso alas.
Ja heidät on puettu kunnian vaatteisiin,
Ja nämä ovat elämän vaatteet Herralta:
eivätkä teidän vaatteenne vanhene,
eikä kunnianne katoa pois Herran edestä.

[Luku 63]

Noina päivinä valtiaat ja kuninkaat, jotka omistavat maan, tulevat rukoilemaan, että heille suotaisiin pieni hengähdystauko Hänen rangaistuksensa enkeleiltä, joille heidät on luovutettu, että he kaatuisivat alas ja palvoisivat Herran edessä ja tunnustaisivat syntinsä Hänen edessään. Ja he siunaavat ja kunnioittavat Herraa ja sanovat:

"Siunattu olkoon Herra ja kuninkaiden Herra,
ja valtiaiden Herra ja rikkaiden Herra,
ja kunnian Herra ja viisauden Herra,
ja loistava kaikessa salatussa on Sinun voimasi sukupolvesta sukupolveen,
ja Sinun kunniasi aina ja iankaikkisesti.
Syvät ovat kaikki Sinun salaisuutesi ja lukemattomat,
ja Sinun vanhurskautesi on laskematon.
Me olemme nyt oppineet, että meidän tulee kunnioittaa
ja siunata kuninkaiden Herraa ja Häntä, joka on Kuningas yli kaikkien kuninkaiden."
Ja he tulevat sanomaan: "Olisipa meillä lepo kunnioittaa ja kiittää,
ja tunnustaa uskomme Hänen kunniansa edessä!
Ja nyt me ikävöimme pientä lepoa vaan emme löydä:
Me seuraamme sääliä emmekä saavuta:
Ja valo on kadonnut edestämme,
ja pimeys on paikkamme aina ja iankaikkisesti.
Sillä me emme ole uskoneet Häneen
emmekä kunnioittaneet Herran nimeä
vaan meidän toivomme oli valtakuntamme valtikassa ja kunniassamme.
Ja kärsimyksemme ja ahdistuksemme päivänä Hän ei meitä pelasta,
emmekä löydä hengähdystaukoa tunnustukselle,
että Herramme on oikea kaikissa teoissaan ja tuomioissaan ja oikeudessaan,
ja Hänen tuomioissaan ei kunnioiteta henkilöä.
Ja me poistumme Hänen kasvojensa edestä tekojemme tähden,
ja kaikki syntimme on luettu vanhurskauteen."
Nyt he sanovat itselleen: "Sielumme ovat täynnä väärää voittoa, mutta se ei estä meitä laskeutumasta sen keskeltä tuonelan taakkaan."
Ja tuon jälkeen heidän kasvonsa täytetään pimeydellä
ja häpeällä Ihmisen Pojan edessä,
ja heidät ajetaan Hänen läsnä olostaan,
ja miekka asuu Hänen kasvojensa edessä heidän keskellään.

Näin puhui Herra: "Tämä on määräys ja tuomio kunnioituksella valtiaille ja kuninkaille ja korotetuille ja niille, jotka omistavat maata Herran edessä."

[Luku 64]

Ja muita muotoja minä näin kätkettynä tuohon paikkaan. Minä kuulin enkelin äänen sanovan: "Nämä ovat enkelit, jotka laskeutuivat maahan ja paljastivat, mitä oli salattu, ihmisten lapsille, ja viettelivät ihmisten lapset tekemään syntiä."

[Luku 65]

Ja noina päivinä Nooa näki maan, että se oli vajonnut ja sen tuho oli lähellä. Ja hän nousi sieltä ja meni maan ääriin ja huusi ääneen isoisäänsä Eenokia: ja Nooa sanoi kolme kertaa katkeroituneella äänellä: "Kuule minua, kuule minua, kuule minua." Ja minä sanoin hänelle: "Kerro minulle, mitä tämä on, mitä on tapahtumassa maalle, että maa on pahassa pulassa ja vapisee, etten menehtyisi sen kanssa." Ja oli suuria äkillisiä tärähtelyjä maan päällä, ja taivaasta kuului ääni ja minä kaaduin kasvoilleni. Ja isoisäni Eenok tuli ja seisoi vierelläni ja sanoi minulle: "Miksi olet huutanut minua katkeralla huudolla ja itkulla? Ja käsky on lähtenyt Herralta liittyen kaikkiin niihin, jotka vaeltavat maan päällä, että heidän raunioitumisensa on täyttynyt, koska he ovat oppineet kaikki enkelien salaisuudet ja kaiken saatanan väkivallan ja kaikki heidän salaisimmat voimansa, ja kaikki niiden voimat, jotka harjoittavat velhoutta ja kaiken noituuden voiman ja kaikki niiden voimat, jotka tekevät sulatettuja patsaita koko maalle. Ja kuinka hopeaa tuotetaan maan tomusta ja kuinka maasta saadaan pehmeää metallia. Sillä lyijyä ja tinaa ei tuoteta maasta samoin kuin muita: lähde tuottaa niitä, ja siellä seisoo enkeli, ja se enkeli on huomattava." Ja sen jälkeen isoisäni Eenok otti minua kädestä ja nosti minut ylös ja sanoi minulle: "Mene, sillä minä olen pyytänyt Herraa tämän maan järisemistä koskien. Ja Hän sanoi minulle: ”Heidän vääryytensä tähden heidän tuomionsa on päätetty, enkä enää pidättele sitä, velhouksien tähden, joita he ovat etsineet ja oppineet, maa ja ne, jotka kulkevat siellä, tuhotaan.” Ja näillä ei ole milloinkaan tilaa katumukselle, koska heille on näytetty se, mikä oli salattu ja he ovat kirottuja: mutta mitä sinuun tulee, minun poikani, Herra tietää, että sinä olet puhdas ja syytön tähän salaisuuksiin liittyvään nuhteluun.

Ja Hän on säätänyt kohtaloksesi nimesi pyhien joukkoon,
ja varjelee sinut niiden keskuudesta, jotka kulkevat maan päällä,<
ja on määrännyt kohtaloksesi vanhurskaan siemenesi sekä kuninkuudeksi että suureksi kunniaksi,
ja siemenestäsi lähtee vanhurskaiden ja lukemattomien pyhien ikuinen lähde.

[Luku 66]

Ja sen jälkeen hän näytti minulle rangaistuksen enkelit, jotka on valmistettu tulemaan ja päästämään irti kaikki vesien voimat, jotka ovat alhaalla maassa, tarkoituksenaan tuoda tuomio ja tuho kaikille, jotka ovat maan päällä. Ja Herra antoi käskyn enkeleille, jotka menivät edeltä, etteivät antaisi vesien nousta vaan pidättelisivät niitä huolella, sillä nuo enkelit olivat vesien voimien yläpuolella. Ja minä menin pois Eenokin luota.

[Luku 67]

Ja noina päivinä Jumalan sana tuli minulle, ja Hän sanoi minulle: "Nooa, sinun osasi on tullut ylös eteeni, osa ilman syytöstä, rakkauden ja oikeamielisyyden osa. Ja nyt enkelit tekevät puusta rakennusta ja kun he ovat viimeistelleet urakan, Minä asetan käteni sen ylle ja varjelen sitä, ja siitä tulee lähtemään elämän siemen, ja muutos tulee asettumaan niin, että maa ei jää ilman asukasta. Ja minä kiinnitän siemenesi eteeni ikuisiksi ajoiksi, ja minä levitän kauas ne, jotka kulkevat kanssasi, heissä ei ole hedelmättömyyttä maan pinnalla, vaan he ovat siunattuja ja moninkertaistuvat maan päällä Herran nimessä. Ja Hän vangitsee ne enkelit, jotka ovat osoittaneet vääryyttä, tuohon palavaan laaksoon, jonka minun isoisäni Eenok oli aikaisemmin näyttänyt, lännessä, kultaisten ja hopeisten ja rautaisten ja pehmeämetallisten ja tinavuorien keskellä. Ja minä näin tuon laakson, jossa oli suuri mullistus ja vesipyörre. Ja kun kaikki tämä tapahtui, tuosta tulisesta sulasta metallista ja tuosta tuon paikan pyörteestä valmistui rikin tuoksua, ja se yhtyi noihin vesiin, ja tuo niiden enkelien laakso, jotka olivat johtaneet ihmiset harhaan, paloi tuon maan alapuolella. Ja sen laaksoista lähti tulivirtoja, joissa rangaistaan näitä enkeleitä, jotka kulkevat maan päällä. Mutta noina päivinä nuo vedet palvelevat kuninkaita ja valtiaita ja korotettuja, ja niitä, jotka kulkevat maan päällä, ruumiin parannukseksi ja hengen rangaistukseksi; nyt heidän henkensä on täynnä himoa, että heitä rangaistaisiin ruumiissaan, sillä he ovat kieltäneet Herran, ja näkevät rangaistuksensa päivittäin, eivätkä vieläkään usko Hänen nimeensä. Ja siinä suhteessa, kun heidän ruumiidensa palaminen tulee vakavammaksi, vastaava muutos tapahtuu heidän hengessään, aina ja iankaikkisesti, sillä Herran edessä ei kukaan lausu turhaa sanaa. Sillä tuomio tulee heidän ylleen, koska he uskovat ruumiinsa himoon ja kieltävät Herran Hengen. Ja nuo samat vedet käyvät läpi muutoksen noina päivinä; sillä kun noita enkeleitä rangaistaan näissä vesissä, nämä vesilähteet muuttavat lämpötilaansa, ja kun enkelit nousevat ylös, tämä lähteiden vesi muuttuu ja tulee kylmäksi. Ja minä kuulin Mikaelin vastaavan ja sanovan: ”Tämä tuomio, jolla enkelit tuomitaan, on todistus niitä kuninkaita ja valtiaita varten, jotka omistavat maan.” Koska nämä tuomion vedet palvelevat kuninkaiden ruumiiden parantamista ja heidän ruumiinsa himoa, siksi he eivät näe, eivätkä usko, että nuo vedet muuttuvat ja tulevat tuleksi, joka palaa ikuisesti.

[Luku 68]

Ja tuon jälkeen minun isoisäni Eenok antoi minulle opetusta kaikista niistä salaisuuksista Vertauksien kirjasta, niistä, jotka oli annettu hänelle, ja hän laittoi ne yhteen minua varten Vertauksien kirjan sanoihin. Ja tuona päivänä Mikael vastasi Rafaelille ja sanoi: ”Hengen voima muuttaa, ja laittaa minut vapisemaan salaisuuksien tuomion kovuuden tähden, enkelien tuomion tähden. Kuka voi kestää sen ankaran tuomion, mikä on valmistettu, ja jonka edessä he sulavat pois?” Ja Mikael vastasi jälleen ja sanoi Rafaelille: ”Kuka hän on, jonka sydän ei pehmenisi sen tähden, ja jonka munaskuut eivät tulisi murheellisiksi tämän tuomion sanan tähden, joka on lähtenyt niiden tähden, jotka ovat johdattaneet heitä näin pois?” Ja tapahtui, kun hän seisoi Herran edessä, että Mikael sanoi näin Rafaelille: ”Minä en ota osaa heidän tekoihinsa Herran silmien alla, sillä Herra on ollut vihainen heille, koska he tekevät niin kuin he olisivat Herra. Siksi kaikki se, mikä on salattua, tulee heidän ylleen aina ja iankaikkisesti, sillä ei enkelillä eikä ihmisellä ole siihen osaa, vaan ainoastaan he ovat saaneet tuomionsa ikuisiksi ajoiksi.

[Luku 69]

Ja tämän tuomion jälkeen he kauhistuvat ja vapisevat, koska tämä on näytetty niille, jotka kulkevat maan päällä. Ja katso, noiden enkelien nimet [ja nämä ovat heidän nimensä: ensimmäinen heistä Samjaza, toinen Artaqifa, ja kolmas Armen, neljäs Kokabel, viides Turael, kuudes Rumjal, seitsemäs Danjal, kahdeksas Neqael, yhdeksäs Baraqel, kymmenes Azazel, yhdestoista Armaros, kahdestoista Batarjal, kolmastoista Busasejal, neljästoista Hananel, viidestoista Turel, ja kuudestoista Simapesiel, seitsemästoista Jetrel, kahdeksastoista Tumael, yhdeksästoista Turel, kahdeskymmenes Rumael, kahdeskymmenes ensimmäinen Azazel. Ja nämä ovat heidän enkeliensä johtajat ja heidän nimensä, ja satojen ja viisien kymmenten ja kymmenten päälliköt.] Ensimmäisen nimi Jeqon: se on hän, joka johti harhaan kaikki Jumalan pojat, ja toi heidät alas maan päälle ja johdatti heidät harhaan ihmisten tyttärien kautta. Ja toinen oli nimeltään Asbeel: hän osoitti Jumalan pyhille pojille pahan suunnitelman ja johdatti heitä harhaan niin, että he saastuttivat ruumiinsa ihmisten tyttärien kanssa. Ja kolmas oli nimeltään Gadreel: hän on se, joka näytti ihmisten lapsille kaikki kuoleman kukoistukset ja hän johdatti Eevan harhaan, ja näytti kuoleman aseet ihmisten pojille, kilven ja panssaripaidan, ja miekan taistelua varten, ja kaikki kuoleman aseet ihmisten lapsille. Ja hänen kädestään ne ovat lähteneet niitä vastaan, jotka kulkevat maan päällä, tuosta päivästä ja ikuisesti. Ja neljäs oli nimeltään Penemue: hän opetti ihmisten pojille katkeran ja suloisen, ja hän opetti heille kaikki heidän viisautensa salaisuudet. Ja hän opasti ihmisiä kirjoittamaan musteella ja paperilla, ja sen kautta monet tekivät syntiä ikuisuudesta ikuisuuteen ja tähän päivään saakka. Sillä ihmisiä ei luotu sellaista tarkoitusta varten, antaakseen vahvistusta hyvälle uskolleen kynällä ja musteella. Sillä ihmiset luotiin tarkalleen enkelien kaltaisiksi, aikomuksena, että he jatkaisivat puhtaina ja vanhurskaina, ja kuolema, joka tuhoaa kaiken, ei olisi saanut otetta heistä, mutta tämän heidän tietonsa kautta he menehtyvät, ja tämän voiman kautta minä kulun. Ja viides oli nimeltään Kasdeja: tämä on hän, joka näytti ihmisten lapsille kaikki pahojen henkien ja paholaisten lumoukset, ja sikiön lumoukset kohdussa, että se katoaisi, ja sielun lumoamiset, käärmeen puremat, ja ne lumoukset, jotka tapahtuvat keskipäivän kuumuuden kautta, käärmeen pojan nimeltään Tabaet. Ja tämä on Kasbeelin tehtävä, sen valan johtaja, jonka hän näytti pyhille, kun hän kulki korkeudessa kirkkaudessa ja sen nimi on Biqa. Tämä enkeli vaati Mikaelia näyttämään hänelle sen salatun nimen, että hän voisi muotoilla sen valaan, niin että ne järkkyisivät tuon nimen ja valan edessä, joka paljasti kaiken, mikä oli salattua, ihmisten lapsille. Ja tämä on tämän valan voima, sillä se on voimallinen ja vahva, ja hän asetti tämän valan Mikaelin käteen.

Ja nämä ovat tämän valan salaisuudet... Ja he ovat vahvoja tämän valan kautta: Ja taivas oli pidätetty ennen kuin maailma luotiin ja ikuisesti. Ja sen kautta maa perustettiin veden yläpuolelle, ja vuorten salaisista syvennyksistä tuli kauniita vesiä, maailman luomisesta ja ikuisuuteen saakka. Ja tuon valan kautta meri luotiin, ja sen perustukseksi Hän asetti hiekan sen vihan aikaa vastaan, ja se ei uskalla ylittää sitä, maailman luomisesta ikuisuuteen saakka. Ja tuon valan kautta syvyydet tehtiin kestäviksi, ja ne eivät lähde paikoiltaan ikuisuudesta ikuisuuteen. Ja tuon valan kautta aurinko ja kuu täydentävät kierroksensa, eivätkä poikkea säädöksestään ikuisuudesta ikuisuuteen. Ja tuon valan kautta tähdet kulkevat kiertonsa, ja Hän kutsuu niitä nimiltä, ja he vastaavat Hänelle ikuisuudesta ikuisuuteen. [Ja samalla tavalla veden henget, ja tuulten henget, ja kaikkien tuulenhenkäysten, ja niiden polut kaikista tuulten neljänneksistä. Ja siellä on varjeltuna ukkosen ääniä ja salamoiden valoa: ja siellä on varjeltuna hallan kammiot ja jään kammiot, ja sumun kammiot, ja sateen ja kasteen kammiot. Ja kaikki nämä uskovat ja kiittävät Herran edessä ja ylistävät kaikella voimallaan, ja heidän ruokansa on jokaisessa kiitoksessa: he kiittävät ja ylistävät Herran nimeä aina ja iankaikkisesti.] Ja tämä vala on mahtava, ja sen kautta heidän polkunsa varjellaan eikä heidän kiertonsa tuhoudu. Ja heidän keskuudessaan oli suuri ilo, ja he siunasivat ja ylistivät ja palvoivat, koska tuon Ihmisen Pojan nimi oli paljastettu heille. Ja Hän istui kunniansa valtaistuimella ja tuomiovalta annettiin Ihmisen Pojalle, ja Hän laittoi synnin tekijät katoamaan ja hävitti maan pinnalta heidät ja ne, jotka olivat johdattaneet maailman harhaan. Heidät sidotaan kahleilla ja heidän tuhon paikkaansa heidät vangitaan ja kaikki heidän tekonsa katoavat maan pinnalta. Ja tästä lähtien ei ole mitään turmeltuvaa, sillä tuo Ihmisen Poika on ilmestynyt ja asettanut itsensä kunniansa valtaistuimelle, ja kaikki paha katoaa Hänen kasvojensa edestä, ja  se sana tuosta Ihmisen Pojasta lähtee, ja on voimallinen Herran edessä.

