Profeettojen Elämä

 

”Profeettojen nimet, mistä he ovat, ja kuinka he kuolivat ja miksi, ja missä he lepäävät” – näillä sanoilla otsikoi Codex Marchalianus (500-luvulta, Vatikaanin kirjastossa) tämän ensimmäiseltä vuosisadalta peräisin olevan dokumentin sisällön. Suomennettu kunnioittaen sanatarkkaa tekstiä ja vanhempaa kirkkoraamattuamme, englanninkielisestä käännöksestä, kirjasta ’The Apocrypha and Pseudepigrapha of the Old Testament vol. II’, (Oxford: Clarendon Press, 1913), tekijänä D.R.A.Hare käyttäen tuota Vatikaanin kirjaston kreikan kielistä tekstiä pääasiallisena tekstilähteenä. Osassa tekstiä käytin kreikan käännöstä, sillä englannin kielisessä kääntäjä ei ollut tiennyt kaikkien lauseiden merkityksiä, mutta sivuhuomautuksissa oli mainittu, että teksti on vaikeatajuista. Suomennettu 27.12.2010 - 1.1.2011   

 

1. Jesaja, Jerusalemista, kuoli Manassen toimesta kahtia sahaamalla, ja haudattiin Rogelin tammen alapuolelle, lähelle sitä paikkaa, jossa polku ylittää sen vesikanavan, jonka veden Hiskia katkaisi tukkimalla sen lähteen. Ja Jumala teki Siiloan ihmeen profeetalle, sillä ollessaan heikkona, ennen kuolemaansa, hän rukoili vettä juotavaksi, ja heti hänelle lähetettiin siitä, sen tähden sitä kutsutaan Siiloaksi, joka merkitsee lähetettyä. Ja Hiskian aikaan, ennen kuin hän teki vesisäiliöt ja altaat, vastaukseksi Jesajan rukoukseen, pieni vesilähde ilmestyi, sillä muukalaiset piirittivät kansakuntaa ja tämä tapahtui, ettei kaupunki menehtyisi veden puutteeseen. Sillä viholliset kyselivät: ”Mitä he oikein juovat?” Ja kun he piirittivät kaupunkia, he olivat leiriytyneenä Siiloaan. Jos israelilaiset tulivat, siitä tuli vettä, mutta kun viholliset lähestyivät sitä, vettä ei tullut. Sen tähden siitä tulee vielä tänäkin päivänä vettä katkonaisesti, että tuota ihmettä muistettaisiin. Ja koska tämä tapahtui Jesajan kautta, sen muistoksi kansa myös hautasi hänet lähialueelle huolella ja suurella kunnialla, niin että hänen rukoustensa kautta, jopa hänen kuolemansa jälkeen, he voisivat nauttia tuosta vedestä, sillä heille oli annettu myös profeetallinen sana hänestä.

Hänen hautansa on lähellä kuningasten hautoja, kaupungin eteläosassa, pappien haudoista länteen. Sillä Salomo teki ne haudat, Daavidin suunnitelmien mukaan, Siionista itään, sinne, missä on Gabaon –portti, kahdenkymmenen stadian päähän kaupungista. Ja hän rakensi salaisia kierrekäytäviä, ja tähän päivään saakka ne ovat lähes kaikille tuntemattomia. Siellä kuningas säilytti Etiopian kultaa ja yrttejä. Ja koska Hiskia näytti pakanoille tuon Daavidin ja Salomon salaisuuden, ja saastutti isiensä luut, Jumala vannoi, että hänen jälkeläisensä tulisivat olemaan vihollistensa orjia, ja Jumala teki hänet hedelmättömäksi tuosta päivästä lähtien.

