Apostoli Pietarin opetus

Idän kirkoissa on kulkenut paljon erilaisia apostoleiden nimillä valmistettuja teoksia, joista tämä on yksi esimerkki. Tekstin pohjana arameankieliset käsikirjoitukset British Museum MS.Add.17183 ja Berlin.Syr.201. Varsinaisen vertauksen ikää on mahdoton arvioida, mutta tällaisena teksti on kulkenut Syyrian kristittyjen keskuudessa tuhat vuotta sitten. Tri A.Alcock arvioi tekstin alkuperäksi syyrialaista luostaria. Suomennettu syyskuun lopulla 2018.

Kertomus apostoli Pietarin opetuksesta.

Kun suuri joukko kansaa kokontui apostoli Pietarin luokse ja halusi kuulla häneltä jotain opetuksen sanaa, hän vastasi ja sanoi heille; "Miehet, veljet, älkää antako minkään tässä maailmassa saada teitä ansaan, vaan pitäkää huoli omasta elämästänne niin, että kun teidät kutsutaan lähtemään täältä, teidät havaitaan valmistautuneiksi. Ja katso, ei ole mitään parempaa kuin hyvä nimi, eikä ole mitään raskaampaa iestä kuin maailman huolet (Talmud, Berachot 17a). Ja minä aion nyt osoittaa teille, millaisia nämä ovat.

Yhdessä kaupungissa oli eräs suuriarvoinen mies. Hän oli todella rikas ja hänellä oli paljon palvelijoita. eräänä päivänä kaksi hänen palvelijoistaan toimi ajattelemattomasti, eivätkä välittäneet hänen ohjeistaan ja käskyistään. Ja heidän herransa vihastui heille ja karkoitti heidät hänen edestään erääseen kaukaiseen maahan. Sitten yksi niistä hänen karkoittamistaan palvelijoista meni ja osti rakennuksia siitä maasta, johon hän meni. Ja hän istutti viini- ja yrttitarhoja ja perusti leipomoita ja rakennutti monia rakennuksia.

Se toinen palvelija kuitenkin kokosi kaiken omaisuutensa ja vaihtoi sen kullaksi. Ja hän antoi sen kultasepälle ja hän valmisti siitä kullasta kruunun. Ja hän sanoi tuolle kultasepälle, "minä olen palvelija ja minulla on isäntä ja hänellä on poika. Kuvaa minulle siihen kruunuun nämä minun herrani." Ja hän teki niin ja sanoi tuolle palvelijalle, "tässä, kruunu on valmiina. Laita se päähäsi." Ja tuo palvelija vastasi ja sanoi hänelle, "ota palkkasi kruunustasi. Ja minulle tulee vielä aika, kun laitan sen päähäni."

Ja pitkän ajan kuluttua tuli se päivä, kun näiden palvelijoiden lähtö tuli. Heidän isäntänsä lähetti julman ja armottoman palvelijan hakemaan heitä, ja se isäntä sanoi hänelle, "jos et tuo heitä viikon sisällä, olet suuressa vaarassa." Tuo lähetetty palvelija meni suurella innolla siihen maahan, ja hän tuli noiden palvelijoiden luokse ja sai heidät kiinni ja sanoi heille, "teidän herranne lähetti minut hakemaan teitä."

Sitten hän otti kiinni sen ensimmäisen, joka oli rakennuttanut rakennuksia ja istuttanut viinitarhoja, ja hankkinut omaisuuksia, ja sanoi hänelle, "nouse, menkäämme, sillä meidän isäntämme lähetti minut hakemaan sinua." Hän vastasi hänelle surullisena, "hyvä on, mennään." Viimein hän kuitenkin sanoi hänelle, "anna minun viipyä pieni hetki, että saan myytyä kaiken, mitä olen hankkinut ja rakentanut tänne. Ja omaisuuteni tulisi mukanani isäntäni luokse." Ja se palvelija, joka oli lähetetty hakemaan häntä, sanoi hänelle, "en voi antaa sinulle hetkeäkään, koska minulle on annettu vain seitsemän päivää aikaa tuoda sinut takaisin. Ja jos minä annan sinun viipyä, minä itse olen suuressa vaarassa. Ja koska minä pelkään herrani uhkausta, en voi odottaa." Silloin se palvelija vastasi ja sanoi, "voi minua, kun minua ei havaittu valmistautuneeksi tälle matkalle!" Ja se, joka oli lähetetty hakemaan häntä, vastasi ja sanoi hänelle, "voi sinä paha palvelija, etkö tiennyt, että sinulla on isäntä, ja sinä olet hänen karkoittamansa ja kun isäntäsi muistaa sinua, hän lähettää hakemaan sinua? Miksi olet istuttanut nämä viinitarhat ja rakennuttanut rakennuksia ja hankkinut omaisuuksia tässä maassa, johon sinut on karkoitettu? Ja katso, sinua ei löydetty valmistautuneena, ja sinä saat lähteä tyhjin käsin kaikesta siitä, minkä eteen olet nähnyt vaivaa ja väsyttänyt itseäsi." Silloin tuo palvelija itki ja sanoi, "voi minua, voi minua sen tähden, mitä minulle tapahtui. Minä ajattelin viettäväni kaikki päiväni tässä maassa, johon minut on karkoitettu, enkä tiennyt, että isäntäni kutsuisi minua, ja koska olen hankkinut kaiken tämän omaisuuden, mikään siitä ei tule minulle ja minun isäntäni vaatii minulta vaivannäköni." Sitten se, joka oli lähetetty hänen luokseen, johdatti hänet kiirellä ulos, eikä hän ottanut mukaansa mitään isännälleen.