[Luku 70]

Ja tapahtui tämän jälkeen, että Hänen elinaikanaan Hänen nimensä kohotettiin tuolle Ihmisen Pojalle ja Herralle, joka on Henki, niiden keskuudesta, jotka kulkevat maan päällä. Ja Hän kohosi ylös hengen vaunuilla ja Hänen nimensä katosi heidän keskuuteensa. Ja tuosta päivästä lähtien minua ei enää luettu heidän keskuuteensa: ja Hän asetti minut kahden tuulen väliin, pohjoisen ja lännen väliin, josta enkelit ottivat korsia mitatakseen minulle paikan valittuja ja vanhurskaita varten. Ja siellä minä näin ne ensimmäiset isät ja ne vanhurskaat, jotka alusta alkaen kulkivat tuossa paikassa.

[Luku 71]

Ja tapahtui tuon jälkeen, että minun henkeni muuttui ja se nousi taivaisiin: ja minä näin Jumalan pyhät pojat. He astelivat tulen liekeillä: heidän vaatteensa olivat valkoiset ja heidän kasvonsa loistivat kuin lumi. Ja minä näin kaksi tulivirtaa, ja tuon tulen valo loisti kuin hyasintti ja minä kaaduin kasvoilleni Herran edessä. Ja enkeli Mikael tarttui oikeaan käteeni ja nosti minut ylös ja johdatti minut kaikkiin salaisuuksiin ja hän näytti minulle kaikki vanhurskauden salaisuudet. Ja hän näytti minulle kaikki salaisuudet taivaan ääristä, ja kaikkien tähtien kaikki kammiot ja kaikki valonlähteet, mistä ne lähtevät, pyhien kasvojen edestä. Ja hän käänsi minun henkeni taivasten taivaaseen ja siellä minä näin ikään kuin kristalleista rakennetun rakennuksen, ja noiden kristallien välissä elävän tulen kieliä. Ja minun henkeni näki sen vyön, joka vyöttää tuota tulista huonetta, ja sen neljällä sivulla oli virtoja täynnä elävää tulta ja ne ympäröivät tuota huonetta. Ja ympärillä olivat serafit, kerubit ja ophannit: ja nämä ovat niitä, jotka eivät nuku, ja vartioivat Hänen kunniansa valtaistuinta. Ja minä näin enkeleitä, joita ei voinut laskea; tuhansia ja kymmeniä tuhansia kertaa kymmeniä tuhansia, ympäröivän tuota huonetta. Ja Mikael ja Rafael ja Gabriel ja Phanuel, ja monet, lukemattomat, pyhät enkelit. Ja heidän kanssaan Kaiken Alku, Hänen päänsä valkoinen ja puhdas kuin villa, ja Hänen vaatetuksensa sanoin kuvaamaton. Ja minä kaaduin kasvoilleni ja koko minun ruumiini rentoutui ja minun henkeni muutti muotoaan; ja minä huusin suureen ääneen... voiman hengellä, ja siunasin ja ylistin ja palvoin. Ja nämä siunaukset, jotka lähtivät minun suustani, olivat hyvin miellyttäviä Kaiken Alun edessä. Ja tuo Kaiken Alku tuli, ja Hänen mukanaan Mikael ja Gabriel, Rafael ja Phanuel, tuhansia ja kymmeniä tuhansia, lukemattomia enkeleitä. [Tästä puuttuu katkelma Ihmisen Pojasta] Ja hän tuli luokseni ja tervehti minua äänellään ja sanoi minulle: ”Tämä on se Ihmisen Poika, joka on syntyvä vanhurskaudeksi, ja vanhurskaus elää Hänessä, ja Kaiken Alun vanhurskaus ei Häntä hylkää.” Ja hän sanoi minulle: ”Hän julistaa sinulle rauhaa tulevan maailman nimessä, sillä täältä on lähtenyt rauhaa maailman luomisesta lähtien, ja niin tulee olemaan sinulle ikuisesti ja aina ja iankaikkisesti. Ja kaikki tulevat kulkemaan Hänen teillään, sillä vanhurskaus ei hylkää Häntä milloinkaan: Hänen kanssaan tulevat olemaan heidän olinpaikkansa ja Hänen kanssaan heidän perintöosansa, eikä heitä eroteta Hänestä milloinkaan, aina ja iankaikkisesti. Ja niin tulee olemaan pitkiä päiviä tuon Ihmisen Pojan kanssa, ja vanhurskailla on rauha ja oikeamielinen tie Herran, joka on Henki, nimessä, aina ja iankaikkisesti.”

Osa III. Luvut 72-82, Taivaallisten valonlähteiden kirja.

[Luku 72]

Kirja taivaan valonlähteiden kierroista, jokaisen suhteista, ryhmiensä mukaan, niiden valta-ajat ja niiden vuodenajat, nimiensä mukaan ja alkuperäpaikkojensa mukaan, ja kuukausiensa mukaan, jotka Uriel, se pyhä enkeli, joka oli kanssani, joka on heidän oppaansa, näytti minulle; ja hän näytti minulle kaikki niiden lait tarkalleen niin kuin ne ovat, ja kuinka niiden suhde on kaikkiin maailman vuosiin ja ikuisuuteen, kunnes uusi luomakunta on viimeistelty, joka kestää ikuisuuteen saakka. Ja tämä on ensimmäinen valonlähteiden laki: laki, että auringolla on sen nousu taivaan itäisillä porteilla ja sen lasku taivaan läntisillä porteilla. Ja minä näin kuusi porttia, joissa aurinko nousee, ja kuusi porttia, joissa aurinko laskee, ja kuu nousee ja laskee näissä porteissa, ja tähtien johtajat ja ne, joita ne johtavat: kuusi idässä ja kuusi lännessä, ja kaikki seuraten toisiaan tarkassa sopusoinnussa: myös monia ikkunoita näistä porteista oikealle ja vasemmalle. Ja ensin sieltä lähtee se suuri valonlähde, nimeltään aurinko, ja sen kehä on samanlainen kuin taivaan kehä, ja se on täynnä valaisevaa ja lämmittävää tulta. Se vaunu, jolle se kohoaa, sitä ajaa tuuli, ja aurinko menee alas taivaasta ja palaa pohjoisen kautta mennäkseen itään, ja niin on opastettu, että se tulee tuolle portille ja loistaa taivaan pinnalla. Tällä tavalla se nousee ensimmäisessä kuussa suuressa portissa, joka on neljäs noista kuudesta idän portista.

Ja tuossa neljännessä portissa, josta aurinko nousee ensimmäisessä kuussa, on kaksitoista ikkuna-aukkoa, joista lähtee liekki, kun ne avautuvat ajallaan. Kun aurinko nousee taivaassa, se tulee tuon neljännen portin läpi kolmekymmentä aamua peräkkäin ja laskee tarkasti neljännelle portille taivaan lännessä. Ja tämän ajanjakson aikana päivä tulee joka päivä pitemmäksi ja yö tulee joka yö lyhyemmäksi tuohon kolmanteenkymmenenteen aamuun saakka. Tuona päivänä päivä on yhdeksäsosan pitempi kuin yö, ja päivä jakautuu tarkalleen kymmeneen osaan ja yö kahdeksaan osaan.

Ja aurinko nousee tuosta neljännestä portista ja laskee neljänteen ja palaa idän viidennelle portille kolmekymmentä aamua, ja nousee siitä ja laskee viidenteen porttiin. Ja silloin päivä tulee pitemmäksi kahdella osalla ja jakautuu yhteentoista osaan, ja yö lyhenee ja jakautuu seitsemään osaan. Ja se palaa itään je menee kuudenteen porttiin, ja nousee ja laskee kuudennessa portissa 31 aamua sen merkin tähden. Tuona päivänä päivästä tulee pitempi kuin yö, ja päivä on kaksi kertaa pitempi kuin yö, ja päivästä tulee kaksitoista osaa ja yö on lyhennetty ja tulee kuudeksi osaksi. Ja aurinko kohoaa tehdäkseen päivän lyhyemmäksi ja yön pidemmäksi, ja aurinko palaa itään ja astuu sisään kuudenteen porttiin, ja nousee siitä ja laskee kolmekymmentä aamua. Ja kun kolmekymmentä aamua on täyttynyt, päivä vähenee tarkalleen yhdellä osalla ja tulee yhdeksitoista osaksi, ja yö seitsemäksi.

Ja aurinko nousee tuosta portista ja laskee länteen ja palaa itään, ja nousee kolmekymmentä aamua kolmannesta portista ja laskee länteen kolmanteen porttiin. Ja tuona päivänä yöstä tulee päivää pitempi, ja yö tulee joka yö pitemmäksi ja päivä tulee joka päivä lyhyemmäksi kolmanteenkymmenenteen aamuun saakka, ja yö jakaantuu tarkalleen kymmeneen osaan ja päivä kahdeksaan osaan.

Ja aurinko nousee tuosta kolmannesta portista ja laskee kolmanteen porttiin lännessä ja palaa itään, ja kolmenkymmenen aamun ajan nousee idästä toisesta portista, ja samalla tavalla laskee taivaalla lännen toiseen porttiin. Ja tuona päivänä yö jakautuu yhteentoista osaan ja päivä seitsemään osaan. Ja tuona päivänä aurinko nousee tuosta toisesta portista ja laskee länteen toiseen porttiin, ja palaa itään ensimmäiseen porttiin kolmenkymmenen yhden aamun ajan, ja laskee taivaalle lännen ensimmäiseen porttiin. Ja tuona päivänä yöstä tulee pitempi, kaksi kertaa päivän mittainen: ja yö jakaantuu tarkalleen kahteentoista osaan ja päivä kuuteen.

Ja aurinko on kulkenut läpi kiertoratansa osien, ja kääntyy jälleen noille kiertoratansa osille ja menee sisään tuosta portista kolmekymmentä aamua, ja myös laskee länteen, sitä vastapäätä. Ja tuona yönä on yö vähentynyt pituudeltaan yhdeksäsosalla, ja yöstä on tullut yksitoista osaa ja päivästä seitsemän osaa. Ja aurinko on palannut ja mennyt sisään toisesta portista idässä, ja palaa noille kiertoratansa osille kolmenkymmenen aamun ajan, nousten ja laskien. Ja tuona päivänä yö vähenee pituudeltaan, ja yö jakautuu kymmeneen osaan ja päivä kahdeksaan. Ja tuona päivänä aurinko nousee tuosta portista ja laskee länteen ja palaa itään, ja nousee kolmannessa portissa kolmenkymmenen yhden päivän ajan, ja laskee länteen taivaalle. Tuona päivänä yö vähenee ja jakautuu yhdeksään osaan, ja päivä yhdeksään osaan, ja yö on pituudeltaan yhtäläinen päivän kanssa, ja vuosi on tarkalleen sen päivien mukaan kolmesataa ja kuusikymmentä neljä. Ja päivän pituus ja yön pituus, ja päivän lyhyys ja yön lyhyys; läpi auringon kierron tapahtuu näitä muutoksia. Niin tapahtuu, että sen kierto tulee päivittäin pitemmäksi, ja sen kierto joka yö lyhyemmäksi. Ja tämä on laki ja auringon kierto, ja sen paluu niin usein kuin se palaa, kuusikymmentä kertaa, ja nousee, se suuri valonlähde, joka on nimeltään aurinko, aina ja iankaikkisesti. Ja tuo, joka nousee näin, on suuri valonlähde, ja se on nimetty niin olemuksensa mukaan, sen mukaan, kuin Herra käski. Niin kuin se nousee, niin se laskee eikä pienene, eikä lepää, vaan juoksee päivät ja yöt, ja sen valo on seitsemän kertaa kirkkaampi kuin kuun valo, mutta mitä tulee kokoon, ne ovat yhtä suuria..

[Luku 73]

Ja tämän lain jälkeen minä näin toisen lain, liittyen pienempään valonlähteeseen, jolle on annettu nimi kuu. Ja sen kehä on niin kuin taivaan kehä, ja sen vaunut, joilla se kiitää, ovat tuulen ajamia, ja sille on annettu valoa mitalla. Ja sen nouseminen ja laskeminen muuttuvat joka kuussa, ja sen päivät ovat kuin auringon päivät, ja kun sen valo on täysi, se jakaantuu seitsemäsosaan auringon valosta. Ja näin se nousee. Ja sen ensimmäinen vaihe idässä tulee näkyviin kolmantenakymmenentenä aamuna: ja tuona päivänä se tulee näkyväksi, ja saattaa sinulle voimaan kuun ensimmäisen vaiheen, kolmantenakymmenentenä päivänä, yhdessä auringon kanssa siinä portissa, josta aurinko nousee. Ja puolet siitä menee eteen päin seitsemännen osan kautta, ja koko sen kehä on tyhjä, valoton, poikkeuksena siitä yksi seitsemäsosa ja neljästoistaosa sen valosta. Ja kun se vastaanottaa seitsemäsosan puolesta valostaan, sen valo jakautuu seitsemäsosaan ja sen puolikkaaseen. Ja se laskee auringon kanssa, ja kun aurinko nousee, kuu nousee sen kanssa ja ottaa vastaan puolet yhdestä valon osasta, ja tuona yönä, sen aamun alussa, kuu laskee auringon kanssa, ja on näkymätön tuon yön, neljäntoista ja puolen osansa kanssa. Ja se nousee tuona päivänä tarkalleen seitsemäsosan kanssa, ja tulee esiin ja häipyy näkyvistä auringon nousun tieltä, ja jäljelle jäävinä päivinään se tulee kolmetoista osaa kirkkaammaksi.

[Luku 74]

Ja minä näin toisen kierron, ja lain sitä varten, ja kuinka tuon lain mukaan se tekee kuukausittaisen muutoksensa. Ja kaikki nämä näytti minulle Uriel, joka on niiden kaikkien johtaja, ja niiden sijainnit, ja minä kirjoitin muistiin niiden sijainnit niin kuin hän näytti niitä minulle, ja minä kirjoitin muistiin niiden kuukaudet niin kuin ne olivat, ja niiden valojen ulkomuodon, kunnes viisitoista päivää oli tullut täyteen. Yhdessä seitsemäsosassa se täydentää kaiken valonsa valonsa idässä, ja yhdessä seitsemäsosassa täyttää kaiken pimeytensä lännessä. Ja muutamissa tietyissä kuukausissa se muuttaa asetuksiaan, ja muutamissa tietyissä kuukausissa se seuraa omalaatuista kiertoaan. Kahdessa kuukaudessa kuu laskee auringon kanssa, noissa kahdessa ovat keskimmäiset portit, kolmas ja neljäs. Se menee eteenpäin seitsemän päivän ajan, ja kääntyy ja palaa jälleen sen portin läpi, jossa aurinko nousee, ja saattaa täydelliseksi kaiken valonsa. Ja se häipyy pois auringon valon tieltä, ja kahdeksassa päivässä se menee siihen kuudenteen porttiin, josta aurinko lähtee. Ja kun aurinko lähtee neljännestä portista, se menee eteenpäin seitsemän päivää, kunnes se lähtee viidennestä ja kääntyy taas takaisin seitsemässä päivässä neljänteen porttiin ja täydentää kaiken valonsa, ja se vetäytyy ja menee ensimmäiseen porttiin kahdeksaksi päiväksi. Ja se palaa jälleen seitsemässä päivässä siihen neljänteen porttiin, josta aurinko lähtee.

Näin minä näin niiden sijainnin - kuinka kuut nousivat ja aurinko laski noina päivinä. Ja jos viisi vuotta lisätään yhteen, auringolla on kolmenkymmenen päivän ylijäämä, ja kaikki ne päivät, jotka ovat osallisia siihen yhteen noiden viiden vuoden aikana, kun ne ovat täynnä, tekevät yhteensä 364 päivää. Ja auringon ja tähtien ylijäämä jakaantuu kuuteen päivään: viidessä vuodessa, kuusi päivää joka vuosi, tulee kolmekymmentä päivää: ja kuu jää kolmenkymmentä päivää auringosta ja tähdistä jälkeen. Ja aurinko ja tähdet tuottavat tarkalleen kaikki vuodet, niin että ne eivät edistä tai viivytä sijaintiaan yhdelläkään päivällä ikuisuuteen saakka, vaan täydentävät vuodet täydellisesti 364 päivässä. Kolmessa vuodessa on 1092 päivää ja viidessä vuodessa 1820 päivää, niin että kahdeksassa vuodessa on 2912 päivää. Ainoastaan kuulle päivät koostuvat kolmessa vuodessa 1062 päivästä, ja viidessä vuodessa se jää 50 päivää jälkeen. Ja viidessä vuodessa on 1770 päivää, niin että kuulle kuusi päivää kahdeksassa vuodessa jakaantuu 21832 päivään (?), kaikki ne päivät, jotka se jää kahdeksassa vuodessa jälkeen, ovat 80. Ja vuosi tulee tarkalleen täyteen yhdenmukaisesti maailman asemien ja auringon asemien kanssa, joka nousee niiden porttien kautta ja laskee kolmekymmentä päivää.