 

2. Jeremia oli Anatotista, ja hän kuoli Egyptin Taphnaissa kansansa kivittämänä. Hänet haudattiin faaraon palatsin alueelle, koska egyptiläiset pitivät häntä suuressa arvossa, sillä he olivat hyötyneet hänestä. Sillä hän rukoili, ja myrkkyyäärmeet jättivät heidät, ja vesihirviöt, joita egyptiläiset kutsuvat nimellä nephoth ja kreikkalaiset krokotiileiksi. Ja ne, jotka ovat Jumalalle uskollisia, rukoilevat tuossa paikassa tänäkin päivänä, ja sen paikan maan tomulla parannetaan käärmeen puremia. Ja me olemme kuulleet Antioguksen ja Ptolemaioksen lapsilta, vanhoilta miehiltä, että makedonialainen Aleksanteri, seisottuaan profeetan haudalla ja itse todistaneensa hänen ihmeitään, siirsi hänen jäännöksensä Aleksandriaan ja asetti ne asiaan kuuluvalla kunnioituksella piiriin ympäri kaupunkia, ja koko käärmelaji pysyi poissa kaupungista, ja samoin krokotiilit joesta. Ja samaan aikaan ilmaantuivat ne käärmeet, joita kutsutaan nimellä Argolai, joka merkitsee ’taistelijakäärmeitä’, jotka hän toi Peloponnesoksen Argoksesta, sen tähden niitä myös kutsutaan nimellä Argolai, joka merkitsee ”onnekkaat Argoksesta”; sillä kaikkea hyvää he kutsuvat sanalla ”Laia”.

Jeremia antoi Egyptin papeille merkin, että oli määrätty, että heidän jumalankuvansa järkkyvät ja sortuvat maahan, neitseestä syntyvän Vapahtajan kautta. Sen tähden tähän päivään saakka, he kunnioittavat syvästi (ajatusta) synnyttävästä neitsyestä, ja he asettavat lapsen kehtoon palvoen. Kun kuningas Ptolemaios tiedusteli tästä asiasta, he sanoivat: ”Se on ikivanha salaisuus, jonka pyhä profeetta on antanut meidän isillemme, ja meidän tulee odottaa tämän salaisuuden täyttymystä, hän sanoi”.

Ennen temppelin valloittamista, tämä profeetta otti mukaansa liiton arkin ja siihen kuuluvat esineet, ja antoi ne kallion nielaistavaksi. Ja niille, jotka seisoivat vierellä, hän sanoi: ”Herra on poistunut Siionista taivaaseen ja tulee takaisin jälleen voimassaan. Ja tämä on oleva teille merkkinä Hänen tulemuksestaan, silloin kaikki pakanakansat palvovat puukappaleita.” Ja hän sanoi: ”Tätä arkkia ei tuo esiin kukaan muu kuin Aaron, eikä yksikään papeista tai profeetoista avaa sen lain tauluja, paitsi Mooses, Jumalan valitsema. Ja ylösnousemuksessa arkki nousee ensimmäisenä ja se tulee ulos kalliosta ja asetetaan Siinain vuorelle ja kaikki pyhät kokoontuvat sinne odottamaan Herraa ja pakoon vihollista, joka haluaa hävittää heidät.” Hän asetti sormellaan tuohon kallioon sinetiksi Jumalan nimen, ja se näytti kuin raudalla tehty kaiverrus, ja pilvi peitti sen nimen, eikä kukaan tiedä sitä paikkaa eikä kykene lukemaan sitä nimeä siihen päivään ja täyttymykseen saakka. Ja tuo kallio on erämaassa, missä arkki oli ensimmäiseksikin, niiden kahden vuoren välillä, joilla Mooses ja Aaron lepäävät. Ja yöllä on oleva tulen kaltainen pilvi, aivan kuin muinaisina aikoina, sillä Herran kirkkaus ei milloinkaan katoa Hänen laistaan. Ja Jumala antoi tämän suosion Jeremialle, että hän saattaisi tämän salaisuuden täytetyksi, että hänestä tulisi Mooseksen työtoveri ja he ovat yhdessä tänäkin päivänä.

 

3. Hesekiel. Tämä mies oli Ariran maasta, pappien suvusta, ja hän kuoli kaldealaisten maassa, profetoituaan monia sanomia Juudeassa oleville. Israelin kansan hallitsija tappoi hänet siellä, kun hän nuhteli häntä epäjumalien palvomisesta. Ja he hautasivat hänet Naahorin kedolle, Seemin ja Arpaksadin hautaan, Aabrahamin esi-isien, ja se hauta on kaksoisluola, sillä myös Aabraham teki Saaran haudan, joka on Hebronissa, sellaiseksi. Sitä kutsutaan kaksoishaudaksi, koska siellä on mutkainen käytävä ja ylempi huone, joka on kätkössä alemmasta kerroksesta, ja se on kalliossa maan pinnan yläpuolella.