Mutta kun se toinen palvelija kuuli, että häntä oli lähetetty hakemaan, hän nousi heti mielellään ja valmiina. Ja hän otti sen teettämänsä kultaisen kruunun ja nousi ja meni sille tielle, jota se häntä noutamaan lähetetty palvelija kulki, ja istui alas odottaen, että häntä tultaisiin hakemaan. Ja kun hän lähestyi häntä, hän sanoi, "herrasi lähetti minut hakemaan sinua." Hän sanoi hänelle, "minä olen valmiina lähtemään ilolla. Täällä ei ole mitään, mikä pidättelisi minua ja se, mitä minulla on, on kevyttä ja pientä. Minulla ei ole muuta kuin tämä kultainen kruunu. Olen valmistuttanut sen itselleni, samalla koko ajan odottaen ja rukoillen. Ja olkoon se sovituksena minulle ja sääliköön minun herrani minua, ja johdattakoon minut pois tästä vieraasta maasta, etteivät muut tämän maan asukkaat kadehtisi minua ja veisi minulta tätä kruunua pois. Katso, nyt minun rukoukseeni ja pyyntööni on vastattu. Menkäämme siis viipymättä."

Sitten nämä kaksi palvelijaa menivät yhdessä hänen kanssaan, joka oli lähetetty hakemaan heitä. Ja kun heidän herransa näki heidät, hän sanoi hänelle, jolla ei ollut mitään mukanaan, "missä on työsi tulos kaikesta siitä ajasta, jonka olet ollut kaukana minusta?" Se palvelija vastasi ja sanoi, "herrani, sinä lähetit julman palvelijan hakemaan minua, ja minä pyysin häntä antamaan minulle aikaa, että saisin myytyä omaisuuteni ja ottaa mukaani luoksesi, mutta hän ei sallinut sitä minulle." Silloin hänen herransa vastasi ja sanoi hänelle, "voi sinä paha palvelija, nytkö, kun minä olen lähettänyt hakemaan sinua, sinä muistat myydä omaisuutesi? Miksi et muistanut, että minä karkoitin sinut siihen maahan? Sinä olet siis ymmärtänyt ja nähnyt, ettei mikään siellä hankkimasi auta sinua millään tavalla." Sitten hänen herransa vihastui häneen ja määräsi hänet sidottavaksi käsistä ja jaloista ja heitettäväksi pimeyteen.

Ja se isäntä kutsui luokseen sen toisen palvelijan, joka oli teettänyt sen kultaisen kruunun ja sanoi hänelle, "missä on sinun työsi tulos kaikesta tuosta ajasta?" Ja hän vastasi ja sanoi isännälleen, "herrani, minä odotin ja toivoin lakkaamatta, että sinä muistaisit minua ja lähettäisit hakemaan minua. Ja sen tähden minä olen kerännyt kasaan kaiken omaisuuteni ja teettänyt itselleni tämän kruunun, antaakseni sen sinulle lahjana." Ja hänen herransa vastasi ja sanoi hänelle, "sinä hyvä ja uskollinen palvelija, tuosta kruunusta, jonka olet teettänyt itsellesi, minä tiesin, että sinä rakastat vapautta, koska se on vapaana syntyneen kruunu. Etkä sinä uskaltanut laittaa sitä päähäsi ilman herrasi käskyä. Sen tähden, koska toivoit vapautta, toiveesi toteutukoon." Sitten hänen herransa asetti hänet monien palvelijoiden yläpuolelle.

Näin ovat myös ne, joita kutsutaan "taivaallisen sulhasen palvelijoiksi", talon isännän palvelijoiksi, isännän, joka on meidän Herramme Jeshua, Messias, kaikkien luotujen herra, joka karkoitti meidät tähän maahan meidän syntiemme tähden ja me elämme kuin maasta pois karkoitettuina. Kuitenkaan meitä ei ole lopullisesti hylätty. Sillä jokaiselle meistä tulee loppu ja meidät johdatetaan pois. Se julma ja armoton kuoleman enkeli lähetetään. Ja kun hän tulee johdattamaan pois sellaisen synnintekijän sielun, joka on koonnut itselleen rikkauksia ja monia syntejä, hän ahdistaa häntä ankarasti ja hänet valtaa kauhu ja järkytys. Ja hän alkaa pyytämään ja sanomaan, "herrani, anna minulle vähän aikaa, että teen parannuksen ja hyvitän ne synnit, jotka olen ruumiissa ollessani tehnyt!" Kuolema ei kuitenkaan taivu hänen mukaansa, koska hänen loppunsa on tullut, eikä kuolema päästä hänestä irti. Jos hän siis lähtee syntiensä kanssa ilman hyviä tekoja, Jumala lähettää hänet rangaistusten paikkaan. Mutta sellainen sielu, jolla on hyviä tekoja, ei pelkää kuolemaa, vaan ilolla seuraa häntä riemuiten ja sanoen, "tässä maailmassa minua ei pidättele mikään, koska omaisuuteni on mukanani se hyvä ja suuri nimi, jonka olen saanut, joka on kuin neitsyys, ja ne oikeamieliset teot, joilla minut on vaatetettu." Ja hän pyytää noutajaansa, ettei jättäisi häntä tähän paikkaan, ja että tämän paikan asukkaat, jotka ovat demoneja, eivät nousisi ja veisi hänen kruunuaan, joka on ansaittu vaivalla ja suurella ahdistuksella. Ja kun sellainen sielu lähtee ruumiistaan, se johdatetaan ylistäen sulhasta, kunnes se saapuu tuomion alueille. Ja sulhanen näkee hänet ja iloitsee, ja hänet tehdään eläväksi yhdessä hänen ruumiinsa kanssa, sen ruumiin, jonka kanssa hän näki vaivaa, ja hänet asetetaan hallitsemaan monia alueita sellaisessa elämässä, jolla ei ole loppua."