[Luku 75]

Ja tuhansien johtajien johtajat, jotka on asetettu yli koko luomakunnan ja yli kaikkien tähtien, myös niillä on tehtävää niiden neljän karkauspäivän kanssa, ollen erottamattomat virastaan, vuosien laskennan mukaan, ja nämä palvelevat noina neljänä päivänä, joita ei lasketa mukaan vuoden laskennassa. Ja niiden ansiosta ihmiset menevät siinä harhaan, sillä nuo valonlähteet todella palvelevat maailman asemilla, yksi ensimmäisellä portilla, yksi taivaan kolmannella portilla, yksi neljännellä portilla ja yksi kuudennella portilla, ja vuoden tarkka määrä saatetaan päätökseen sen erillisten 364 aseman kautta. Sillä ne merkit ja ajat ja vuodet ja päivät näytti minulle enkeli Uriel, jonka kirkkauden Herra oli asettanut iankaikkisesti olemaan yli kaikkien taivaan valonlähteiden, taivaassa ja maailmassa, että ne hallitsisivat taivaan pinnalla ja näkyisivät maan päällä, ja olisivat johtajia päivälle ja yölle; aurinko, kuu ja tähdet, ja kaikki ne palvelevat olennot, jotka tekevät muutoksensa kaikissa taivaan vaunuissa. Samalla tavalla Uriel näytti minulle kaksitoista ovea, avoinna taivaassa, auringon vaunun kehässä, jonka läpi auringon säteet murtautuvat: ja niistä hajaantuu lämpö yli maan, kun niitä avataan osoitetuilla ajoillaan. Mitä tulee niihin kahteentoista porttiin taivaassa, maan äärissä, joista lähtevät aurinko, kuu ja tähdet, ja kaikki taivaan teot idässä ja lännessä, on monia ikkunoita avoinna niistä vasemmalle ja oikealle, ja yksi ikkuna osoitetulla ajallaan tuottaa lämpöä, vastaten noita ovia, joista tähdet tulevat sen mukaan, kun Hän on käskenyt niitä, ja mihin ne laskevat, vastaten lukumääräänsä. Ja minä näin vaunuja taivaassa, juosten maailmassa, noiden porttien yläpuolella, joissa muuttuvat ne tähdet, jotka eivät milloinkaan laske. Ja yksi on suurempi kuin kaikki muut, ja se kiertää läpi kaiken maailman.

[Luku 76]

Ja maan äärissä minä näin kaksitoista porttia avoinna kaikkiin taivaan neljänneksiin, joista tuulet lähtevät ja puhaltavat yli maan. Kolme niistä on avoinna taivaiden idässä, ja kolme lännessä, ja kolme taivaan etelässä ja kolme pohjoisessa. Ja ne kolme ensimmäistä ovat itäiset, ja kolme pohjoisessa, ja kolme etelässä ja kolme lännessä. Näistä neljän läpi tulevat siunauksen ja menestyksen tuulet, ja noista kahdeksasta tulevat satuttavat tuulet; kun niitä lähetetään, ne tuovat tuhoa kaikelle maalle ja vedelle sen yllä, ja kaikille, jotka kulkevat siellä, ja kaikelle, mitä on vedessä ja maalla. Ja noista porteista ensimmäinen tuuli, nimeltään itätuuli, tulee ensimmäisen portin läpi, mikä on idässä, taipuen kohti etelää: siitä tulee hävitys, kuivuus, kuumuus ja tuho. Ja toisen, keskellä olevan, portin läpi, tulee, mikä on sopivaa, ja siitä tulee sadetta ja hedelmällisyyttä ja menestystä ja kastetta, ja kolmannesta portista, joka on pohjoista kohti, tulee kylmyyttä ja kuivuutta. Ja näiden jälkeen tulevat etelätuulet kolmen portin kautta: niistä ensimmäisen portin kautta, taipuen etelään, tulee kuuma tuuli. Ja keskimmäisen portin läpi, sen vierestä tulee tuoksuja, ja kastetta ja sadetta, ja menestystä ja terveyttä. Ja kolmannen portin kautta, lännestä, tulee kastetta ja sadetta, heinäsirkkoja ja hävitystä. Ja näiden jälkeen ne pohjoistuulet: seitsemännestä portista idässä tulee kastetta ja sadetta, heinäsirkkoja ja hävitystä. Ja keskimmäisestä portista tulee suora suuntaus terveyttä ja sadetta ja kastetta ja menestystä, ja kolmannen portin kautta lännestä tulee pilviä ja hallaa, ja lunta ja sadetta ja kastetta ja heinäsirkkoja. Ja näiden jälkeen ovat länsituulet: ensimmäisen portin kautta, pohjoisesta, tulevat kaste ja halla, ja kylmyys ja lumi ja jää. Ja keskimmäisestä portista tulevat kaste ja sade ja menestys ja siunaus, ja viimeisen portin kautta, joka kulkee etelän kautta, tulevat kuivuus ja hävitys, ja poltto ja tuho. Ja ne kaksitoista taivaan neljännesten porttia ovat siten saatettu päätökseen, ja kaikki niiden lait ja niiden vitsaukset ja kaikki niiden hyvät teot olen minä näyttänyt sinulle, poikani Methuselah.

[Luku 77]

Ja ensimmäinen neljännes on nimeltään itä, koska se on ensimmäinen, ja toinen, etelä, koska Korkein tulee laskeutumaan sinne, niin, sinne, melko erikoisella tavalla Hän, joka on ikuisesti siunattu, tulee laskeutumaan. Ja läntinen neljännes on nimeltään vähennetty, koska siellä kaikki taivaan valonlähteet himmenevät ja menevät alas. Ja neljäs neljännes, nimeltään pohjoinen, on jaettu kolmeen osaan: ensimmäinen niistä on ihmisiä varten, ja toinen sisältää meret, joissa on vettä, ja syvyydet ja metsät ja joet, ja pimeyden ja pilvet, ja kolmas osa pitää sisällään vanhurskauden puutarhan.

Minä näin seitsemän korkeaa vuorta, korkeampia kuin kaikki ne vuoret, joita on maan päällä, ja sieltä lähtee halla ja päivät, vuodenajat, ja vuodet kuluvat pois. Minä näin seitsemän jokea, suurempia kuin kaikki joet maan päällä: yksi niistä, joka tulee lännestä, vuodattaa vetensä Suureen Mereen. Ja nämä kaksi tulevat pohjoisesta siihen mereen, ja vuodattavat vetensä Eritrean Mereen itään. Ja jäljellä olevat neljä tulevat pohjoisesta rinnakkain omaan mereensä, kaksi niistä Eritrean Mereen, ja kaksi Suureen Mereen ja ne hajoavat sinne. Minä näin tuossa meressä ja maassa seitsemän suurta saarta: kaksi maassa ja viisi Suuressa Meressä.

[Luku 78]

Ja auringon nimet ovat seuraavat: ensimmäinen Orjares, ja toinen Tomas. Ja kuulla on neljä nimeä: ensimmäinen nimi on Asonja, toinen Ebla, kolmas Benase ja neljäs Erae. Nämä ovat ne kaksi suurta valonlähdettä: niiden kehä on kuin taivaan kehä, ja molempien kehän koko on sama. Auringon kehässä on seitsemän valon mittaa, joita siihen on lisätty enemmän kuin kuuhun, ja se muuttuu tarkasti määritellyissä kohdissa, kunnes seitsemäs osa auringosta on sammunut. Ja ne laskevat ja astuvat sisään lännen porteista ja kiertävät pohjoisen kautta, ja tulevat esiin taivaankannelle, itäisten porttien kautta.

Ja kun kuu nousee, neljästoista osa ilmestyy taivaalle [sen valo tulee täydeksi] - neljäntenätoista päivänä sen valo on täysi. Ja viisitoista valon osaa siirretään häneen, viidenteentoista päivään saakka, kunnes sen valo on tullut täydeksi, vuoden merkin mukaan, ja siitä tulee viisitoista osaa ja kuu kasvaa neljällätoista osalla. Ja sen (kuun) himmeneminen pienenee ensimmäisenä päivänä neljääntoista osaan sen valosta, toisena kolmanteentoista osaan valosta, kolmantena kahteentoista, neljäntenä yhteentoista, viidentenä kymmeneen, kuudentena yhdeksään, seitsemäntenä kahdeksaan, kahdeksantena seitsemään, yhdeksäntenä kuuteen, kymmenentenä viiteen, yhdentenätoista neljään, kahdentenatoista kolmeen, kolmantenatoista kahteen, neljäntenätoista puoleen seitsemäsosasta ja sen kaikki jäljelle jäävä valo katoaa kokonaan viidentenätoista.

Ja eräissä kuukausissa on kuukaudessa kaksikymmentä yhdeksän päivää ja kerran kaksikymmentä kahdeksan. Ja Uriel näytti minulle toisenkin lain: Kun valo siirtyy kuuhun, ja mille sen puolelle aurinko sen siirtää. Koko sen ajanjakson ajan, jolloin kuu kasvaa valossaan, se siirtää sitä itseensä - kun aurinkoa vastapäätä sen valo on taivaassa tullut neljäntoista päivän aikana täydeksi, ja kun se on kauttaaltaan valaistu, sen valo on taivaassa täydeksi tullut.

Ja ensimmäisenä päivänä sitä kutsutaan uudeksi kuuksi, sillä tuona päivänä valo nousee hänessä. Siitä tulee täysikuu tarkalleen sinä päivänä, kun aurinko laskee länteen, ja se nousee idästä yöllä, ja kuu loistaa läpi koko yön, kunnes aurinko nousee jälleen sitä vastaan, ja kuu nähdään aurinkoa vastapäätä. Sillä puolella, josta kuun valo tulee, sinne se jälleen himmenee, kunnes kaikki valo katoaa ja kaikki kuukauden päivät ovat lopussa ja sen kehä on tyhjä - valoa vailla. Ja kolmeen kuukauteen kuluu kolmekymmentä päivää, ja ajallaan siltä kuluu kolmeen kuukauteen - niistä jokaiseen - kaksikymmentä yhdeksän päivää, joissa se saattaa päätökseen himmenemisensä ensimmäisenä ajanjaksona, ja ensimmäiseen porttiin sata seitsemänkymmentä seitsemän päivää. Ja ulosmenonsa aikana se ilmestyy kolmen kuukauden ajan, jokaisessa kolmekymmentä kertaa, ja kolmen kuukauden ajan se ilmestyy kaksikymmentä yhdeksän kertaa. Yöllä se ilmestyy ihmisen kaltaisena kahdenkymmenen päivän ajan joka kerta, ja päivällä se ilmestyy taivaan kaltaisena, eikä siinä ole mitään muuta kuin sen valo.

[Luku 79]

Ja nyt, poikani, minä olen näyttänyt sinulle kaiken, ja kaikkien taivaan tähtien laki on valmis. Ja hän näytti minulle näiden kaikki lait joka päivälle, ja jokaisen vuodenajan ominaisen säännön, ja jokaisen vuoden, ja sen kulun, ja jokaiselle kuukaudelle ja viikolle säädetyn järjestyksen - ja kuun himmenemisen, joka tapahtuu siellä kuudennessa portissa, sillä tässä kuudennessa portissa sen valo tulee täydeksi, ja sen jälkeen alkaa himmeneminen - joka taas tapahtuu oman aikansa ensimmäisessä portissa, kunnes sata seitsemänkymmentä seitsemän päivää on täyttynyt; viikkojen mukaan luettuna kaksikymmentä viisi viikkoa ja kaksi päivää. Se vajoaa auringon ja tähtien taakse tarkalleen viidessä päivässä yhden ajanjakson kierron aikana, ja kun tämä paikka, jonka näet, on ylitetty. Sellaiset ovat ne jokaisen valonlähteen muodot ja pääkohdat, jotka arkkienkeli Uriel - joka on heidän johtajansa - näytti minulle.

[Luku 80]

Ja noina päivinä enkeli Uriel vastasi ja sanoi minulle: "Katso, minä olen näyttänyt sinulle kaiken, Eenok, ja olen paljastanut kaiken sinulle, että näkisit tämän auringon ja tämän kuun, ja taivaan tähtien johtajat, ja kaikki ne, jotka niitä kääntävät, niiden tehtävät ja ajat ja lähdöt.

Ja synnintekijöiden päivinä vuodet lyhennetään,
ja heidän siemenensä hidastelee heidän maassaan ja pelloillaan,
ja kaikki asiat maan päällä muuttuvat,
eivätkä ilmesty ajallaan.
Ja sade pidätetään - taivas pidättää sen.
Ja noina aikoina maan hedelmät ovat takaperoiset,
eivätkä kasva ajallaan,
ja puiden hedelmiä pidätetään niiden aikana.
Ja kuu muuttaa sääntöään,
eikä ilmestykään ajallaan.
Ja noina päivinä aurinko nähdään, ja se matkustaa illalla valtavan suuressa vaunussa länteen,
ja se loistaa kirkkaammin kuin valon sovitut säädökset.
Ja monet tähdistä ylhäisimmät rikkovat säädöksiään.
Ja nämä muuttavat kiertoratojaan ja tehtäviään,
eivätkä ilmesty niille säädetyillä ajoilla.
Ja koko tähtien määräys salataan synnintekijöiltä,
ja maan päällä olevien ajatukset ovat harhassa niihin liittyen,
aivan, he ovat harhassa, ja ottavat niitä jumalikseen.
Ja pahuus moninkertaistuu heidän yllään,
ja rangaistus tulee heidän ylleen tuhotakseen kaiken."

[Luku 81]

Ja hän sanoi minulle: "Tarkkaile, Eenok, näitä taivaallisia tauluja, ja lue, mitä siihen on kirjoitettu, ja huomioi jokainen yksittäinen tosiasia." Ja minä tarkkailin niitä taivaallisia tauluja ja luin kaiken, mitä siihen oli kirjoitettu, ja ymmärsin kaiken, ja luin kirjan ihmissuvun kaikista teoista - kaikkien lihan lasten, jotka tulevat olemaan maan päällä, kaukaisimpiin sukupolviin saakka. Ja sitten minä siunasin suurta, iankaikkista Herraa, kirkkauden Kuningasta, että Hän on tehnyt kaikki maailman teot, ja minä ylistin Herraa Hänen pitkämielisyydestään, ja siunasin Häntä ihmislasten tähden. Ja sen jälkeen minä sanoin: "Autuas on se ihminen, joka kuolee vanhurskaudessa ja hyvyydessä, josta ei ole vääryyden kirjaa kirjoitettu, ja jota vastaan tuomiopäivä ei ole!"

Ja nuo seitsemän pyhää veivät minut ja asettivat minut maan päälle taloni oven eteen, ja sanoivat minulle: "Julista kaikki pojallesi Metuselahille, ja osoita kaikille lapsillesi, ettei mikään liha ole vanhurskas Herran silmissä, sillä Hän on niiden Luoja. Yhdeksi vuodeksi me jätämme sinut poikasi luokse, että annat viimeiset käskysi; että voisit opettaa lapsiasi ja tallentaa ne heitä varten, ja todistaa kaikille lapsillesi; ja toisena vuotena sinut otetaan heidän keskuudestaan.

Olkoon sydämesi vahva, sillä hyvä julistaa vanhurskautta hyville; vanhurskas riemuitsee vanhurskaiden kanssa, ja he onnittelevat toisiaan. Mutta synnintekijät kuolevat synnintekijöiden kanssa, ja luopiot menevät alas luopioiden kanssa, ja ne, jotka harjoittavat vanhurskautta, kuolevat ihmisten tekojen tähden, ja heidät otetaan pois jumalattomien tekojen tähden." Ja noina päivinä he lakkasivat puhumasta minulle, ja minä tulin kansani luokse, siunaten maailman Herraa.

[Luku 82]

Ja nyt, poikani Metuselah, kaikki nämä asiat minä toistan sinulle ja kirjoitan muistiin sinua varten - ja minä olen paljastanut sinulle kaiken ja antanut sinulle kirjat näihin kaikkiin liittyen: varjele siis, poikani Metuselah, näitä kirjoja, vie ne isäsi kädestä maailman sukupolville.

Minä olen antanut viisauden sinulle ja lapsillesi, ja niille lapsillesi, joita sinulle tulee, että he antaisivat sen heidän lapsilleen, sukupolville, tämän viisauden, joka käy heidän ajatuksissaan. Ja ne, jotka sen ymmärtävät, eivät nuku, vaan korvallaan kuuntelevat, että oppisivat tästä viisaudesta, ja se miellyttää siitä syöviä enemmän kuin hyvä ruoka.

Autuaita ovat kaikki vanhurskaat, autuaita kaikki ne, jotka kulkevat vanhurskauden tiellä, eivätkä synnintekijöiden lailla tee syntiä, ottaen huomioon kaikki ne päivänä, jona aurinko kulkee taivaan halki, astuen sisään ja lähtien porteista ulos, kolmekymmentä päivää, mukanaan tuhansien tähtien joukko, yhdessä niiden neljän kanssa, jotka sovittavat ajanlaskua - jotka jakavat vuoden neljä osaa - jotka johtavat niitä ja astuvat sisään niiden kanssa neljän päivän ajan. Niihin turvautuen ihmiset erehtyvät, eivätkä lue niitä mukaan kokonaiseen vuoteen. Aivan, ihmiset erehtyvät eivätkä havaitse niitä tarkasti. Sillä ne kuuluvat vuoden laskemiseen ja ne on totisesti siihen tallennettu, iankaikkisuudeksi, yksi ensimmäiseen porttiin ja yksi kolmanteen, ja yksi neljänteen ja yksi kuudenteen, ja vuosi tulee täyteen 364 päivässä. Ja sen mitta on tarkka ja sen tallennettu luku on tarkka; sillä valonlähteet ja kuukaudet ja juhlat ja vuodet ja päivät on Uriel näyttänyt ja paljastanut minulle - jolle koko maailman, luomakunnan Herra on taivaan sotajoukon alistanut. Ja Hänellä on voima yöhön ja päivään, taivaassa, laittaakseen valot antamaan ihmisille valoa - auringon, kuun ja tähdet ja kaikki taivaan voimat, jotka kiertävät kehän muotoisissa vaunuissa. Ja nämä ovat tähtien säädökset, jotka on asetettu paikoilleen ja vuodenajat ja juhlat ja kuukaudet.