Tämä profeetta antoi kansalle ilmoituksen, että heidän tulisi katsoa Kebar-jokea: kun se kuivaa, heidän tulisi asettaa toivonsa siihen sirppiin, joka hävittää maan ääriin saakka, ja kun se tulvii, paluuseen kohti Jerusalemia. Sillä tuo Jumalan mies myös eli siellä ja monilla oli tapana kokoontua hänen seuraansa. Kerran, kun hänen kanssaan oli todella suuri väkijoukko, kaldealaiset pelkäsivät, että he alkavat kapinoida, ja nousivat heitä vastaan, tuhotakseen heidät. Ja hän laittoi veden pysähtymään niin, että he voisivat päästä pakoon toiselle puolelle. Ja vihollisista ne, jotka uskaltautuivat takaa-ajoon, hukkuivat.

Hän ravitsi heitä rukouksella ja runsailla kalasaaliilla, ja monille, jotka olivat lähellä kuolemaa, hän opetti, että elämä tulee Jumalalta.

Kun viholliset tuhosivat kansaa, hän meni heidän johtajiensa luokse, ja he lopettivat, ihmeteoista kauhistuneina. Hänellä oli tapana sanoa heille näin: ”Olemmeko me aivan hävinneet? Onko toivomme menetetty?” Ja kuolleiden luiden ihmeen kautta hän sai heidät uskomaan, että Israelilla on toivoa sekä täällä, että tulevassa maailmassa.

Hänen oli siellä ollessaan tapana näyttää Israelin kansalle, mitä tapahtui Jerusalemissa ja temppelissä. Hänet nostettiin sieltä ylös, ja hän meni Jerusalemiin nuhtelemaan niitä, jotka olivat luopuneet uskosta. Mooseksen lailla tämäkin mies näki temppelin, sen muurin ja sen leveän ulomman muurin, aivan kuten myös Daniel näki sen rakennettavan. Hän julisti Babyloniassa tuomion Daanin ja Gaadin heimoille, sillä he herjasivat Herraa vainoamalla lain noudattajia. Ja heidän puolestaan hän teki tämän suuren ihmeteon, että käärmeet söivät heidän vastasyntyneitään ja kaikki heidän laumansa, ja hän profetoi, että heidän tähtensä kansa ei tulisi palaamaan maahansa, vaan olisi Meediassa heidän vääryytensä täyttymykseen saakka. Ja se, joka tappoi hänet, oli yksi heistä. Sillä he vastustivat häntä kaikki hänen elinpäivänsä.

 

4. Daniel. Tämä mies oli Juudan heimosta, suvusta, joka oli tunnettu kuninkaallisista palvelustehtävistä, mutta kun hän oli vielä lapsi, hänet vietiin Juudeasta kaldealaisten maahan. Hän syntyi ylemmässä Beet-Horonissa, ja hän oli niin säädyllinen mies, että juutalaiset luulivat hänen olevan eunukki.

Hän murehti suuresti kaupungin tähden, ja paastotessaan hän pidättäytyi kaikesta herkullisesat ruuasta, ja hän oli luiseva ulkomuodoltaan, mutta kaunis Korkeimman katseessa.

