Judith

Juuditin kirjasta on olemassa hebreankielinen versio, joka on kokonaan jäänyt länsimaissa huomiotta. Apokryfikirjoihin, tai deuterokanonisiin luettava Juudit pohjautuu kreikan versioon, joka on myös olemassa hebrean kielellä, mutta teksti on täynnä historiallisia asiavirheitä. Tämä hebrean teksti voi olla alkuperäinen, joka on myöhemmin laajennettu, tässä niitä virheitä ei ole. Toisaalta voi olla tiivistelmä. Perinteisesti perheen äiti lukee kertomuksen lapsilleen Hanukka-juhlan alussa. Tekstin on julkaissut käsikirjoitusten keräilijä ja kääntäjä, rabbi Moshe Gaster, ”Proceedings of the Society of Biblical Archaelogy”, maaliskuussa 1894, josta skannattu sivut. Suomennettu 14.11.2016.

Kertomus. Meidän rabbimme opettivat: Adar-kuun kahdeksastoista on se päivä, jolloin Seleukos lähti. Niin kuin meille on kerrottu, sihen aikaan, kun hän piiritti Jerusalemia, israelilaiset paastosivat ja olivat pukeutuneet säkkeihin. Siellä oli todella kaunis nainen ,nimeltä Judith, Achitov’n tytär. Hänellä oli joka päivä tapana rukoilla Jumalaa tuhkassa ja säkkipuvussa. Jumala laittoi häneen ajatuksen, että hänen kauttaan tulisi tapahtumaan ihme. Niin hän meni portin vartijoiden luokse ja sanoi heille, ”avatkaa portit minulle, ehkä minun kauttani tulee tapahtumaan ihme”. He sanoivat hänelle, ”oletko sinä ehkä siirtynyt sille toiselle puolelle?” Hän vastasi, ”en varmasti ole!” Niin he avasivat ne portit hänelle, ja hän meni sinne Seleukos’n leiriin, hän ja hänen palvelijattarensa hänen kanssaan. Hän sanoi heille, ”minulla on salaista asiaa kuninkaalle” He menivät ja kertoivat kuninkaalle ja sanoivat hänelle, ”Jerusalemista on tullut kaunis nainen, ja hän sanoo, että hänellä on salaista asiaa kuninkaalle”. Hän sanoi, ”antakaa hänen tulla”. Hän meni kuninkaan eteen ja kumartui kasvoilleen hänen eteensä. Hän sanoi hänelle, ”mitä sinä tahdot?” Hän vastasi ja sanoi, ”herrani kuningas, minä kuulun Jerusalemissa suureen perheeseen, minun veljeni ja minun isäni huone olivat kuninkaita ja suuria pappeja. Minä olen nyt kuullut heidän puhuvan sinusta, että tälle kaupungille on tullut aika langeta sinun käsiisi, siksi olen tullut ensimmäisenä pyytämään suosiota sinun silmissäsi”.

Kun se kuningas katseli hänen kauniita kasvojaan ja kuuli hänen sanansa, hän sai sen suosion hänen silmissään, ja hän iloitsi siitä sanomasta, jonka nainen oli häenlle kertonut. Sitten hän käski palvelijoitaan järjestämään suuren juhlan. Heidän sitä valmistaessaan hän käski kaikkien ruhtinaidensa lähteä pois, toivoen saavansa olla sen neidon seurassa. Hän pyysi neitosta tekemään syntiä. Hän vastasi ja sanoi, ”herrani kuningas, juuri tätä varten minä olen tullutkin sydämestäni, mutta nyt se on mahdotonta, koska minä olen epäpuhdas. Tänä iltana on minun puhdistusaikani, sen tähden toivon kuninkaan kuuluttavan ympäri leiriä, ettei kukaan estäisi naista ja hänen palvelijatartaan, kun hän menee yöllä vesilähteelle. Kun palaan, annan itseni kuninkaalle, että hän voi tehdä sitä, mikä on hänelle mieleistä”.

Se paha mies teki tämän mukaan. Yöllä hän kutsui kaikki hänen ruhtinaansa, sotapäällikkönsä ja palvelijansa, ja he söivät ja riemuitsivat siinä suuressa juhlassa, ja juopuivat. Kun he näkivät, että kuningas alkoi nuokkumaan, he sanoivat, lähtekäämme, sillä hän haluaa tuon hebrealaisen naisen seuraa”. Niin he kaikki poistuivat, ja jättivät kuninkaan yksin sen naisen ja hänen palvelijattarensa kanssa. Silloin nainen otti miekan ja katkaisi hänen päänsä poikki. Sitten hän otti sen pään ja lähti. Heidän poistuessaan sotilaat näkivät heidät, ja he sanoivat toisilleen, ”kukaan ei saa koskettaa heitä, se on kuninkaan käsky”. Niin he kulkivat ja saapuivat Jerusalemiin keskellä yötä. He kutsuivat vartijoita ja sanoivat, ”avatkaa meille portit, sillä ihme on tapahtunut!” Vartijat vastasivat, ”eikö sinulle riitä, että olet saastuttanut itsesi? Haluatko israelilaisten verenkin?” Niin hän vannoi heille ,mutta he eivät uskoneet häntä, ennen kuin hän näytti heille sen pahan kuninkaan pään. Vasta silloin he uskoivat, ja avasivat hänelle portit. Se päivä pidettiin juhlapäivänä. Aamulla israelilaiset lähtivät tuota sotajoukkoa vastaan ja he tappoivat heitä, kunnes olivat tuhonneet heidät kokonaan. Jäljelle jääneet jättivät hevosensa ja omaisuutensa ja juoksivat pois. Ja israelilaiset tulivat ja saivat kaiken saaliiksi.