Ja nämä ovat niiden nimet, jotka johtavat niitä, jotka katsovat, että ne astuvat sisään ajoillaan, järjestyksessään, ajoillaan, kuukausinaan, hallitusaikoinaan ja sijaintiensa mukaan. Niiden neljä johtajaa, jotka jakavat vuoden, astuvat sisään ensin; ja niiden jälkeen ne kaksitoista säädösten johtajaa, jotka jakavat kuukaudet; ja niillä 364:llä on tuhansien päälliköt, jotka jakavat päiviä; ja niille neljälle karkauspäivälle on johtajat, jotka jakavat kahtia vuoden neljä osaa. Ja Ja nämä tuhansien päälliköt on sovitettu johtajan ja johtajan väliin, jokainen asemansa taakse, mutta niiden johtajat suorittavat jaon. Ja nämä ovat niiden johtajien nimet, jotka jakavat ne säädetyt vuoden neljä osaa: Milki'el, Hel'emmelek ja Mel'ejal ja Narel. Ja niiden johtajien nimet: Adnar'el ja Ijasusa'el ja 'Elome'el - nämä kolme seuraavat noita säädösten johtajia, ja yksi on, joka seuraa noita kolmea säädösten johtajaa - jotka seuraavat noita asemien johtajia, jotka jakavat vuoden neljään osaan. Vuoden alussa Melkejal [voiman kuningas?] - joka tunnetaan nimellä Tam'aini [sekoittua, sulautua?] - nousee ensin, ja hallitsee, ja aurinko, ja kaikki hänen valtansa päivät, jolloin hän hallitsee, ovat 91 päivää. Ja nämä ovat ne päivien merkit, jotka näkyvät maan päällä hänen hallituspäivinään; hikeä ja kuumuutta ja tyyntä; ja kaikki puut kantavat hedelmää ja lehtiä tulee kaikkiin puihin, ja viljan sadonkorjuu ja ruusunkukkien ja kaikkien niiden kukkien, jotka tulevat kedolle, mutta talviajan puut kuihtuvat. Ja nämä ovat niiden johtajien nimet, jotka ovat niiden alla: Berka'el, Zelebs'el, ja vielä toinen, joka on lisätty tuhannen päähän, nimeltään Hilujasef, ja tämän johtajan hallituspäivät ovat loppu. Seuraava johtaja hänen jälkeensä on Hel'emmelek, joka nimetään loistavaksi auringoksi, ja kaikki sen valon päivät ovat 91 päivää, ja nämä ovat sen päivien merkit maan päällä: hehkuvaa kuumuutta ja kuivuutta, ja puut, kypsinä hedelmistään, tuottavat kaikki hedelmänsä kypsiksi ja valmiiksi, ja lampaat parittelevat ja tulevat raskaaksi, ja kaikki maan hedelmät korjataan, ja kaikki, mitä kedoilla on, ja viininpuristamossa: näitä asioita tapahtuu hänen valtansa päivinä. Nämä ovat nimet ja säädökset ja tuhansien päälliköiden johtajat: Gida'ljal, Ke'el, ja He'el ja sen tuhannen pään nimi, joka niihin on lisätty, on Asfa'el: ja sen hallituspäivät ovat lopussa.

Osa IV. Luvut 83-90, unia ja näkyjä.

[Luku 83]

Ja nyt, poikani Metuselah, minä näytän sinulle kaikki näkemäni näyt - toistaen ne edessäsi: Näin kaksi näkyä, ennen kuin otin vaimon, ja yksi oli aika erilainen kuin toinen: ensimmäinen, kun opin kirjoittamaan - toinen, ennen kuin otin äitisi, kun näin kauhean näyn. Ja niihin liittyen minä rukoilin Herraa. Olin laskeutunut makaamaan isoisäni Mahalalelin talossa, kun näin näyssä, kuinka taivas romahti, ja se kannettiin pois ja se putosi maahan. Ja kun se putosi maahan, minä näin, kuinka maa nielaistiin suuressa syvyydessä, ja vuoret kelluivat vuorten päällä, ja kukkulat vajosivat kukkuloihin, ja korkeat puut revittiin kannoiltaan, ja ne pyörivät ja vajosivat syvyyteen. Ja sana putosi suuhuni ja minä kohotin ääneni huutaakseni ääneen ja sanoin: "Maa on tuhottu!" Ja minun isoisäni Mahalalel herätti minut, kun makasin hänen lähellään, ja sanoi minulle: "Miksi huudat niin, poikani, ja miksi valitat niin?" Ja minä toistin hänelle koko sen näyn, jonka olin nähnyt, ja hän sanoi minulle: "Kauheaa olet nähnyt, poikani, hirvittävä hetki on unesi - näky, joka liittyy kaikkiin maan syntien salaisuuksiin: sen on vajottava syvyyteen ja tultava tuhotuksi suurella tuholla." Ja nyt, poikani, nouse ja valmista pyyntö kirkkauden Herralle, sillä sinä olet uskova, että jäännös jäisi jäljelle maan päälle, ja että Hän ei tuhoaisi koko maata. Poikani, taivaasta tämä kaikki tulee maan päälle, ja maan päällä on suuri hävitys. Tuon jälkeen minä nousin ja rukoilin ja anoin ja hartaasti pyysin ja kirjoitin rukoukseni maailman sukupolville - ja minä näytän sinulle kaiken, poikani Metuselah. Ja kun olin lähtenyt alhaalta, ja nähnyt taivaan, ja auringon nousevan idästä ja kuun laskevan länteen, ja muutamat tähdet ja koko maan ja kaiken, niin kuin Hän oli alussa tiennyt, silloin minä siunasin tuomion Herraa ja ylistin Häntä, koska Hän oli laittanut auringon lähtemään idän ikkunoilta, ja se kohosi, ja nousi taivaan pinnalle, asettui ja jatkoi taivaltaen sille osoitettua polkua.

[Luku 84]

Ja minä kohotin käteni vanhurskaudessa ja siunasin sitä Pyhää ja Suurta, ja puhuin suuni henkäyksellä, ja sillä lihan kielellä, jonka Jumala on antanut lihaa olevien ihmisten lapsille, että he sillä puhuisivat, ja Hän antoi heille hengen ja kielen ja suun, että he niillä puhuisivat:

Siunattu ole sinä, oi Herra, Kuningas, suuri ja voimallinen suuruudessasi, koko taivaan luomakunnan Herra, kuningasten Kuningas ja koko maailman Jumala! Ja Sinun voimasi ja kuninkuutesi ja suuruutesi ovat aina ja iankaikkisesti, ja läpi kaikkien sukupolvien Sinun valtasi; ja kaikki taivaat ovat Sinun valtaistuimesi iankaikkisesti, ja koko maa Sinun jalkojesi astinlauta aina ja iankaikkisesti. Sillä Sinä olet tehnyt, ja Sinä hallitset kaikkea, eikä mikään ole Sinulle liian vaikeaa. Viisaus ei poistu valtaistuimesi sijalta, eikä käänny pois läsnäolostasi, ja Sinä tiedät ja näet ja kuulet kaiken, eikä mikään ole Sinulta salattua. Sinun taivaidesi enkelit ovat rikkomukseen syylliset, ja ihmislihan yllä lepää Sinun vihasi suureen tuomiopäivään saakka. Ja nyt, oi Jumala ja Suuri Kuningas, pyydän ja rukoilen Sinua täyttämään rukoukseni - jättämään minulle jälkeläisen maan päälle, ja olemaan tuhoamatta kaikkea ihmislihaa, ja tekemään maata asumattomaksi niin, että siellä olisi ikuinen hävitys. Herrani, tuhoa maan päältä se liha, joka on herättänyt vihasi, mutta vanhurskauden ja oikeamielisyyden lihaa vahvista, kuin iankaikkisen siemenen kasvia - äläkä kätke kasvojasi palvelijasi rukoukselta, oi Herra!

[Luku 85]

Ja tämän jälkeen minä näin toisen unen, ja näytän koko unen sinulle, poikani. Ja Eenok kohotti äänensä ja puhui pojalleen Metuselahille: "Sinulle, poikani, minä puhun - kuule sanani - kallista korvasi unelle, isäsi näylle. Ennen kuin otin äitisi Ednan, minä näin näyn vuoteellani, ja katso, härkä tuli maasta, ja tuo härkä oli valkoinen; ja sen jälkeen tuli hieho, ja tämän mukana tuli kaksi härkää, yksi musta ja toinen punainen. Ja tuo musta puski sitä punaista, ja ahdisti sitä maan poikki, enkä enää nähnyt sitä punaista härkää. Mutta tuo musta härkä kasvoi ja tuo hieho meni sen kanssa, ja minä näin, että siitä syntyi monia härkiä, jotka muistuttivat ja seurasivat sitä. Ja tuo lehmä - tuo ensimmäinen - meni tuon ensimmäisen härän läsnäolosta pois, tarkoituksenaan etsiä se punainen, muttei löytänyt, ja se valitti hänestä suurella valituksella ja etsiskeli häntä. Ja minä katsoin, kuinka tuo ensimmäinen härkä tuli hänen luokseen ja vaiensi hänet, eikä hän tuosta hetkestä lähtien enää itksnyt. Ja tuon jälkeen hän kantoi toisenkin valkoisen härän, ja sen jälkeen monia härkiä ja mustia lehmiä. Ja unessani minä näin, että samoin tuo valkoinen härkä kasvoi, ja tuli suureksi valkoiseksi häräksi, ja hänestä lähti monia valkoisia härkiä ja ne muistuttivat häntä. Ja ne alkoivat siittää monia valkoisia härkiä, jotka muistuttivat niitä, yksi toista seuraten - todella monia.

[Luku 86]

Ja taas minä näin nukkuessani, omilla silmilläni, ja minä näin taivaan yläpuolella, ja katso, tähti putosi taivaasta, ja se nousi ja söi ja laidunsi noiden härkien keskuudessa. Ja tuon jälkeen minä näin ne suuret ja ne mustat härät, ja katso, ne kaikki muuttivat tallejaan ja laitumiaan ja niiden karjaa, ja alkoivat elää toistensa kanssa. Ja taas minä näin näyssä, ja katsoin kohti taivasta, ja katso, minä näin monien tähtien laskeutuvan ja heittäytyvän alas taivaasta tuon ensimmäisen tähden luokse, ja niistä tuli härkiä tuon karjan keskuuteen, ja ne laidunsivat niiden keskuudessa. Ja minä katsoin heihin ja näin, ja katso, ne kaikki päästivät yksityiset elimensä irti, hevosten lailla, ja alkoivat peittää lehmiä, ja ne kaikki tulivat raskaaksi ja kantoivat elefantteja, kameleita ja aaseja. Ja kaikki lehmät pelkäsivät niitä ja olivat heistä kauhuissaan, ja alkoivat purra hampaillaan ja hävittää, ja puskemaan sarvillaan. Ja he alkoivat - lisäksi - tuhoamaan noita lehmiä; ja katso, maan kaikki lapset alkoivat vapista ja järistä heidän edessään ja paeta heitä.

[Luku 87]

Ja taas minä näin, kuinka ne alkoivat puskea toisiaan ja hävittämään toisiaan, ja maa alkoi huutaa ääneen. Ja minä kohotin jälleen silmäni taivaaseen, ja minä näin näyssä, ja katso, taivaasta tuli olentoja, jotka olivat valkoisten ihmisten kaltaisia, ja neljä lähti tuosta paikasta ja kolme heidän kanssaan. Ja nuo kolme, jotka olivat viimeiseksi tulleet, tarttuivat minua kädestä ja veivät minut ylös, pois maan sukupolvien luota, ja nostivat minut ylhäiseen paikkaan ja näyttivät minulle tornin, joka oli kohonnut korkealle maan ylle, ja kaikki kukkulat olivat matalampia. Ja minulle sanottiin: "Jää tänne, kunnes näet, mitä tapahtuu noille elefanteille, kameleille ja aaseille, ja tähdille ja lehmille, ja heille kaikille,"

[Luku 88]

Ja minä näin yhden noista neljästä, jotka olivat ensin tulleet, ja hän otti kiinni tuon ensimmäisen taivaasta pudonneen tähden, ja sitoi sen kädet ja jalat ja heitti sen syvyyteen: tuo syvyys oli kapea ja syvä ja kauhistuttava ja synkkä. Ja yksi niistä veti miekan esiin ja antoi sen noille elefanteille ja kameleille ja aaseille: sitten ne alkoivat lyömään toisiaan ja koko maa järkkyi heidän tähtensä. Ja kun minä katselin tuota näkyä, katso, yksi niistä neljästä, jotka olivat tulleet, kivitti niitä taivaasta, ja kokosi ja otti nuo kaikki suuret tähdet, joiden yksityiset jäsenet olivat kuin hevosilla, ja sitoi heiltä kaikki kädet ja jalat ja heitti heidät maan syvyyteen.

[Luku 89]

Ja yksi noista neljästä meni tuon valkoisen härän luokse ja opasti häntä salaa, eikä hänen olemuksensa kauhistunut: hän oli syntynyt häräksi ja hänestä tuli ihminen, ja hän rakensi itselleen suuren astian ja oli siellä; ja kolme härkää oli hänen kanssaan tuossa astiassa ja heidät peitettiin. Ja taas minä nostin silmäni kohti taivasta ja näin ylhäisen taivaankannen, jossa oli seitsemän kaatosadetta, ja nuo kaatosateet virtasivat paljolla vedellä aitaukseen. Ja minä näin taas, ja katso, lähteet avattiin tuon suuren aitauksen pinnalla, ja tuo vesi alkoi kuohua ja nousta pinnan yläpuolelle, ja minä näin tuon aitauksen, kunnes kaikki sen pinta oli veden peitossa. Ja vesi, pimeys ja usva lisääntyi sen yllä; ja kun minä katsoin alas, tuon veden korkeuteen, tuo vesi oli noussut tuon aitauksen korkeuden yläpuolelle, ja se virtasi tuosta aitauksesta yli ja syöksyi maan päälle. Ja kaikki tuon aitauksen karja koottiin yhteen, kunnes minä näin, kuinka ne vajosivat ja ne nielaistiin ja ne menehtyivät tuohon veteen. Mutta tuo astia kellui veden päällä, kun kaikki ne lehmät ja elefantit ja kamelit ja aasit vajosivat pohjaan kaikkien eläinten mukana, niin että en enää voinut nähdä niitä, eivätkä ne päässeet pakoon, vaan menehtyivät, ja vajosivat syvyyksiin.

Ja taas minä näin näyssä, kun nuo kaatosateet poistettiin tuolta korkealta, ja maan rotkot tasattiin ja toiset syvyydet avattiin. Sitten tuo vesi alkoi virrata niihin, kunnes maa tuli näkyviim, mutta tuo astia asettui maan päälle ja pimeys vetäytyi ja valo ilmestyi. Mutta tuo valkoinen härkä, joka oli tullut ihmiseksi, tuli ulos tuosta astiasta, mukanaan kolme härkää, ja yksi noista kolmesta oli valkoinen - niin kuin tuo härkä - ja yksi oli punainen kuin veri ja yksi musta: ja tuo valkoinen lähti pois heidän luotaan. Ja esiin alkoi tulla metsän petoja ja lintuja, niin että nousi erilainen suku: leijonia, tiikereitä, susia, koiria, hyeenoja, villisikoja, kettuja, oravia, porsaita, haukkoja, korppikotkia, kissoja, kotkia ja korppeja - ja niiden keskuuteen syntyi valkoinen härkä. Ja ne alkoivat purra toisiaan, mutta tuo valkoinen härkä, joka oli syntynyt heidän keskuuteensa, synnytti villiaasin ja sen kanssa valkoisen härän, ja villiaasit moninkertaistuivat. Mutta tuo härkä, joka oli syntynyt hänestä, synnytti mustan villisian ja valkoisen lampaan; ja ensin mainittu siitti monia villisikoja, mutta tuo lammas siitti kaksitoista lammasta. Ja kun nuo kaksitoista lammasta olivat kasvaneet, yksi niistä annettiin aaseille, ja nuo aasit taas antoivat tuon lampaan susille, ja tuo lammas kasvoi susien keskuudessa. Ja Herra vei ne yksitoista lammasta elämään sen kanssa ja laiduntamaan sen kanssa - susien keskuuteen - ja ne moninkertaistuivat ja niistä tuli monia lammaslaumoja. Ja sudet alkoivat pelätä niitä, ja ne sortivat niitä, kunnes tuhosivat niiden pienokaisia, ja niiden nuorukaiset heitettiin virtaan, jossa oli paljon vettä. Mutta nuo lampaat alkoivat huutaa ääneen pienokaistensa tähden, ja valittaa Herralleen.