Hän rukoili paljon Nebukadnessarin puolesta, hänen poikansa Baltasarin pyynnöstä, kun hänestä tuli villieläimen ja metsän pedon kaltainen, ettei hän menehtyisi. Hänen partansa ja kasvonsa muistuttivat härkää, ja hänen nilkkansa leijonan nilkkaa. Tuolle Jumalan miehelle kirkastui tästä salaisuudesta se, että hän oli tullut metsän pedon kaltaiseksi, koska oli uppiniskainen ja mielistynyt mielihyvään, ja koska niistä, jotka kuuluvat sielun viholliselle, heistä tulee sellaisen härän kaltaisia, jotka ovat ikeen alla. Hirmuhallitsijat ovat nuoruudessaan tällaisia, ja lopulta heistä tulee hirviöitä, jotka ottavat kiinni, hävittävät, tappavat ja lyövät. Taivaallisen ilmestyksen kautta hän myös tiesi, että hän söi ruohoa, niin kuin härkä, ja siitä tuli ihmisen ruokaa. Tästä syystä myös Nebukadnessar, saatuaan ihmisen järkeä takaisin aterioinnin jälkeen, itki ja palvoi Herran edessä, rukoillen lakkaamatta päivät ja yöt. Behemothilla oli tapana vallata hänet, ja hän saattoi unohtaa olleensa ihminen. Hänen kielensä otettiin häneltä pois, niin ettei hän kyennyt puhumaan, ja havaittuaan tämän hän alkoi itkemään, hänen silmänsä olivat kuin raakaa lihaa itkemisestä. Sillä monet lähtivät kaupungista katsomaan häntä. Daniel ainoastaan ei halunnut nähdä häntä, koska hän oli rukouksessa hänen puolestaan koko sen muuttuneen olotilan ajan, ja hän sanoi: ”Hänestä tulee vielä ihminen”, eikä hänätä uskottu. Daniel sai nuo seitsemän vuotta, joita hän kutsui seitsemäksi vuodenajaksi, muuttumaan seitsemäksi kuukaudeksi, seitsemän vuodenajan salaisuus tuli hänen kohdallaan täytetyksi, sillä hän palautui ennalleen seitsemän kuukauden kuluttua. Kuusi vuotta ja kuusi kuukautta hän kumarsi Herraa ja tunnusti syntisyyttään, ja kun pahuus oli annettu hänelle anteeksi, valtakunta palautettiin hänelle. Hän ei syönyt leipää eikä lihaa, eikä juonut viiniä, syntiä tunnustaessaan, sillä Daniel oli säätänyt hänet lähestymään Herraa hedelmä- ja kasvissoseruokavaliolla. Nebukadnessar antoi hänelle nimen Baltasar, sillä hän tahtoi tehdä hänet perilliseksi lastensa kanssa. Mutta tuo Jumalan mies sanoi: ”Olkoon se pois minusta, että hylkäisin isieni perinnön, ja kiintyisin ympärilaikkaamattomien perintöosiin.” Ja muille Persian kuninkaille hän teki monia ihmetekoja, joita he eivät kirjoituttaneet muistiin. Siellä hän kuoli, ja hänet haudattiin suurella kunnialla kuninkaalliseen hautaluolaan.

Ja hän antoi merkin, littyen niihin vuoriin, jotka ovat Babylonin yläpuolella: ”Kun pohjoinen vuori savuaa, Babylonin loppu tulee, ja kun se on tulessa, kaiken maan loppu. Ja jos etelän vuoresta tulee vettä, kansa palaa omaan maahansa, ja jos siitä tulee verta, Beliarin teurastus tapahtuu yli kaiken maan.” Ja tuo Jumalan mies nukkui pois rauhassa.

 

5. Hoosea. Tämä mies oli Ibleamista, Isaskarin heimosta, ja hänet haudattiin omaan maahansa rauhassa. Ja hän antoi sanan, että Herra tulisi maan päälle, jos se tammi, joka on Siiloassa, jakaantuisi itsestään, ja siitä tuli kaksitoista tammea.

 

6. Miika, mooresetilainen, oli Efraimin heimosta. Tehtyään monia asioista Ahabille, Jooram, hänen poikansa, tappoi hänet eräällä kalliolla, koska hän nuhteli häntä isiensä pahuuksista. Ja hänet haudattiin omaan maahansa, lähelle Anakimin hautausmaata.

 

7. Aamos oli Tekoasta. Ja kun Amasja oli kiduttanut häntä pahasti, viimein hänen poikansa tappoi hänet lyömällä häntä nuijalla temppelissä. Ja kun hän vielä hengitti, hän meni omaan maahansa, ja muutamien päivien kuluttua hän kuoli ja haudattiin sinne.

