Näkijä Gaadin sanat

Intian juutalaisten käsikirjoitus, joka oli kulkeutunut sinne Jemenistä. Sivut tulivat Eurooppaan 1700-luvun lopulla, Bar-Ilan –yliopiston tutkimusten mukaan 1809, jonka jälkeen tästä tehtiin hollannin ja saksan käännökset. Tekstistä tunnetaan vain yksi hebreankielinen käsikirjoitus, joka on nykyisin Jerusalemin kansalliskirjaston arkistossa no. 16265. Sen selkeä hebreankielinen transkriptio löytyy Bar-Ilanin nettisivuilta. Suomennettu 17.11.-3.12.2016

Kuningas Davidin kolmantenakymmenentenä ensimmäisenä hallitusvuotena Jerusalemissa, joka on Davidin kuninkuuden kolmaskymmenes kahdeksas vuosi, Herran sana tuli näkijä Gaadille toisessa kuussa, Kidronin puron lähellä, sanoen; näin sanoo Herra, ”mene, vyötä kupeesi kuin mies ja mene seisomaan sen virran keskelle, ja huuda suureen ääneen näin; viivy ja kiiruhda, viivy ja kiiruhda, viivy ja kiiruhda; sillä sitä Iisain poikaa varten on ilmestys. Ja huutaessasi käännä kasvosi itää kohti, kaupungista itään, ja levitä kätesi kohti taivaita”. Ja minä tein, niin kuin minua oli käsketty. Ja tapahtui, että kun olin lopettanut tuon huudon, minä avasin silmäni ja näin sen härkien ikeen, jota kantoivat aasi ja kameli, nousevan Kidronin purolta, aasi sen ikeen oikealla ja kameli vasemmalla puolella. Ja niiden edessä kuului suuri ääni, kuin ukkosenjylinä, huutaen katkeralla äänellä, sanoen, ”näkijä, näkijä, näkijä, nämä ovat ne neljä sekoitusta, jotka hämmentävät Herran kansaa. Sillä saastainen ja puhdas ovat sekoittuneet, ja puhtaus on laitettu saastaisuuden alle; Seirin sekoitus on hallitseva heitä, lisätääkseen valtaa niiden vanhurskaiden tekojen tekijöiden ylle, ja näin eksyttääkseen heidät. Tuhotakseen erottautumisen, kruunatakseen pahuuden, asettaakseen asemaansa saastaisuuden, puhtauden valepuvussa”.

Ja sen äänen jälkeen tuli suuri järistys, joka järisytti sitä saastaisuutta, ja se puhalsi pois sen aasin ja sen kamelin, kuuhun saakka, katkeralla tuulella. Ja kuu avautui ja se oli kuin jousi, puolikuu, ja sen molemmat päät koskettivat maata. Ja katso, se Poika tuli taivaista ihmisen muodossa, kruunu päänsä päällä, kantaen lammasta oikealla olkapäällään, sellaista hylättyä ja halveksittua. Ja siinä kruunussa, joka on hänen päässänsä, näkyvät ne kolme paimenta (Sak.11:8), kahlittuina kahdellatoista kahleella, ja nämä kahleet ovat kultaa, hopealla päällystettyinä. Ja sen lampaan ääni kuului, se oli suuri ja pelottava, kuin leijona saaliinsa äärellä: ”voi minua! Voi minua! Voi minua! Kuvani on menettänyt merkityksensä, turvapaikkani on poissa, osani ja arpani on kääntynyt ryöstäjilleni, ja minä olin saastainen iltaan saakka, koska olin koskenut saastaiseen”.

Ja tapahtui, kun se lampaan ääni vaikeni, ja katso, mies puettuna pellavaan, hän tuli kolmen viinipuun köynnöksen kanssa, ja mukanaan kaksitoista palmunoksaa. Ja hän otti sen lampaan sen pojan kädestä ja laittoi kruunun sen päähän, ja ne viiniköynnökset ja palmunoksat sen sen sisälle. Ja se pellavaan puettu mies huusi kuin oinaansarvi, sanoen, ”mitä sinä, saastaisuus, teet täällä, ja kuka sinulla täällä on, saastaisuus, että olet asettautunut puhtauden paikkaan, ja siihen minun liittooni, jonka minä olen asettanut näiden viinipuun ja palmunoksien kanssa?”

Ja minä kuulin sen lampaiden paimenen sanovan, ”puhtaille, ei saastaisille, on paikka minun kanssani, sillä minä olen Jumalan pyhä, enkä minä tahdo saastaista. Ainoastaan puhdasta. Vaikka molemmat ovat minun käsieni tekoa, ja minun silmäni valvovat molempia. Mutta puhtauden runsaus hyödyttää enemmän kuin saastaisuuden runsaus, niin kuin ihminen on varjoa enemmän. Sillä (ihmisen) varjo ei tule kuin ihmisestä, ja ainoastaan ihmisen olemassaolon kautta varjoa annetaan väsyneelle ja uupuneelle, puhtaalle ja saastaiselle. Sillä kaikki ymmärryksen portit kääntyvät viinipuun kahdeksan oksan kuollessa. Kuten löydetään niistä vanhurskauden sanoista, siinä oikeassa kirjassa, mutta koska lampaat harhailevat ja jakaantuvat, ymmärrys pysähtyy, kunnes minä annan heille suuren suosion”.