Ja eräs lammas, joka oli pelastunut susilta, pakeni villiaasien luokse; ja minä näin ne lampaat, kuinka ne valittivat ja huusivat ja pyysivät hartaasti Herraansa, kaikesta voimastaan, kunnes tuo lampaiden Herra laskeutui - lampaiden äänestä - ylhäisestä paikasta, ja tuli heidän luokseen ja paimensi heitä. Ja Hän kutsui tuota lammasta, joka oli päässyt susia pakoon, ja puhui sen kanssa susiin liittyen, että sen tulee nuhdella niitä, olemaan koskematta lampaisiin. Ja lammas meni susien luokse, Herran sanan mukaan, ja toinen lammas tuli sitä vastaan ja meni sen kanssa, ja ne kaksi menivät ja astuivat yhdessä sisään noiden susien kokoontumispaikkaan, ja ne puhuivat niiden kanssa ja nuhtelivat niitä olemaan koskematta lampaisiin siitä lähtien. Ja minä näin ne sudet, kuinka ne sortivat lampaita äärimmäisesti, kaikella voimallaan, ja lampaat huusivat ääneen. Ja Herra tuli lampaiden luokse ja alkoi lyödä niitä susia, ja sudet alkoivat valittaa, mutta lampaat vaikenivat, eivätkä enää huutaneet. Ja minä näin ne lampaat, kun ne lähtivät pois susien keskuudesta, mutta susien silmät oli sokaistu, ja nuo sudet lähtivät ajamaan lampaita takaa kaikella voimallaan. Ja lampaiden Herra meni niiden kanssa - niiden johtajana - ja kaikki Hänen lampaansa seurasivat Häntä; ja Hänen kasvonsa kimaltelivat ja loistivat, ja olivat kauheat katsella. Mutta sudet alkoivat ajaa takaa niitä lampaita, kunnes ne saapuivat merelle. Ja tuo meri jakaantui ja vesi seisoi tällä ja tuolla puolella, heidän kasvojensa edessä, ja heidän Herransa johdatti heitä ja asetti itsensä heidän ja susien väliin. Ja kun nuo sudet eivät vielä nähneet lampaita, ne jatkoivat tuon meren keskelle - ja sudet seurasivat lampaita - ja nuo sudet juoksivat niiden perään, tuohon mereen. Ja kun ne näkivät lampaiden Herran, ne kääntyivät paetakseen Hänen kasvojensa edestä, mutta tuo meri kokosi itsensä yhteen ja tuli sellaiseksi kuin se oli luotukin, ja vesi kuohui ja nousi, kunnes se peitti nuo sudet. Ja minä katsoin, kun kaikki ne sudet, jotka ajoivat niitä lampaita takaa, menehtyivät ja hukkuivat.

Mutta lampaat pakenivat tuota vettä ja ne menivät erämaahan, missä ei ollut vettä eikä ruohoa. Ja he alkoivat avata silmiään ja nähdä; ja minä näin lampaiden Herran paimentavan niitä ja antavan niille vettä ja ruohoa, ja tuon lampaan lähtevän ja johtavan heitä. Ja tuo lammas nousi tuon ylhäisen kallion huipulle, ja lampaiden Herra lähetti sen heidän luokseen. Ja tuon jälkeen minä näin lampaiden Herran, joka seisoi heidän edessään, ja Hänen olemuksensa oli suuri ja kauhistuttava ja kunnioitettava, ja kaikki nuo lampaat näkivät Hänet, ja olivat peloissaan Hänen kasvojensa edessä. Ja ne kaikki pelkäsivät ja vapisivat Hänen tähtensä, ja ne huusivat tuolle lampaalle, joka oli heidän keskuudessaan: "Me emme kykene seisomaan Herramme edessä, tai katselemaan Häntä!" Ja tuo lammas, joka johti heitä, nousi jälleen tuon kallion huipulle, mutta lampaat alkoivat sokaistua ja harhailla pois siltä tieltä, jonka hän oli heille osoittanut, mutta tuo lammas ei siitä tiennyt. Ja lampaiden Herra oli äärimmäisen vihainen heitä vastaan, ja tuo lammas havaitsi sen, ja meni alas tuolta kallion huipulta ja tuli lampaiden luokse ja löysi suurimman osan heistä sokeina ja pois langenneina. Ja kun he näkivät sen, he pelkäsivät ja vapisivat sen läsnäolossa, ja tahtoivat palata laumoihinsa. Ja tuo lammas otti toisen lampaan mukaansa, ja tuli niiden toisten lampaiden luokse, jotka olivat langenneet pois, ja alkoi tappaa niitä; ja lampaat pelkäsivät sen läsnäoloa ja näin tuo lammas toi takaisin ne lampaat, jotka olivat langenneet pois, ja ne palasivat laumoihinsa.

Ja minä näin tässä näyssä, kuinka tuo ihmiseksi tullut lammas rakensi huoneen niiden lampaiden Herralle ja asetti kaikki lampaat tuohon huoneeseen. Ja minä näin, kuinka tuo lammas, joka oli kohdannut heidän johtajansa, nukahti, ja minä näin kuinka kaikki suuret lampaat menehtyivät ja pieniä nousi niiden sijaan, ja ne tulivat laitumelle ja lähestyivät vesivirtaa. Silloin tuo lammas - heidän ihmiseksi tullut johtajansa - vetäytyi pois heidän luotaan ja nukahti, ja kaikki lampaat etsivät sitä ja itkivät sitä suurella itkulla. Ja minä näin, kuinka ne lopettivat sen lampaan tähden itkemisen, ja ylittivät tuon vesivirran, ja kaksi lammasta nousi johtajaksi niiden paikalle, jotka olivat johtaneet heitä ja nukahtaneet.

Ja minä näin, kuinka nuo lampaat tulivat hyvään paikkaan, ja miellyttävään ja ihanaan maahan, ja minä näin, kuinka nuo lampaat olivat tyytyväisiä; ja tuo huone seisoi heidän keskuudessaan, ihanassa maassa. Ja joskus niiden silmät avautuivat ja joskus sokeutuivat, kunnes nousi toinen lammas, ja johdatti heitä, ja vei heidät kaikki takaisin, ja heidän silmänsä avautuivat. Ja koirat ja ketut ja villisiat alkoivat hävittää noita lampaita, kunnes lampaiden Herra nostatti heidän keskeltään oinaan, joka johdatti heitä. Ja tuo oinas alkoi puskea joka puolelle noita koiria, kettuja ja villisikoja, kunnes se oli tuhonnut ne kaikki. Ja tuo lammas, jonka silmät olivat auki, näki tuon oinaan, joka oli lampaiden keskuudessa, kuinka se hylkäsi kaiken loistonsa ja alkoi puskea noita lampaita ja tallasi heitä jalkoihinsa ja käyttäytyi järjettömästi. Ja niiden lampaiden Herra lähetti karitsan toisen karitsan luokse, ja kasvatti siitä oinaan ja teki siitä ruhtinaan ja lampaiden johtajan; mutta kaikkien näiden aikana nuo koirat sortivat lampaita.

Ja se ensimmäinen oinas ajoi takaa sitä toista oinasta, ja tuo toinen oinas nousi ja pakeni; ja minä näin, kuinka nuo koirat kaatoivat maahan sen ensimmäisen oinaan. Ja tuo toinen oinas nousi ja johdatti niitä pieniä lampaita. Ja nuo lampaat kasvoivat ja moninkertaistuivat; mutta kaikki koirat ja ketut ja villisiat pelkäsivät ja pakenivat sen edestä ja tuo oinas puski ja tappoi villipedot, eikä noilla villipedoilla enää ollut mitään valtaa lampaiden keskuudessa, eivätkä ne enää ryöstäneet niitä. Ja tuo oinas siitti monia lampaita, ja se nukahti; ja pienestä lampaasta tuli oinas sen sijaan, ja siitä tuli noiden lampaiden ruhtinas ja johtaja. Ja tuosta huoneesta tuli suuri ja leveä ja se oli rakennettu noita lampaita varten: ja torni, ylhäinen ja suuri, rakennettiin tuohon noiden lampaiden Herran huoneeseen, ja tuo huone oli matala, mutta torni oli korkea ja ylhäinen, ja lampaiden Herra seisoi tuossa tornissa ja Hänen eteensä tarjoiltiin täysi pöytä.

Ja taas minä näin nuo lampaat, että jälleen he eksyivät ja menivät monia teitä ja hylkäsivät tuon huoneensa, ja lampaiden Herra kutsui muutamia lampaiden keskuudesta ja lähetti ne lampaiden luokse, mutta ne lampaat alkoivat tappaa heitä. Ja yksi niistä pelastui, eikä sitä tapettu, ja se kiiruhti pois ja itki ääneen niiden lampaiden tähden,; ja sitä etsittiin tapettavaksi, mutta lampaiden Herra pelasti sen lampailta ja toi sen minun luokseni ja laittoi sen olemaan siellä. Ja monia toisiakin lampaita Hän lähetti noiden lampaiden luokse, todistamaan niille ja valittamaan niiden puolesta.

Ja tuon jälkeen minä näin, kun he hylkäsivät Herran huoneen, ja Hänen tornistaan he lankesivat kokonaan, ja heidän silmänsä olivat sokaistut; ja minä näin lampaiden Herran, kuinka Hän aiheutti paljon teurastusta niiden keskuudessa, niiden laumoissa, kunnes nuo lampaatkin tulivat mukaan tuohon teurastukseen, ja ne turmelivat Hänen paikkansa. Ja Hän luovutti heidät leijonille ja tiikereille, ja susille ja hyeenoille, ja ketuille ja kaikille villipedoille, ja nuo villipedot alkoivat repiä niitä lampaita kappaleiksi. Ja minä näin, että Hän hylkäsi tuon heidän huoneensa ja heidän torninsa ja antoi heidät kaikki leijonien käsiin, että ne repisivät ja söisivät niitä, ja kaikkien villipetojen käsiin.

Ja minä aloin itkeä ääneen, kaikella voimallani, ja vetosin tuohon lampaiden Herraan, ja puhua Hänelle, liittyen niihin lampaisiin, että villipedot hävittivät niitä. Mutta Hän pysyi liikkumatta, vaikka Hän näki sen, ja riemuitsi siitä, että heitä hävitettiin ja nielaistiin ja ryöstettiin, ja Hän jätti heidät tuhottavaksi kaikkien petojen käsiin. Ja Hän kutsui seitsemänkymmentä paimenta ja heitti nuo paimenet niiden luokse, että he paimentaisivat niitä, ja Hän puhui niille paimenille ja heidän seuralaisilleen: 'Tästä eteenpäin, paimentakoon teistä jokainen, ja kaiken, mitä minä teille käsken, te tehkää. Ja minä johdatan ne teille asianmukaisesti järjestäytyneinä, ja kerron teille, mitkä niistä on tuhottava - ja ne tuhotkaa.' Ja Hän luovutti heille ne lampaat. Ja Hän kutsui toista ja puhui hänelle: 'Tarkkaile, ja pane merkille kaikki, mitä nuo paimenet tekevät noille lampaille; sillä ne tuhoavat niistä enemmän, kuin mitä minä olen heille käskenyt. Ja jokainen ylimääräinen teko ja tuho, jonka paimenet tekevät, talleta muistiin: kuinka monta he tuhoavat minun käskyni mukaan ja kuinka monta oman oikkunsa mukaan. Talleta jokaista yksittäistä paimenta vastaan kaikki se tuho, jonka hän vaikuttaa. Ja lue minun edessäni lukumäärä, kuinka monta he tuhoavat, ja kuinka monta he johdattavat tuhoon, että minulla olisi tämä todistuksena heitä vastaan, ja tietäisin jokaisen paimenten teon, että voisin käsittää ja ymmärtää, mitä he tekevät, pysyvätpä he tai eivät siinä minun käskyssäni, jonka minä olen heille käskenyt. Mutta he eivät sitä tiedä, äläkä julista sitä heille, äläkä nuhtele heitä, vaan ainoastaan talleta jokaista yksilöä vastaan kaikki se tuho, jonka paimenet vaikuttavat, jokainen ajallaan, ja tuo se kaikki eteeni.'

Ja minä näin, kuinka nuo paimenet paimensivat aikanaan, ja he alkoivat tappaa ja tuhota enemmän kuin heitä oli käsketty, ja he johdattivat noita lampaita leijonille. Ja leijonat ja tiikerit söivät ja tuhosivat suurimman osan noista lampaista, ja villisiat söivät niiden kanssa; ja ne polttivat tuon tornin ja hajottivat maahan sen huoneen. Ja minä tulin äärimmäisen surulliseksi tuosta tornista, koska tuo lampaiden huone oli hajotettu maan tasalle, enkä enää sen jälkeen voinut nähdä, astuivatko nuo lampaat siihen huoneeseen.

Ja paimenet ja heidän toverinsa johdattivat noita lampaita kaikille villipedoille, hävitettäväksi, ja jokainen heistä sai ajallaan tarkalleen määrätyn lukumäärän - Se toinen oli kirjoittanut kirjaan, kuinka monta heistä jokainen tuhosi. Ja jokainen tappoi ja tuhosi monia enemmän, kuin mitä oli säädetty, ja minä aloin itkeä ja valittaa noiden lampaiden tähden. Ja tällä tavalla minä näin näyssä sen, joka kirjoitti, kuinka hän kirjoitti muistiin jokaisen, jonka nuo paimenet tuhosivat, päivä päivältä, ja kuljetti ja asetti alas ja näytti todellakin koko kirjan paimenten Herralle - kaiken, mitä he olivat tehneet, ja kaikki, ketkä heistä jokainen oli ottanut hengiltä, ja kaikki, jotka he olivat luovuttaneet tuhoon. Ja tuo kirja luettiin lampaiden Herran edessä, ja Hän otti sen kirjan hänen kädestään ja luki sen ja sinetöi sen ja asetti sen alas.

Ja minä näin, kuinka paimenet paimensivat kaksitoista tuntia, ja katso, kolme noista lampaista kääntyi takaisin ja tuli ja astui sisään ja alkoi rakentaa kaikkea sitä, mikä oli kaatunut tuosta huoneesta; mutta villisiat yrittivät estää heitä, mutta ne eivät kyenneet. Ja ne alkoivat taas rakentaa niin kuin ennenkin, ja ne pystyttivät tuon tornin, ja sille annettiin nimi 'korkea torni'. Ja ne alkoivat jälleen asettamaan pöytää tornin eteen, mutta kaikki leipä siinä oli saastunutta eikä puhdasta. Ja kaikessa tässä noiden lampaiden silmät oli sokaistu, niin että ne eivät nähneet, ja samoin niiden paimenten; ja niitä johdatettiin lukuisina laumoina niiden paimenille tuhottavaksi, ja ne tallasivat lampaita jalkoihinsa ja hävittivät niitä. Ja lampaiden Herra pysyi liikkumatta, kunnes kaikki lampaat olivat hajaantuneet ympäri metsiä ja sekoittuneet petoihin, eivätkä paimenet pelastaneet heitä pedoilta. Ja tämä, joka kirjoitti kirjan, kantoi sen ja näytti sen ja luki sen lampaiden Herran edessä, ja pyysi hartaasti Häntä heidän tähtensä, ja rukoili Häntä heidän tähtensä, kun hän näytti Hänelle kaikki paimenten teot, ja antoi Hänen edessään todistuksen kaikkia paimenia vastaan. Ja hän otti sen kirjan ja asetti sen alas Hänen vierelleen ja poistui.

[Luku 90]

Ja minä näin, kuinka tällä tavalla 35 paimenta otti hoitaakseen lampaiden paimentamisen, ja he, kukin erikseen, saivat aikansa päätökseen, niin kuin ensimmäisetkin; ja toiset ottivat ne käsiinsä, paimentaakseen aikansa, jokainen paimen oman aikansa.

Ja tuon jälkeen minä näin näyssäni kaikkien taivaan lintujen tulevan; kotkien, korppikotkien, haarahaukkojen, korppien; mutta kotkat johtivat kaikkia lintuja; ja ne alkoivat syödä noita lampaita, puhkoa niiden silmiä ja syödä niiden lihaa. Ja lampaat huusivat, koska linnut söivät niiden lihaa, ja mitä minuun tulee, minä katsoin ja valitin unessani sitä paimenta, joka paimensi lampaita. Ja minä näin, kuinka noita lampaita söivät koirat ja kotkat ja haarahaukat, eivätkä ne jättäneet lihaa tai nahkaa tai jänteitä jäljelle niihin, kunnes vain luut jäivät; ja niiden luut putosivat maahan ja lampaita harvenivat.

Ja minä katsoin, kuinka nuo 23 olivat hoitaneet paimentamista, ja saattaneet päätökseen yksittäiset ajanjaksonsa 58 kertaa. Mutta katso, nuo valkoiset lampaat kantoivat lampaita, ja ne alkoivat avata silmiään ja nähdä, ja huutaa lampaille. Aivan, ne huusivat niille, mutta ne eivät kuulleet, mitä heille sanottiin, vaan olivat äärimmäisen kuuroja, ja niiden silmät olivat äärimmäisen sokaistut.

Ja minä näin näyssä, kuinka korpit lensivät noiden lampaiden ylle ja ottivat yhden noista lampaista, ja murskasivat lampaita kappaleiksi ja söivät niitä. Ja minä näin, kuinka noille lampaille kasvoi sarvia, ja korpit hajottivat niiden sarvet; ja minä näin, kuinka yhdelle noista kasvoi suuri sarvi, ja heidän silmänsä avautuivat. Ja se katsoi niihin ja se huusi lampaille, ja oinaat näkivät sen ja kaikki juoksivat sen luokse. Ja huolimatta kaikesta tästä, nuo kotkat ja korppikotkat ja korpit ja haarahaukat yhä jatkoivat lampaiden repimistä ja niiden kimppuun syöksymistä ja niiden syömistä: lampaat olivat vieläkin hiljaa, mutta oinaat valittivat ja huusivat. Ja nuo korpit sotivat ja taistelivat sitä vastaan ja yrittivät katkaista sen sarven, mutta niillä ei ollut voimaa sen voittamiseen. Ja kotkat ja korppikotkat ja korpit ja haarahaukat kokoontuivat yhteen, ja heidän kanssaan tulivat kaikki metsän lampaat - aivan, ne tulivat kaikki yhdessä, ja auttoivat toisiaan särkemään tuon oinaan sarven. Ja minä näin, kuinka suuri miekka annettiin lampaille, ja lampaat menivät kaikkia metsän petoja vastaan, tappaakseen ne, ja kaikki pedot ja taivaan linnut pakenivat heidän edestään.