 

8. Jooel oli Ruubenin alueelta, Beet-Omooronin maaseudulta. Hän kuoli tauhassa ja hänet haudattiin sinne.

 

9. Obadja oli Sikemin alueelta, Beet-Akaramin maaseudulta. Tämä mies oli Elian opetuslapsia, ja kärsi paljon hänen tähtensä, ja pääsi pakoon säästäen henkensä. Hän oli kolmas päällikkö viidestäkymmenestä Elian säästämästä ja joiden kanssa hän meni Ahasjan luokse. Näiden tapausten jälkeen hän lähti kuninkaan palveluksesta ja profetoi. Ja hän kuoli, ja hänet haudattiin isiensä luokse.

 

10. Joona oli Kariatmoksen alueelta, läheltä kreikkalaista Azotuksen kaupunkia, joka on meren rannalla. Ja kun merihirviö oli heittänyt hänet pois, ja hän oli mennyt Niiniveen ja palannut, hän ei jäänyt kotiseudulleen, vaan ottaen äitinsä mukaan hän matkusti Sourin alueelle, maahan, jossa asui muukalaisia, sillä hän sanoi: ”Näin minä lopetan pilkkapuheet itsestäni, sillä minä profetoin väärin tuota suurta Niiniven kaupunkia vastaan.” Tuohon aikaan Elia nuhteli Ahabin huonetta, ja kun hän oli kutsunut nälänhädän maahan, hän pakeni. Ja hän meni, ja löysi leskivaimon, jolla oli poika, sillä hän ei saattanut jäädä ympärileikkaamattomien luokse; ja hän siunasi leskivaimoa. Ja kun hänen poikansa kuoli, Jumala herätti hänet uudelleen kuolleista Elian kautta, sillä hän halusi näyttää hänelle, ettei ole mahdollista päästä Jumalaa pakoon. Nälänhädän jälkeen hän nousi ja meni Juudean maahan. Ja kun hänen äitinsä kuoli matkan varrella, hän hautasi hänet lähelle Deboran tammea. Asusteltuaan Saraarin maassa hän kuoli, ja hänet haudattiin luolaan, joka oli Kenazin, josta tuli sekasorron aikaan yhden heimon tuomari. Ja hän antoi sanan liittyen Israeliin ja koko maahan, että kun he näkevät kiven itkevän säälivästi, loppu on lähellä. Ja kun he näkevät kaikkia pakanakansoja Jerusalemissa,  koko kaupunki hajotetaan maan tasalle.

 

11. Naahum oli Elkesistä, joka on Isbegabarinin toisella puolella, Simeonin heimosta. Joonan jälkeen tämäkin mies antoi sanan Niinivelle, että sen tulisi tuhoamaan raikas vesi ja maanalainen tuli, niin kuin myös tapahtuikin. Sillä se järvi, joka ympäröi sitä, tulvi maanjäristyksen aikana, ja erämaasta saapunut tuli poltti kaupungin ylemmän osan. Hän kuoli rauhassa ja haudattiin omaan maahansa.

 

12. Habakuk oli Simeonin heimosta, Beet-Sakariaan maaseudulta. Ennen pakkosiirtolaisuutta hän näki näyn Jerusalemin valloituksesta, ja hän murehti suuresti. Ja kun Nebukadnessar saapui Jerusalemiin, hän pakeni Ostrakineen ja asui myöhemmin Ismaelin maassa. Kun kaldealaiset palasivat takaisin, ja se jäännös, joka oli Jerusalemissa, meni Egyptiin, hän oli omalla alueellaan ja palveli niitä, jotka tekivät töitä hänen pellollaan. Kun hän vei ruokaa, hän profetoi omalle perheväelleen: ”Minä menen kaukaiseen maahan, ja palaan pian takaisin. Mutta jos viivyn, viekää ruoka niille, jotka korjaavat satoa.” Ja kun hän oli mennyt Babyloniin ja antanut aterian Danielille, hän lähestyi sadon korjaajia, kun he olivat aterioimassa, eikä kertonut kenellekään, mitä oli tapahtunut, hän ymmärsi, että kansa tulisi pian palaamaan Babylonista. Ja hän kuoli kaksi vuotta ennen heidän paluutaan. Ja hänet haudattiin yksin omalle maalleen.