Minä näin, että saastaisuus ajettiin pois kuusta ja annettiin kuluttavan vihan käteen. Se jauhettiin huolella tomuksi ja päivän tuuli hajotti sen. Ja päivä polttaa, kuin pätsi, muuttaakseen saastaisuuden ja pyyhkiäkseen rikkomukset. Ja lammas annettiin sille pojalle ikuisiksi ajoiksi. Ja se lammas otti sen puhtaiden uhrin, joka oli sekoittunut saastaisuuteen, ja toi sen alttarille, Kaikkivaltiaan, kiivaan sotajoukkojen Herran kasvojen eteen. Ja minä kuulin sen karitsan virren äänen, sanoen, ”Minä kiitän sinua, Herra, sillä sinä olit vihastunut minuun, ja olet lauhtunut. Sillä Herra on minun voimani ja minun lauluni aihe, ja hän on tullut minun lunastajakseni. Minä laulan Herralle ,sillä hän on suuresti korotettu. Hevoset ja ratsastajat hän heitti Kaislamereen. Nouse, ymmärrys, nouse voimassa, nouse, kuninkuus, nouse, valta ja voima! Nouse Herran avuksi! Sillä Jumala on pelastanut eksyneen, ja hävittänyt saastaisuuden maan päältä. Hän taisteli minun taisteluni, ja toi minun vanhurskauteni valoon, hänen avullaan. Minun apuni tulee Herralta, joka teki taivaat ja maan. Todellakin, kuka on kuin sinä, Herra? Todellakin, kuka on kuin sinä, muista erotettu, saastaisuutta vailla? Sillä sinä olet suuri yli kaiken, korotettu yli kaiken, sinä puhut, ja niin tapahtuu. Sillä sinä julistit lopun, alusta alkaen, ja sinetöit kaiken sanallasi, ja sinä käänsit minun sydämeni ja sinä vaivasit minua. Sillä sinun sinettisi on minussa, Herrani, ja nämä ovat kolme viinipuun oksaa, ja kaksitoista palmua minun sydämessäni. Sinä annoit minulle loiston, pyyhit pois ihmispelon, sinä annoit minulle puhtaan sydämen, iankaikkisesti.  Sen tähden minä ylistän sinua kaikkina aikoina, ja kiitän sinua kansakuntien keskuudessa, sillä sinä olet suuresti lunastanut minut korkeuksiin, ja sinulla on mielisuosio Davidia, voideltua kohtaan, ja hänen siementään kohtaan, aina ja ikuisesti”.

Ja minä kuulin äänen taivaasta, joka huusi sanoen ,”Sinä olet minun poikani, minun esikoiseni, minun ensihedelmäni. Enkö minä ole tuonut sinua Shihor’sta, että olisit jokapäiväinen iloni? Mutta sinä olet heittänyt pois minun lahjani, ja pukenut saastaiset puhtauteen, ja siksi kaikki tämä tapahtui sinulle. Ja kuka on kuin sinä kaikkien maan luotujen keskuudessa? Sillä kaikki nämä elivät sinun varjossasi, ja sinun haavojesi kautta he parantuivat! Sen tähden, ajattele, mitä kasvojesi edessä on. Ja koska sinä olet täyttänyt sen paimenen sanat kaikkina niinä päivinä, kun olet ollut pojassa, etkä niitä hylännyt, siksi sinulle on tuleva kaikki kunnia”.

Ja minä, Gaad, Ahimelekin poika Jabezin perheestä, Juudan, Israelin pojan heimosta, hämmästyin tätä ilmestystä, enkä voinut hallita henkeäni. Ja se pellavaan puettu laskeutui alas minun luokseni ja kosketti minua, sanoen, ”kirjoita nämä sanat ja sinetöi ne sillä totuuden sinetillä, sillä Adonai on minun nimeni, ja minun nimessäni sinä olet siunaava koko Israelin huonetta, sillä se on se oikea siemen. Ja sinä, mene vielä vähäksi aikaa, ennenkuin sinut kootaan hiljaisuudessa isiesi luokse, ja päivien lopulla sinä olet näkevä kaiken tämän omilla silmilläsi, ei ilmestyksessä, vaan tosiasiana. Sillä niinä päivinä heitä ei kutsuta nimellä Jakob, vaan Israel, sillä heidän jäännöksessään ei löydy pahuutta, sillä he kuuluvat kokonaan Herralle. Ja nämä sanat ovat oleva sinulle elämän ja hengen virvoittaja. Ja tämä on oleva sinulle merkiksi; kun menet kaupunkiin, sinä löydät minun palvelijani Davidin lukemassa näitä sanoja siitä ”Liiton kirjasta”; ”Mutta vaikka he ovat vihollistensa maassa, minä en hylkää heitä enkä inhoa heitä. Minä en tee heistä loppua enkä riko heidän kanssaan tekemääni liittoa, sillä minä olen Herra, heidän Jumalansa” (3Moos.26:44). Ja kerro hänelle tuo ilmestys, jonka juuri näit, ja kun hän näkee sinut, hän on iloitseva sydämessään”.

Ja tapahtui, kun minä tulin Jumalan miehen, Davidin taloon, löysin hänet siten, kuin se pellavaan puettu oli sanonut, ja minä kerroin hänelle kaikki minun ilmestykseni. Sitten David puhui Herralle tämän laulun sanat, sanoen, ”minä rakastan sinua, Herra, minun voimani!” Ja hän sanoi minulle, ”Siunattu olet sinä, Herran oma, jonka korville hänen salaisuutensa on paljastettu!” Ja minä kohotin ääneni, sanoen, ”siunattu olet sinä, Herra, joka et ole poistanut liittoasi sinusta, sillä hän on totuus, ja hänen sanansa on totuus, ja hänen sinettinsä on totuus!”