Ja minä näin tuon miehen, joka kirjoitti kirjaa Herran käskyn mukaan, kuinka hän avasi tuon kirjan, joka liittyi siihen tuhoon, jota nuo viimeiset kaksitoista paimenta olivat tehneet, ja osoitti, että he olivat tuhonneet paljon enemmän kuin edeltäjänsä, lampaiden Herran edessä. Ja minä näin, kuinka lampaiden Herra tuli heidän luokseen, ja otti käteensä vihansa sauvan, ja löi maata, ja maa halkesi kahtia, ja kaikki pedot ja taivaan linnut putosivat noiden lampaiden keskuudesta, ja maa nielaisi ne ja peitti ne.

Ja minä näin, kuinka valtaistuin pystytettiin ihanaan maahan, ja itse lampaiden Herra istui siihen, ja se toinen otti ne sinetöidyt kirjat ja avasi nuo kirjat lampaiden Herran edessä. Ja Herra kutsui noita miehiä, niitä seitsemää ensimmäistä valkoista, ja käski, että heidän tulee tuoda Hänen eteensä, alkaen ensimmäisestä tähdestä - joka näytti tietä - ja kaikki ne tähdet, joiden elimet olivat kuin hevosilla, ja ne kaikki tuotiin Hänen eteensä. Ja Hän sanoi tuolle miehelle, joka kirjoitti Hänen edessään, ja joka oli yksi niistä seitsemästä valkoisesta, ja sanoi hänelle: 'Ota nuo 70 paimenta, joille minä johdatin lampaat, ja jotka käyttivät omaa valtaansa tappaakseen heitä enemmän, kuin minä olin heitä käskenyt.' Ja katso, ne olivat kaikki sidottuja, minä näin, ja ne kaikki seisoivat Hänen edessään. Ja tuomio annettiin ensin tähdille, ja ne tuomittiin ja havaittiin syyllisiksi, ja ne menivät tuomion paikkaan, ja ne heitettiin syvyyteen, täynnä tulta ja liekkejä, ja täynnä tulipatsaita. Ja nuo 70 paimenta tuomittiin ja havaittiin syyllisiksi ja nekin heitettiin tuohon tuliseen syvyyteen. Ja min änäin tuohon aikaan, kuinka samanlainen syvyys avautui keskelle maata, tulta täynnä, ja nuo sokaistut lampaat tuotiin, ja ne kaikki tuomittiin ja havaittiin syyllisiksi ja heitettiin tähän tuliseen syvyyteen, ja ne paloivat; tämä syvyys oli tuon huoneen oikealla puolella. Ja minä näin noiden lampaiden palavan ja niiden luiden palavan.

Ja minä nousin seisomaan, nähdäkseni, kuinka ne lakkauttivat sen vanhan huoneen; ja kantoivat pois kaikki pylväät, ja kaikki hirret ja seinät kaadettiin siitä huoneesta samaan aikaan, ja se kannettiin pois ja asetettiin erääseen paikkaan maan eteläosaan. Ja minä näin, kuinka lampaiden Herra toi uuden huoneen, suuremman ja ylhäisemmän kuin tuo ensimmäinen, ja asetti sen sinne sen ensimmäisen paikalle, joka oli lakkautettu: kaikki sen pylväät olivat uusia, ja sen seinät olivat uusia ja suurempia kuin ensimmäisessä, siinä vanhassa, jonka Hän oli ottanut pois, ja kaikki lampaat olivat sen sisällä. Ja minä näin kaikki lampaat, jotka olivat olleet vasemmalla, ja kaikki maan pedot, ja kaikki taivaan linnut, kuinka ne lankesivat alas ja osoittivat kunniaa noille lampaille, ja tekivät heille anomuksia ja tottelivat heitä joka asiassa.

Ja sen jälkeen nuo kolme, jotka oli vaatetettu valkoisiin, ja jotka olivat ottaneet minua kädestä, ja myös tuo oinas pitäen minusta kiinni, ne veivät minut ylös ja asettivat minut noiden lampaiden keskelle, ennen kuin tuomio tapahtui. Ja nuo lampaat olivat kaikki valkoisia, ja niiden villa oli runsasta ja puhdasta. Ja kaikki, jotka oli tuhottu ja hajaannutettu, ja kaikki metsän pedot ja kaikki taivaan linnut kokoontuivat tuohon huoneeseen, ja lampaiden Herra riemuitsi suurella ilolla, koska ne olivat kaikki hyviä, ja olivat palanneet Hänen huoneeseensa. Ja minä näin, kuinka tuo miekka asetettiin alas, se, joka oli annettu lampaille, ja se vietiin takaisin huoneeseen, ja se sinetöitiin Herran kasvojen edessä, ja kaikki lampaat oli kutsuttu tuohon huoneeseen, mutta se ei pidätellyt niitä. Ja niiden kaikkien silmät olivat avoinna, ja ne näkivät ne hyvät, eikä niiden keskuudessa ollut ainuttakaan, joka ei nähnyt.

Ja minä näin, että tuo huone oli suuri ja leveä ja hyvin täysi. Ja minä näin, että syntyi valkoinen härkä, jolla oli suuret sarvet, ja kaikki metsän pedot ja kaikki ilman linnut pelkäsivät häntä ja tekivät hänelle anomuksia kaiken aikaa. Ja minä näin, kuinka kaikki niiden sukupolvet muuttivat muotoaan, ja niistä kaikista tuli valkoisia härkiä; ja heidän keskuudessaan ensimmäisestä tuli lammas, ja tuosta lampaasta tuli suuri eläin, ja sillä oli suuret mustat sarvet päässään; ja lampaiden Herra riemuitsi siitä ja kaikista lehmistä. Ja minä nukuin niiden keskellä: ja minä heräsin ja näin kaiken.

Tämä on se näky, jonka minä näin nukkuessani, ja minä heräsin ja siunasin vanhurskauden Herraa ja annoin Hänelle kunnian. Sitten minä itkin suurella itkulla, eivätkä kyyneleeni loppuneet, ennen kuin en voinut enää sietää sitä: kun minä ymmärsin, että ne virtasivat sen tähden, mitä olin nähnyt; sillä kaikki tulee ja täyttyy, ja kaikki ihmisten teot näytettiin minulle niiden järjestyksessä. Tuona yönä minä muistin sen ensimmäisen unen, ja sen tähden minä itkin ja olin murheellinen, sillä minä olin nähnyt tuon näyn.

Osa V. Luvut 91-105, kehotuksen kirja, ja luvattu siunaus vanhurskaille, ja kirous ja voi-huudot synnintekijöille.

[Luku 92]

Kirja, jonka minä, Eenok, kirjoitin kaikille lapsilleni, jotka tulevat vaeltamaan maan päällä, ja kaikille niille tulevaisuuden sukupolville, jotka tarkkailevat oikeamielisyyttä ja rauhaa.

"Älköön henkenne olko murheellinen aikojen tähden, sillä Pyhä ja Suuri on osoittanut päivät kaikelle. Ja vanhurskas herää unestaan, ja kaikki hänen polkunsa ja keskustelunsa ovat iankaikkisessa hyvyydessä ja armossa. Hän on armollinen vanhurskaille ja antaa hänelle iankaikkisen oikeamielisyyden, ja Hän antaa hänelle voiman, niin että hänet varustetaan hyvyydellä ja vanhurskaudella. Ja hän kulkee ikuisessa valossa. Ja synti menehtyy pimeydessä iankaikkisesti, eikä sitä tuosta päivästä lähtien nähdä milloinkaan.

[Luku 91]

Ja nyt, poikani Metuselah, kutsu luokseni kaikki veljesi, ja kokoa yhteen kaikki äitisi pojat; Sillä sana kutsuu minua, ja henki on vuodatettu ylleni, että näyttäisin teille kaiken, mitä teille tapahtuu." Ja Metuselah meni ja kutsui luokseen kaikki veljensä ja kokosi yhteen sukulaisensa. Ja hän puhui kaikille vanhurskauden lapsille ja sanoi: "Kuulkaa, te Eenokin pojat, kaikkia isänne sanoja, ja kuunnelkaa suuni ääntä; sillä minä kehotan teitä ja sanon teille, rakkaat:

Rakastakaa oikeamielisyyttä ja siinä vaeltakaa, älkääkä lähestykö oikeamielisyyttä kaksimielisellä sydämellä, älkääkä seurustelko sellaisten kanssa, joilla on kaksimielinen sydän. Vaan vaeltakaa oikeamielisyydessä, poikani, ja se opastaa teitä hyvillä poluilla, ja vanhurskaus on seuralaisenne. Sillä minä tiedän, että väkivallan täytyy lisääntyä maan päällä, ja suuri rangaistus suoritetaan maan päällä ja kaikki vääryys päättyy: Aivan, se leikataan pois juuriltaan, ja sen koko rakenne tuhotaan.

Ja jälleen kaikki vääryys saatetaan maan päällä täydelliseksi, ja kaikki vääryyden ja väkivallan ja rikkomusten teot vallitsevat kaksinkertaisessa asteella. Ja kun synti ja vääryys ja pilkkaaminen ja väkivalta kaikenlaisissa teoissa lisääntyy, ja luopumus ja rikkomus ja saastaisuus lisääntyy, taivaasta tulee suuri rangaistus näiden kaikkien ylle, ja pyhä Herra tulee vihalla ja rangaistuksella jakamaan tuomiota maan päällä. Noina päivinä väkivalta leikataan pois juuriltaan, ja vääryyden juuret yhdessä petoksen kanssa, ja ne tuhotaan taivaan alta. Ja kaikki pakanoiden patsaat hylätään ja temppelit poltetaan tulella, ja ne poistetaan koko maan päältä, ja niitä heitetään tuomion tuleen, ja ne menehtyvät vihassa ja surullisessa tuomiossa iankaikkisesti.

Ja vanhurskaat nousevat unestaan, ja viisaus nousee ja se annetaan heille. Ja nyt minä kerron teille, poikani, ja osoitan teille vanhurskauden polut ja väkivallan polut. Aivan, minä näytän ne teille taas, että te tietäisitte, mitä tulee tapahtumaan. Ja nyt, kuunnelkaa minua, poikani, ja vaeltakaa vanhurskauden poluilla, älkääkä kulkeko väkivallan poluilla; sillä kaikki, jotka vääryyden poluilla vaeltavat, menehtyvät ikuisesti."

[Luku 93]

Ja tuon jälkeen Eenok alkoi lukea kirjoista, ja Eenok sanoi: "Liittyen vanhurskauden lapsiin ja liittyen maailman valittuihin, ja liittyen oikeamielisyyden kasviin, minä puhun nämä asiat, niin, minä, Eenok, julistan ne teille, poikani: sen mukaan, mikä ilmestyi minulle taivaallisessa näyssä, ja jonka olen tuntenut pyhien enkelien sanan kautta, ja olen oppinut taivaallisista tauluista."

Ja Eenok alkoi kertoa kirjoista ja sanoi: "Minä synnyin seitsemäntenä, ensimmäisellä viikolla, kun tuomio ja vanhurskaus vielä pysyivät. Ja minun jälkeeni nousee toisella viikolla suurta pahuutta, ja petos on versonut, ja siinä tulee olemaan ensimmäinen loppu. Ja siinä pelastuu ihminen, ja kun se on päättynyt, vääryys kasvaa, ja synnintekijöitä varten tehdään laki. Ja tuon jälkeen kolmannella viikolla, sen lopulla, ihminen valitaan vanhurskaan tuomion kasviksi, ja hänen jälkeläisistään tulee vanhurskauden kasvi iankaikkisiksi ajoiksi. Ja tuon jälkeen neljännellä viikolla, sen lopulla, nähdään näkyjä pyhistä ja vanhurskaista, ja laki - kaikille sukupolville - ja aitaus valmistetaan heille. Ja tuon jälkeen viidennellä viikolla, sen lopulla, kirkkauden ja vallan huone rakennetaan ikuisuudeksi. Ja tuon jälkeen kuudennella viikolla, kaikki, jotka siinä elävät, sokaistaan, ja heidän kaikkien sydämet hylkäävät jumalattomasti viisauden. Ja siinä laskeutuu ihminen, ja sen lopulla se vallan huone poltetaan tulella ja koko valitun juuren laji hajaantuu.

Ja tuon jälkeen, seitsemännellä viikolla, nousee luopioiden sukupolvi, ja monet ovat sen teot, ja kaikki sen teot ovat luopion tekoja. Ja sen lopulla iankaikkisen vanhurskauden kasvin vanhurskas valittu ottaa vastaan seitsenkertaiset ohjeet kaikkeen Hänen luomakuntaansa liittyen. Sillä kuka kaikkien ihmisten lasten keskuudessa on se, joka kykenee kuulemaan Pyhimmän äänen tulematta murheelliseksi? Ja kuka voi ajatella Hänen ajatuksiaan? Ja kuka voi katsella kaikkia taivaan tekoja? Ja kuinka olisi joku, joka katselisi taivasta, ja kuka on se, joka voi ymmärtää taivaan asiat ja nähdä sielun tai hengen ja kertoa siitä, tai nousta taivaaseen ja nähdä kaikki niiden loput ja ajatella niitä tai tehdä niin kuin ne? Ja kuka kaikista ihmisistä voi tietää, mikä on maan leveys ja pituus, ja jolle on näytetty kaikkien niiden mitta? Tai onko yhtäkään, joka voisi havaita taivaan pituuden, ja kuinka suuri on sen korkeus, ja minkä ylle se on perustettu, ja kuinka suuri on tähtien määrä, ja missä kaikki valonlähteet lepäävät?

[Luku 91]

Ja sen jälkeen on toinen, kahdeksas, vanhurskauden viikko, ja miekka annetaan sille, että sortajille jaettaisiin vanhurskas tuomio, ja synnintekijät johdatettaisiin vanhurskaiden käsiin. Ja sen lopulla he hankkivat huoneita vanhurskautensa kautta, ja Suurelle Kuninkaalle rakennetaan huone iankaikkisiksi ajoiksi, ja kaikki ihmiskunta etsii oikeamielisyyden polkua. Ja tuon jälkeen, yhdeksännellä viikolla, vanhurskas tuomio paljastuu koko maailmalle, ja kaikki jumalattomien teot katoavat kaikesta maasta, ja maailma kirjoitetaan muistiin - tuhoa varten!

Ja tämän jälkeen, kymmenennellä viikolla, seitsemännessä osassa, tulee se suuri iankaikkinen tuomio, jossa Hän jakaa kostoa enkeleille. Ja ensimmäinen taivas poistuu ja katoaa, ja uusi taivas ilmestyy, ja kaikki taivasten voimat antavat seitsenkertaisen valon. Ja sen jälkeen on monia viikkoja, lukemattomia, ikuisesti, ja kaikki ovat hyvyydessä ja vanhurskaudessa, eikä syntiä milloinkaan mainita.

[Luku 94]

Ja nyt minä sanon teille, poikani, rakastakaa vanhurskautta ja vaeltakaa siinä; sillä vanhurskauden polut ovat vastaanottamisen arvoiset, mutta vääryyden polut tuhotaan ja ne katoavat äkkiä. Ja eräille sukupolven miehille paljastetaan väkivallan ja kuoleman polut, ja he pysyttelevät niistä kaukana eivätkä niitä seuraa. Ja nyt minä sanon teille vanhurskaille: Älkää vaeltako pahuuden poluilla, älkääkä kuoleman poluilla, älkääkä niitä lähestykö, ettette tuhoutuisi! Vaan etsikää, ja valitkaa itsellenne vanhurskaus ja valittu elämä, ja vaeltakaa rauhan teillä ja te elätte ja menestytte. Ja laittakaa sanani lujasti sydämenne ajatuksiin, älkääkä salliko niiden himmentyä sydämistänne; sillä minä tiedän, että synnintekijät kiusaavat ihmistä pahasti kohtelemaan viisautta, niin ettei hänelle löytyisi sijaa, eivätkä kiusaukset millään tavalla vähenisi.

Voi niitä, jotka rakentavat vääryyttä ja sortoa, ja asettavat petoksen perustukseksi, sillä äkkiä he kaatuvat, eikä heillä ole rauhaa. Voi niitä, jotka rakentavat huoneensa synnillä, sillä kaikista perustuksistaan ne kaatuvat, ja miekkaan he lankeavat. Voi teitä, te rikkaat, sillä te olette luottaneet rikkauksiinne, ja rikkauksienne luota te lähdette, koska ette ole muistaneet Korkeinta rikkauksienne päivinä. Olette pilkanneet ja tehneet vääryyttä, ja olette tulleet valmiiksi teurastuksen päivää varten, ja pimeyden päivää ja suuren tuomion päivää varten. Näin minä puhun ja julistan teille: Hän, joka on teidät luonut, kaataa teidät, ja teidän lankeamistanne ei säälitä, ja teidän Luojanne riemuitsee teidän tuhostanne. Ja niinä päivinä vanhurskaat ovat pilkan aiheena synnintekijöille ja jumalattomille.

[Luku 95]

Voi, kunpa silmäni olisivat vesivirrat, että itkisin teidän tähtenne, ja vuodattaisin kyyneleeni vesivirtana; niin että lepäisin sydämeni murheesta! Kuka on antanut teille luvan harjoittaa pilkkaa ja pahuutta? Ja niin tuomio voittaa teidät, synnintekijät!