Hän antoi sanoman Juudeassa oleville, että he tulisivat näkemään temppelin kirkkauden. Ja temppelin lopusta hän antoi sanoman, että se tapahtuu lännestä tulevan kansakunnan kautta. Hän sanoi: ”Tuohon aikaan temppelin esirippu revitään palasiksi, ja niiden kahden pylvään perustukset viedään pois, eikä kukaan tiedä, missä ne ovat, ja enkelit kantavat ne pois erämaahan, siine, minne todistuksen maja oli alussa pystytetty. Niiden kautta Herran tunnistetaan lopun aikana, sillä ne tulevat valaisemaan niitä, joita käärme ajaa takaa pimeydessä, niin kuin se on alusta asti tehnyt.”

 

13. Sefanja oli Simeonin heimosta, Sarabatan maaseudulta.  Hän profetoi kaupungista ja pakanakansojen lopusta ja väärintekijöiden häväistyksestä. Ja hän kuoli, ja haudattiin omaan maahansa.

 

14. Haggai, jota kutsutaan myös sanansaattajaksi, tuli Babylonista Jerusalemiin, todennäköisesti nuorukaisena, ja hän profetoi avoimesti kansan paluusta, ja oli osittain silminnäkijänä temppelin rakentamisessa. Ja kun hän kuoli, hänet haudattiin lähelle pappien hautoja, suurella kunnialla.

 

15. Sakarja tuli Kaldeasta, kun hän oli jo varttunut iäkkääksi, ja siellä hän profetoi monia asioita kansalle, ja antoi merkkejä todisteeksi.Tämä mies kertoi Joosadakille, että hän tulisi saamaan pojan, ja hänestä tulisi pappi Jerusalemiin. Hän myös lausui siunauksen Sealtielille hänen syntyessään, ja antoi hänelle nimen Serubbaabel. Ja Kyyroksesta hän antoi merkin hänen voitostaan, ja profetoi siitä suuresta palveluksesta, jonka hän tulisi tekemään Jerusalemin puolesta, ja hän siunasi häntä suuresti. Hänen profetiansa Jerusalemissa perustuivat hänen näkyihinsä pakanakansojen lopusta, Israelin lopusta, temppelin lopusta, profeettojen ja pappien laiskuudesta, ja hän kertoi kaksiosaisesta tuomiosta. Ja hän kuoli vanhalla iällä, ja kun hän nukkui pois, hänet haudattiin lähelle Haggaita.

 

16. Malakia. Tämä mies syntyi Soofassa kansan paluun jälkeen, ja kun hän vielä oli hyvin nuori, eli hän säädyllistä elämää. Sen tähden kansa kunnioitti häntä pyhänä ja nöyränä miehenä, ja kutsui häntä Malakiaksi, joka merkitsee enkeliä, sillä hän oli kaunis katsella. Lisäksi se, mitä hän itse profetoi, samana päivänä Jumalan enkeli ilmestyi ja toisti sen, niin kuin myös tapahtui sekasorron päivinä, niin kuin on kirjoitettu Seper Soptimiin, joka on Tuomarien Kirja. Ja kun hän oli vielä nuorukainen, hänet haudattiin isiensä tykö omalle maalleen.

 

17. Naatan, Daavidin profeetta, oli Gibeasta, ja hän myös opetti hänelle Herran lain. Ja hän näki, että Daavid tulisi tekemään rikkomuksen Batseban kanssa, ja kun hän kiirehti kertomaan hänelle, Beliar esti häntä, sillä tien varresta hän löysi kuolleen miehen, murhatun, alastomana, ja hän jäi sinne, ja tuona yönä hän tiesi, että Daavid oli tehnyt sen synnin. Ja hän palasi itkien, ja kun hän oli tapattanut hänen aviomiehensä, Herra lähetti hänet nuhtelemaan. Ja kun hän oli tullut hyvin vanhaksi, hän kuoli, ja haudattiin omalle maalleen.