Älkää pelätkö synnintekijöitä, te vanhurskaat; sillä jälleen Herra johdattaa heidät teidän käsiinne, että te saatte jakaa heille tuomiota halujenne mukaan.

Voi teitä, jotka sinkoatte peruuttamattomia kirouksia: teidän syntienne tähden on parannus teistä kaukana. Voi teitä, jotka palkitsette lähimmäisenne pahalla; sillä teille maksetaan tekojenne mukaan. Voi teitä, valheelliset todistajat ja ne, jotka punnitsette vääryydellä, sillä äkisti te menehdytte. Voi teitä, synnintekijät, sillä te vainoatte vanhurskaita; sillä teidät johdatetaan vainottavaksi vääryytenne tähden, ja raskaana on sen ies oleva teidän yllänne.

[Luku 96]

Olkaa toiveikkaat, te vanhurskaat; sillä äkisti synnintekijät menehtyvät edessänne, ja te olette heidän herrojaan tahtojenne mukaan. Ja synnintekijöiden ahdingon päivänä teidän lapsenne nousevat kuin kotkat, ja korppikotkia korkeammalla on pesänne, ja te nousette ja astutte maan rakoihin, ja kallion halkeamiin iankaikkisesti kuin kanit, väärien edessä, ja seireenit (?) huokailevat ja itkevät teidän tähtenne. Sen tähden älkää pelätkö, te, jotka olette kärsineet; sillä parannus on teidän osanne, ja kirkas valo valaisee teitä, ja levon äänen te kuulette taivaasta.

Voi teitä, te synnintekijät, sillä rikkautenne saavat teidät näyttämään vanhurskailta, mutta teidän sydämenne tuomitsevat teidät synnin tekijöiksi, ja tämä on oleva teitä vastaan todistuksena, muistona pahoista teoistanne. Voi teitä, jotka syötte viljasta parasta osaa, ja juotte viiniä suurista maljoista, ja tallaatte jalkojenne alle alhaisia voimallanne. Voi teitä, jotka juotte vettä jokaisesta lähteestä, sillä äkkiä te kulutte ja kuihdutte pois, koska olette hylänneet elämän lähteen. Voi teitä, te mahtavat, jotka voimalla sorratte vanhurskaita, sillä teidän tuhonne päivä on tulossa. Niinä päivinä tulevat monet ja hyvät päivät vanhurskaille - teidän tuomionne päivänä!

[Luku 97]

Uskokaa, vanhurskaat, että synnintekijät joutuvat häpeään ja menehtyvät vääryyden päivänä. Olkoon tiedossanne, että Korkein on teidän tuhonne puolella, ja taivaan enkelit riemuitsevat teidän tuhostanne. Mitä te teette, te synnintekijät, ja minne pakenette tuomion päivänä, kun kuulette vanhurskaiden rukouksen äänen? Niin, teille käy niin kuin niille, joita vastaan on todistus: "Te olette olleet synnintekijöiden seuralaisia!"

Ja noina päivinä vanhurskaiden rukous saavuttaa Herran, ja teille tulevat teidän tuomionne päivät. Ja vääryyden sanat luetaan Suuren Pyhän edessä ja teidän kasvonne peittyvät häpeään, ja Hän hylkää jokaisen vääryyteen perustuvan teon. Voi teitä, te synnintekijät, jotka elätte keskellä merta ja kuivalla maalla - joiden muisto on paha teitä vastaan. Voi teitä, jotka keräätte hopeaa ja kultaa vääryydessä ja sanotte: "Me olemme tulleet rikkaiksi rikkauksilla, ja meillä on omaisuuksia, ja olemme saaneet kaiken, mitä olemme halunneet. Ja nyt, tehkäämme, mitä olemme aikoneet: sillä me olemme koonneet hopeaa ja lukuisat ovat palvelijat huoneissamme, vilja-aittamme ovat täynnä kuin tulva - niin, ja tulvan lailla valheenne virtaavat pois; sillä rikkautenne eivät pysy vaan nopeasti nousevat luotanne; sillä kaiken sen te olette vääryydessä hankkineet, ja teidät luovutetaan suurelle kiroukselle.

[Luku 98]

Ja nyt minä vannon teille, viisaille ja tyhmille, sillä teillä tulee olemaan lukuisia kokemuksia maan päällä. Sillä te miehet tulette pukemaan yllenne enemmän koristeita kuin naiset, ja värikkäitä vaatteita enemmän kuin neitsyet; kuninkaallisuudessa ja ylhäisyydessä ja voimassa, ja hopeassa ja kullassa ja purppurassa, ja loistossa ja ruuassa heidät kaadetaan pois kuin vesi. Sen tähden heillä on puute opista ja viisaudesta, ja he menhtyvät yhdessä omaisuuksiensa kanssa, ja kaiken kunniansa ja loistonsa kanssa, ja häpeässä ja teurastuksessa ja suuressa hävityksessä heidän henkensä heitetään tuliseen pätsiin. Minä olen vannonut teille, te synnintekijät, niin kuin vuoresta ei ole tullut orjaa, eikä kukkulasta tule naisen palvelijatarta, niin myös ei ole syntiä lähetetty maan päälle, vaan ihminen on itsestään luonut sen, ja suuren kirouksen alle ne lankeavat, jotka sitä tekevät. Eikä hedelmättömyyttä ole annettu naiselle, vaan omien kättensä tekojen kautta hän kuolee lapsettomana. Minä olen vannonut teille, te synnintekijät, Pyhän ja Suuren kautta, että kaikki pahat tekonne paljastetaan taivaissa, ja että yksikään sorron teoistanne ei ole peitetty ja salattu.

Älkääkä hengessänne ajatelko, tai sydämessänne sanoko, että te ette tiedä ja että te ette ymmärrä, että joka päivä jokainen synti tallennetaan taivaassa Korkeimman läsnäolossa. Sillä tästä lähtien te tiedätte, että kaikki teidän sortonne, jolla te sorratte, kirjoitetaan muistiin joka päivä tuomionne päivään saakka. Voi teitä, te tyhmät, sillä tyhmyytenne kautta te menehdytte: ja te rikotte viisaita vastaan, ja niin hyvä onni ei ole osanne. Ja nyt tietäkää, että teidät on valmistettu tuhon päivää varten: sen tähden älkää toivoko elävänne, te synnintekijät, vaan te lähdette pois ja kuolette; sillä te ette tunne lunastusta; sillä teidät on valmistettu suuren tuomion päivää varten, ahdistuksen päivää ja suurta häpeää hengillenne. Voi teitä, te sydämeltänne uppiniskaiset, jotka teette pahaa työksenne ja syötte verta: mistä te olette saaneet hyvää syötäväksi ja juotavaksi ja täytettäväksi? Kaikesta siitä hyvästä, jonka Herra, Korkein, on asettanut runsaasti maahan; sen tähden teillä ei ole rauhaa. Voi teitä, jotka rakastatte vääryyden tekoja: minkä tähden toivotte hyvää onnea itsellenne? Tietäkää, että teidät johdatetaan vanhurskaiden käsiin, ja he katkaisevat niskanne ja tappavat teidät, eivätkä teitä armahda. Voi teitä, jotka riemuitsette vanhurskaiden ahdingosta, sillä teille ei kaiveta hautaa. Voi teitä, jotka puhutte tyhjiä sanoja vanhurskaista; sillä teillä ei tule olemaan toivoa elämästä. Voi teitä, jotka kirjoitatte valehtelevia ja jumalattomia sanoja; sillä he kirjoittavat valheitaan muistiin, että ihmiset kuulisivat ne ja olisivat jumalattomat lähimmäistään kohtaan. Sen tähden heillä ei ole rauhaa, vaan äkkikuolema.

[Luku 99]

Voi teitä, jotka työksenne teette jumalattomuutta, ja iloitsette valheesta ja ylistätte niitä: te menehdytte, eikä onnellinen elämä ole teidän. Voi niitä, jotka vääntävät kieroon oikeamielisyyden sanat, ja rikkovat iankaikkisen lain, ja muuttavat itsensä sellaisiksi synnintekijöiksi, joita he eivät olleet: heidät tallataan maahan jalkojen alle.

Noina päivinä valmistautukaa, te vanhurskaat, nostattamaan rukouksenne muistoksi, ja asettamaan ne todistukseksi enkelten eteen, että ne asettaisivat synnintekijöiden synnit muistoksi Korkeimman eteen. Noina päivinä kansakunnat joutuvat hämmennyksiin, ja kansojen perheet nousevat tuona syntisten tuhon aikana. Sinä päivänä naiset tulevat raskaaksi, mutta synnintekijät tulevat ja vievät heidän pienet lapsensa pois heidän keskuudestaan; myös muut lapset hylätään, jopa imeväiset viedään vanhemmiltaan. Lapsia ei palauteta eikä heidän rakkaitaan säälitä.

Ja taas minä vannon teille, te synnintekijät, että synti on valmistettu taukoamattoman verenvuodatuksen päivää varten. Ja ne, jotka palvovat kiviä, ja kullasta ja hopeasta ja puusta ja kivestä ja savesta veistettyjä kuvia, ja ne, jotka palvovat saastaisia henkiä ja riivaajiam ja kaikenlaisia epäjumalia vailla tietoa, eivät saa minkäänlaista apua niiltä. Ja heistä tulee jumalattomia heidän sydämensä turhuuden tähden, ja heidän silmänsä sokaistuvat heidän sydämensä pelon tähden ja heidän uniensa näkyjen tähden. Näiden kautta heistä tulee jumalattomia ja pelokkaita; sillä he ovat tehneet kaiken työnsä valheessa, ja ovat palvoneet kiveä, sen tähden he menehtyvät silmänräpäyksessä.

Mutta noina päivinä, autuaita ovat kaikki, jotka ottavat vastaan viisauden sanat, ja ymmärtävät ne, ja tarkkailevat Korkeimman polkuja, ja vaeltavat Hänen vanhurskautensa polulla, eivätkä tule jumalattomiksi jumalattomien kanssa; sillä he pelastuvat. Voi teitä, jotka levitätte pahaa lähimmäisiinne, sillä teidät tapetaan tuonelassa. Voi teitä, jotka valmistatte petollisia ja vääriä mittoja, ja jotka aiheutatte katkeruutta maan päällä; sillä sen tähden heidät kulutetaan täysin. Voi teitä, jotka rakennatte huoneenne toisten murheellisen raatamisen kautta, ja kaikki niiden rakennusmateriaalit ovat synnin tiiliä ja kiviä; minä kerron, että teillä ei ole rauhaa. Voi niitä, jotka hylkäävät isiensä mitan ja iankaikkisen perintöosan ja joiden sielut seuraavat epäjumalia; sillä heillä ei ole lepoa. Voi niitä, jotka tekevät vääryyttä työkseen ja auttavat sorrossa, ja tappavat lähimmäisiään suuren tuomion päivään saakka. Sillä Hän heittää maahan teidän kunnianne ja tuo ahdistuksen sydämiinne, ja nostattaa tulisen suuttumuksensa ja hävittää teidät kaikki miekalla, ja kaikki pyhät ja vanhurskaat muistavat teidän syntinne.

[Luku 100]

Ja noina päivinä samassa paikassa isät yhdessä poikiensa kanssa lyödään, ja veljet toistensa kanssa kaatuvat kuolleina, kunnes virrat virtaavat heidän verestään. Sillä mies ei hillitse kättään tappamasta poikiaan ja poikiensa poikia, eikä synnintekijä hillitse kättään kunnioitetulta veljeltään: aamunkoitosta auringonlaskuun he tappavat toisiaan. Ja hevonen kulkee kuolaimiinsa saakka synnintekijöiden veressä, ja vaunut uppoavat sen korkeuteen.

Niinä päivinä enkelit laskeutuvat salaisiin paikkoihin ja kokoavat yhteen paikkaan kaikki ne, jotka ovat vähentäneet syntiä, ja Korkein nousee tuona tuomion päivänä jakamaan suurta tuomiota synnintekijöiden keskuudessa. Ja yli kaikkien vanhurskaiden ja pyhien, Hän osoittaa vartijat pyhien enkelten keskuudesta vartioimaan heitä kuin silmäterää, kunnes Hän tekee lopun kaikesta pahuudesta ja kaikesta synnistä, ja vaikka vanhurskaat nukkuvat pitkää unta, heillä ei ole mitään pelättävää. Ja silloin maan lapset näkevät viisaat turvassa, ja ymmärtävät kaikki tämän kirjan sanat, ja havaitsevat, että heidän rikkautensa eivät kykene heitä pelastamaan, kun heidän syntinsä kaatavat heidät.

Voi teitä, synnintekijät, voimallisen ahdingon päivänä, te, jotka saatatte vanhurskaat murheellisiksi ja poltatte heitä tulella: te saatte palkkanne tekojenne mukaan. Voi teitä, te sydämeltänne uppiniskaiset, jotka odotatte tilaisuutta pahuutta suunnitellen: sen tähden pelko tulee yllenne, eikä ole ketään teitä auttamassa. Voi teitä, te synnintekijät, suunne sanojen tähden, ja niiden käsienne tekojen tähden, joita jumalattomuutenne aiheutti - leimuavissa liekeissä, jotka palavat tulta pahemmin, te tulette palamaan!

Ja nyt, tietäkää, että enkeleiltä Hän tiedustelee tekojanne taivaassa, ja auringolta ja kuulta ja tähdiltä, viitaten synteihinne, koska maan päällä te jaatte tuomioita vanhurskaille. Ja Hän kutsuu teitä vastaan todistamaan jokaisen pilven ja usvan ja kasteen ja sateen; sillä niitä kaikkia pidätetään teidän tähtenne teidän yllenne laskeutumasta, ja ne muistavat syntinne. Ja nyt, antakaa lahjoja sateelle, ettei sitä pidätettäisi laskeutumasta yllenne, eikä kastetta - kun se on saanut teiltä kultaa ja hopeaa, se voi laskeutua. Kun halla ja lumi kylmyyksineen ja kaikki lumimyrskyt kaikkine vitsauksineen tulevat yllenne, niinä päivinä te ette kykene niiden edessä seisomaan.

[Luku 101]

Tarkkailkaa taivasta, te taivaan lapset, ja jokaista Korkeimman työtä, ja pelätkää te Häntä älkääkä tehkö pahaa Hänen kasvojensa edessä. Jos Hän sulkee taivaan ikkunat, ja pidättää sateen ja kasteen maan päälle laskeutumasta teidän tähtenne, mitä te silloin teette? Ja jos Hän lähettää vihansa teidän yllenne, teidän tekojenne tähden, te ette voi Hänelle anomusta esittää; sillä te puhuitte ylpeitä ja loukkaavia sanoja Hänen vanhurskauttaan vastaan: sen tähden teillä ei ole rauhaa. Ja ettekö näe noita merimiehiä, kuinka aallot heittelevät heidän laivojaan edestakaisin ja tuulet horjuttavat niitä ja he ovat hädässä? Ja sen tähden he pelkäävät, koska kaikki heidän hyvät omaisuutensa menevät mereen heidän kanssaan, ja heillä on pahat aavistukset sydämessään siitä, että meri nielaisee heidät ja he menehtyvät sinne. Eikö koko meri ja kaikki sen vedet ja kaikki sen liikkeet ole Korkeimman työtä, ja eikö Hän ole asettanut rajoja sen teoille - rajoittanut sitä hiekalla? Ja Hänen nuhtelustaan se on peloissaan ja kuivuu, ja kaikki sen kalat kuolevat, ja kaikki, mitä siinä on - mutta te synnin tekijät maan päällä ette Häntä pelkää! Eikö Hän ole tehnyt taivasta ja maata ja kaikkea, mitä niissä on? Kuka on antanut ymmärryksen ja viisauden kaikelle, joka liikkuu maan päällä ja meressä? Eivätkö noiden laivojen purjehtijat pelkää merta? Kuitenkaan eivät synnin tekijät pelkää Korkeinta!

[Luku 102]

Noina päivinä, kun Hän on tuonut murheen tulen yllenne,
minne pakenette ja mistä löydätte vapautuksen?
Ja kun Hän päästää Sanansa irti, teitä vastaan, ettekö ole silloin kauhuissanne ja pelkää?
Ja kaikki valonlähteet kauhistuvat suuresta pelosta,
ja kaikki maa on kauhuissaan, ja vapisee ja on hädässä.
Ja enkelit suorittavat sitä, mitä on käsketty,
ja he yrittävät kätkeytyä Suuren Kirkkauden läsnäololta,
ja maan lapset vapisevat ja järisevät;
ja te synnintekijät olette iankaikkisesti kirotut,
eikä teillä ole rauhaa.
Älkää te pelätkö, te vanhurskaiden sielut,
ja olkaa toiveikkaat, te, jotka olette vanhurskaudessa kuolleet.
Älkääkä murehtiko, jos sielunne on laskeutunut surussa tuonelaan,
ja että elämänne ruumiissa ei ollut hyvyytenne mukaista,
vaan odottakaa synnintekijöiden tuomiopäivää
ja kirouksen ja rangaistuksen päivää.
Ja vielä silloin, kun kuolette, synnintekijät puhuvat teistä:
"Niin kuin me kuolemme, niin kuolevat vanhurskaatkin,
ja mitä hyötyä he niittävät teoistaan?
Katso, niin kuin me, niin hekin kuolevat, surussa ja pimeydessä,
ja mitä heillä on enemmän kuin meillä?
Tästä lähtien me olemme yhtäläiset.
Ja mitä he saavat, ja mitä he iankaikkisesti katselevat?
Katso, myös he ovat kuolleet,
ja tästä lähtien, iankaikkisesti, eivät he valoa näe."
Minäpä kerron teille, te synnintekijät; sydämenne halusta te syötte ja juotte, ja ryöstätte ja teette syntiä ja riisuvat ihmisiä alastomiksi, ja hankkivat hyvinvointia ja näkevät hyviä päiviä. Oletko nähnyt vanhurskaat - kuinka heidän loppunsa tulee, että ei minkäänlaista väkivaltaa heissä havaita heidän kuolemaansa saakka? "Kuitenkin he menehtyivät ja tulivat, niin kuin heitä ei olisi ollutkaan, ja heidän henkensä laskeutuivat tuonelaan ahdistuksessa."

[Luku 103]

Nyt, sen tähden minä vannon teille, vanhurskaat, suuren ja kunnioitetun ja voimallisen Valtiaan kirkkauden kautta, ja Hänen suuruutensa kautta minä vannon teille.
Minä tiedän salaisuuden
ja olen lukenut taivaalliset taulut,
ja olen nähnyt pyhät kirjat,
ja olen havainnut niihin kirjoitettuna ja kaiverrettuna, heihin liittyen:
Että kaikki hyvä ja ilo ja kirkkaus on heitä varten valmistettu,
ja muistiin kirjoitettu niiden henkiä varten, jotka vanhurskaudessa kuolevat,
ja että monimuotoista hyvää annetaan teille takaisin maksuksi raadannastanne,
ja että teidän osanne on runsain määrin yli elävien osan.
Ja teidän, vanhurskaudessa kuolleiden, henget tulevat elämään ja riemuitsemaan,
eivätkä heidän henkensä menehdy, eikä heidän muistonsa sen Suuren kasvojen edestä
kaikkina maailman sukupolvina; sen tähden älä enää pelkää heidän häväistystään.
Voi teitä, te synnintekijät, kun olette kuolleet,
jos te kuolette syntienne hyvinvoinnissa,
ja nuo, jotka ovat teidän kaltaisianne, sanovat teistä:
"Autuaita ovat synnintekijät, sillä he ovat nähneet päivänsä,
ja kuinka he ovatkaan kuolleet menestyksessä ja hyvinvoinnissa,
eivätkä ole nähneet ahdinkoa tai murhaa elämässään;
ja he ovat kuolleet kunniassa,
eikä tuomiota ole jaettu heille heidän elinaikanaan."
Tietäkää, että heidän sielunsa laitetaan laskeutumaan tuonelaan,
ja he ovat kurjia suuressa ahdistuksessaan.
Ja pimeyteen ja kahleisiin ja palavaan liekkiin, jossa on murheellinen tuomio, astuvat teidän sielunne;
ja kaikille maailman sukupolville on suuri tuomio.
Voi teitä, sillä teillä ei tule olemaan rauhaa!
Älkää sanoko eläviin vanhurskaisiin ja hyviin liittyen:
"Murheellisina päivinä olemme rankasti raataneet ja kokeneet jokaisen ahdingon,
ja kohdanneet paljon pahaa ja kuluneet,
ja meistä on tullut harvat luvultamme ja pienet hengeltämme.
Ja meitä on tuhottu, eikä ole löytynyt yhtäkään meitä auttamaan, edes sanalla:
meitä on kidutettu ja tuhottu, eikä toivottu elämää näkevän, päivästä päivään.
Olemme toivoneet olevamme pää, ja meistä onkin tullut häntä:
olemme raataneet, emmekä ole raadannastamme tyydytystä saaneet;
vaan meistä on tullut synnintekijöiden ja väärämielisten ruokaa,
he ovat asettaneet ikeensä raskaana yllemme.
He ovat meitä hallinneet, vihanneet ja lyöneet meitä;
ja niitä, jotka meitä vihasivat, me olemme kumartaneet
mutta he eivät meitä säälineet.
Me halusimme päästä pois heidän luotaan, pakoon ja lepoon,
mutta ei löytynyt yhtäkään paikkaa, minne olisimme paenneet ja olleet heiltä turvassa.
Ja ahdingossamme olemme valittaneet hallitsijoille,
ja huutaneet niitä vastaan, jotka meitä hävittivät,
mutta meidän huudoistamme ei välitetty
eikä ääntämme haluttu kuulla.
Mutta niitä autettiin, jotka ryöstivät meitä ja hävittivät meitä, ja niitä, jotka tekivät meistä harvalukuisiksi; ja he salasivat sortonsa eivätkä poistaneet meistä niiden iestä, jotka tuhosivat meitä ja hajottivat meitä ja murhasivat meitä ja he salasivat murhansa, eivätkä muistaneet sitä, että he olivat kohottaneet kätensä meitä vastaan."

[Luku 104]

Vannon teille, että taivaassa enkelit muistavat teitä hyvällä sen Suuren kirkkauden edessä; ja teidän nimenne on kirjoitettu sen Suuren kirkkauden edessä. Olkaa toiveikkaat; sillä ennen teitä laitettiin häpeään sairausten ja ahdistusten kautta; mutta nyt te loistatte kuin taivaan valot - te loistatte ja teidät nähdään ja taivaan portit avataan teille. Ja huutaessanne, huutakaa tuomiota, ja se ilmestyy teille, sillä kaikki teidän ahdistuksenne kostetaan hallitsijoille ja kaikille niille, jotka ovat auttaneet teidän ryöstäjiänne. Olkaa toiveikkaat, älkääkä heittäkö toivoanne pois, sillä teillä tulee olemaan suuri ilo - taivaan enkeleinä! Mitä teidät velvoitetaan tekemään? Teidän ei tarvitse kätkeytyä suuren tuomion päivänä, eikä teitä havaita synnintekijöiksi, ja iankaikkinen tuomio on teistä kaukana - kaikille maailman sukupolville.

Ja nyt, älkää pelätkö, te vanhurskaat, kun näette synnintekijöiden voimistuvan ja menestyvän teillään. Älkää olko heidän seurassaan, vaan pysykää kaukana heidän väkivallastaan, sillä teistä tulee taivaan sotajoukkojen seuralaisia. Ja vaikka te synnintekijät sanotte: "Ei syntejämme tutkita eikä niitä kirjoiteta muistiin," kuitenkin kaikki teidän syntinne - joka päivä - kirjoitetaan muistiin. Ja nyt minä näytän teille, että valkeus ja pimeys, päivä ja yö, näkevät kaikki teidän syntinne.

Älkää olko sydämessänne jumalattomat, älkää valehdelko, älkääkä muutelko oikeamielisyyden sanoja, älkääkä valehtelevin sanoin syyttäkö Suurta Pyhää, älkääkä pitäkö epäjumalia; sillä kaikki valehtelemisenne ja kaikki jumalattomuutenne ei tuota vanhurskautta, vaan suurta syntiä! Ja nyt, minä tiedän tämän salaisuuden, että synnintekijät tulevat muuttamaan ja vääristämään vanhurskauden sanoja monilla tavoilla, ja puhuvat pahoja sanoja ja valehtelevat, ja harjoittavat suuria eksytyksiä, ja kirjoittavat kirjoja sanoihinsa liittyen. Mutta kun he kirjoittavat totuudenmukaisesti kaikki minun sanani omilla kielillään, eivätkä muuttele tai poista mitään sanoistani, vaan kirjoittavat ne kaikki totuudenmukaisesti muistiin - kaiken sen, mitä ensin todistin heihin liittyen - silloin (minä tiedän toisen salaisuuden!) kirjat annetaan vanhurskaille ja viisaille, ilon ja oikeamielisyyden aiheeksi, ja paljoksi viisaudeksi! Ja heille annetaan ne kirjat, ja he uskovat niihin ja riemuitsevat niistä, ja silloin kaikille niille vanhurskaille, jotka ovat niistä oppineet, palkitaan kaikki oikeamielisyyden polut."

[Luku 105]

Noina päivinä Herra vaati heitä kutsumaan ja todistamaan maan lapsille heidän viisaudestaan: "Osoittakaa se heille; sillä te olette heidän oppaansa, hyvitys yli koko maan. Sillä minä ja minun Poikani olemme liitossa heidän kanssaan iankaikkisesti, oikeamielisyyden poluilla heidän elämässään; ja teillä on rauha." Riemuitkaa, te oikeamielisyyden lapset! Aamen.

Katkelma Nooan kirjasta

[Luku 106]

Ja joidenkin päivien jälkeen minun poikani Metuselah otti vaimon pojalleen Lamekille, ja hän tuli hänestä raskaaksi ja kantoi pojan. Ja hänen ruumiinsa oli lumivalkoinen ja punainen kuin kukoistava ruusu, ja hänen hiuksensa ja pitkät kiharansa olivat villanvalkoiset ja hänen silmänsä olivat kauniit. Ja kun hän avasi silmänsä, hän valaisi koko talon, niin kuin aurinko, ja koko talo oli hyvin kirkas. Ja hän nousi kätilön käsillä ja avasi suunsa ja puhui vanhurskauden Herran kanssa. Ja hänen isänsä Lamek pelkäsi häntä ja pakeni ja tuli isänsä Metuselahin luokse, ja hän sanoi hänelle: "Olen siittänyt omituisen pojan - erilaisen kuin ihminen - ja joka muistuttaa taivaan Jumalan poikia; ja hänen luontonsa on erilainen, eikä hän ole niin kuin me, ja hänen silmänsä ovat kuin auringon säteet ja hänen kasvonsa ovat loisteliaat. Ja minusta näyttää siltä, ettei hän ole minusta lähtöisin, vaan enkeleistä, ja minä pelkään, että hänen päivinään maan päällä tapahtuu ihme. Ja nyt, isäni, olen tässä anomassa sinua ja hartaasti pyytämässä, että menisit isämme Eenokin luokse ja oppisit häneltä totuuden, sillä hänen sijansa on enkelten keskuudessa."

Ja kun Metuselah kuuli poikansa sanat, hän tuli minun luokseni maan ääriin; sillä hän oli kuullut minun olevan siellä, ja hän huusi ääneen ja minä kuulin hänen äänensä ja tulin hänen luokseen. Ja minä sanoin hänelle: "Katso, poikani, tässä minä olen, minkä tähden olet tullut luokseni?" Ja hän vastasi ja sanoi: "Suuren huolen aiheen tähden minä olen luoksesi tullut, ja vaivaavan näyn tähden olen saapunut. Kuule minua, isäni: Lamekille, pojalleni, on syntynyt poika, jonka kaltaista ei toista ole, eikä hänen luontonsa ole niin kuin ihmisen luonto, ja hänen ruumiinsa väri on lunta valkoisempi ja ruusun kukkaa punaisempi, ja hänen päänsä hiukset ovat valkeaa villaa valkoisemmat ja hänen silmänsä ovat niin kuin auringon säteet, ja hän avasi silmänsä ja siten valaisi koko talon. Ja hän nousi kätilön käsissä ja avasi suunsa ja siunasi taivaan Jumalaa. Ja hänen isänsä Lamek pelästyi ja pakeni luokseni, eikä uskonut, että hän oli hänestä lähtöisin, vaan että hän oli taivaan enkelien kaltainen; ja katso, minä olen tullut luoksesi, että tekisit minulle totuuden tunnetuksi."

Ja minä, Eenok, vastasin ja sanoin hänelle: "Herra tekee uuttaa maan päällä - ja tämän olen jo valmiiksi näyssä nähnyt, ja teen tunnetuksi sinulle, että isäni Jaredin sukupolvessa jotkut taivaan enkelit rikkoivat Herran sanaa. Ja katso, he tekivät syntiä, ja rikkoivat lakia, ja he ovat yhtyneet naisiin ja tehneet syntiä heidän kanssaan ja ovat naineet heistä muutamia ja ovat siittäneet heistä lapsia. Ja heistä tulee maan päälle jättiläisiä - ei hengen mukaan, vaan lihan mukaan - ja maan päälle on tulossa suuri rangaistus ja maa puhdistetaan kaikesta saastaisuudesta. Aivan, suuri tuho tulee yli koko maan, ja vedenpaisumus ja suuri hävitys kestää vuoden verran. Ja tämä poika, joka teille on syntynyt, jää jäljelle maan päälle, ja hänen kolme lastaan pelastuvat hänen kanssaan - kun taas kaikki maan päällä olevat ihmiset kuolevat. Ja nyt tee pojallesi Lamekille tiettäväksi, että se, joka on hänelle syntynyt, on todellakin hänen poikansa, ja kutsukoon häntä nimellä Nooa [Noah]; sillä hänet jätetään teille, ja hän pelastuu poikineen siitä tuhosta, joka tulee maan päälle kaiken synnin ja sen vääryyden tähden, jota maan päällä tehdään hänen päivinään. Ja tuon jälkeen on vielä enemmän vääryyttä kuin tuo, jota ensin tehtiin maan päällä. Minä tiedän pyhien salaisuudet, sillä Hän, Herra, on näyttänyt minulle ja ilmoittanut minulle ja minä olen lukenut taivaallisia tauluja.

[Luku 107]

Ja minä näin niihin kirjoitettuna, että sukupolvi rikkoo sukupolven jälkeen, kunnes nousee vanhurskauden sukupolvi, ja rikkomus tuhotaan ja synti katoaa maan päältä, ja sen päälle tulee kaikenlaista hyvää. Ja nyt, poikani, mene, ja tee pojallesi Lamekille tiettäväksi, että tämä poika, joka on syntynyt, on todellakin hänen poikansa, eikä tämä ole valhetta!" Ja kun Metuselah kuuli isänsä Eenokin sanat - sillä hän oli salaa näyttänyt hänelle kaiken - hän palasi ja näytti ne hänelle ja kutsui tuon pojan nimeksi Nooa, sillä hän tulee lohduttamaan maata kaiken sen tuhon jälkeen.

[Luku 108]

Toinen kirja, jonka Eenok kirjoitti pojalleen Metuselahille ja niille, jotka tulevat hänen jälkeensä ja pitävät lain viimeisinä päivinä. Te, jotka olette tehneet hyvää, saatte odottaa noita päiviä, kunnes on tehty loppu niistä, jotka tekevät pahaa, ja loppu rikkojien mahdista. Ja todellakin odottakaa, kunnes synti on kadonnut pois, sillä heidän nimensä pyyhitään pois elämän kirjasta ja pyhistä kirjoista, ja heidän siemenensä tuhotaan iankaikkisuudeksi, ja heidän henkensä tapetaan, ja he huutavat ja valittavat paikassa, joka on eräänlainen sekasortoinen erämaa, ja he palavat tulessa, sillä maata siellä ei ole.

Ja minä näin siellä jotain näkymättömän pilven kaltaista, sen syvyyden tähden en minä voinut tutkia, ja minä näin tulen liekin leimuavan kirkkaana, ja jotain, kuin loistavia vuoria kiertämässä kehää ja liukuvan edestakaisin. Ja minä kysyin yhdeltä niistä pyhistä enkeleistä, joka oli kanssani, ja sanoin hänelle: "Mikä tämä loistava on? Sillä ei se ole taivasta, vaan ainoastaan leimuavan tulen liekki, ja itkun ja huudon ja valituksen ja tuskan ääntä." Ja hän sanoi minulle: "Tähä paikkaan, jonka näet, on heitetty synnintekijöiden ja pilkkaajien henget, ja niiden, jotka tekevät [työkseen] pahuutta, ja niiden, jotka vääristävät kaiken, mitä Herra on puhunut profeettojen suiden kautta - tulevaisiakin. Sillä jotkut niistä on kirjoitettu ja kirjattu ylös taivaaseen, että enkelit voivat lukea niitä ja tietää, mitä tapahtuu synnintekijöille, ja nöyrien hengille, ja niiden, jotka ovat murehduttaneet ruumistaan, ja Jumala on heidät palkinnut; ja niiden hengille, jotka pahat ihmiset ovat laittaneet häpeään: jotka rakastavat Jumalaa, eivätkä rakasta kultaa tai hopeaa tai mitään niistä hyvistä asioista, joita maailmassa on, vaan heidän ruumiinsa luovutettiin kidutukseen. Jotka siitä lähtien, kun tulivat olemaan, eivät ikävöineet maallisia ruokia, vaan pitivät kaikkea ohikiitävänä henkäyksenä ja elivät sen mukaan, ja Herra koetteli heitä paljon ja heidän henkensä havaittiin puhtaiksi, että heidän tulee siunata Hänen nimeään. Ja kaikki heille säädetyt siunaukset minä olen luetellut kirjoissa. Ja Hän on säätänyt heille heidän palkkionsa, koska heidät on havaittu sellaisiksi, jotka rakastivat taivasta enemmän kuin elämäänsä maailmassa, ja vaikka pahat ihmiset tallasivat heitä jalkoihinsa, ja he kokivat väärinkäyttöä ja herjausta heidän taholtaan, ja heitä laitettiin häpeään, silti he siunasivat minua.

Ja nyt minä kutsun niiden hyvien henkiä, jotka kuuluvat valon sukupolveen, ja muutan niiden muodon, jotka syntyivät pimeydessä, jotka eivät lihassaan saaneet palkintoa sellaisella kunnialla, jonka heidän uskollisuutensa olisi ansainnut. Ja minä tuon loistavassa valossa esiin ne, jotka ovat rakastaneet minun pyhää nimeäni, ja minä laitan heistä jokaisen istumaan kunniansa valtaistuimelle. Ja he loistavat lukemattomat ajat, sillä vanhurskaus on Jumalan tuomio - uskollisille Hän antaa uskollisuuden oikeamielisten polkujen asumuksessa. Ja he tulevat näkemään kuinka ne, jotka olivat syntyneet pimeydessä, johdatetaan pimeyteen, vanhurskaiden loistaessa. Ja synnintekijät huutavat ääneen ja näkevät heidän kirkkaasti hohtavan, ja he menevät sinne, missä päivät ja vuodenajat on heitä varten säädetty."

Etusivulle