 

18. Ahia oli Siiloasta, missä ilmestysmaja oli muinaisena aikana, Eelin kaupungista. Tämä mies näki Salomosta, että hän tulisi rikkomaan Herraa vastaan. Ja hän nuhteli Jerobeamia, sillä hän aikoi vaeltaa petollisesti Herran kanssa – hän näki härkien ikeen tallaavan kansaa ja rientävän pappeja vastaan. Hän myös kertoi Salomolle ennalta, että hänen vaimonsa tulisivat muuttamaan häntä ja kaikkia hänen jälkeläisiään. Ja hän kuoli, ja hänet haudattiin Siilon tammen lähelle.

 

19. Jooad oli Semaraimista. Tämä on se mies, jonka kimppuun leijona hyökkäsi ja hän kuoli, kun hän nuhteli Jerobeamia niistä vasikoista. Ja hänet haudattiin Beeteliin lähelle sitä väärää profeettaa, joka petti hänet.

 

20. Asarja oli Sybatan alueelta. Hän käänsi Juudasta pois sen pakkosiirtolaisuuden, joka lankesi Israelin osaksi. Ja hän kuoli, ja hänet haudattiin omalle maalleen.

 

21. Elia, tisbeläinen arabien maasta, Aaronin suvusta, eli Gileadissa, sillä Tisbe oli annettu papeille. Kun hänen oli aika syntyä, hänen isänsä Sobaka näki miesten, joilla oli hohtava valkea ulkomuoto, tervehtivän häntä ja käärivän hänet tuleen, ja he antoivat hänelle tulen liekkejä syötäväksi. Ja hän meni ja kertoi tämän Jerusalemissa, ja hänelle sanottiin: ”älä pelkää, sillä hänen asumuksensa on valkeus ja hänen sanansa tuomio, ja hän tulee tuomitsemaan Israelia”.

Ne merkit, joita hän teki, olivat nämä: Elia rukoili, eikä satanut kolmeen vuoteen, ja näiden kolmen vuoden jälkeen hän rukoili uudelleen, ja runsas sade saapui. Siidonin Sareftassa, Herran sanan kautta, hän laittoi sen lesken astian riittämään, eikä öljy vähentynyt. Hänen kuolleen poikansa Jumala herätti kuolleista rukouksen jälkeen. Kun hänelle ja Baalin profeetoille esitettiin kysymys, kuka on oikea ja todellinen Jumala, hän ehdotti, että molemmat uhraisivat alttarilla, eikä siihen laitettaisi tulta, vaan jokaisen tulisi rukoilla, ja se, joka vastaa, on Jumala. Baalin profeetat rukoilivat ja viiltelivät itseään yhdeksänteen hetkeen saakka, eikä kukaan vastannut heille, ja Elia, kun hän oli täyttänyt sen uhripaikan paljolla vedellä, rukoili myös, ja heti tuli tuli alas, ja kulutti uhrin, ja myös vesi oli poissa. Ja kaikki siunasivat Jumalaa ja tappoivat ne neljäsataa viisikymmentä Baalin profeettaa. Kun kuningas Ahasja kysyi sanaa epäjumalilta, Elia profetoi kuolemaa, ja hän kuoli. Kun Ahasja, Israelin kuningas, lähetti hänen luokseen kaksi viidenkymmenen päällikköä, hän pyysi Herraa, ja tuli taivaasta kulutti heidät, Herran käskystä. Korppikotkat toivat hänelle leipää aamulla ja lihaa iltapäivällä. Lampaan nahalla hän löi Jordania, ja se jakaantui, ja he kulkivat yli kuivin jaloin, sekä hän, että Elisa. Lopulta hänet otettiin ylös tulisilla vaunuilla.

 

22. Elisa oli Abel Melohasta, Ruubenin maasta. Tälle miehelle tapahtui ihmeteko, sillä kun hän syntyi Gilgalissa, kultainen vasikka mylvi niin äänekkäästi, että se kuultiin Jerusalemissa, ja pappi julisti Uurimin kautta, että Israelille on syntynyt profeetta, joka tulisi hävittämään heidän veistetyt kuvansa ja kuvapatsaansa. Ja kun hän kuoli, hänet haudattiin Samariaan.

Ne merkit, joita hän teki, ovat nämä: Myös hän löi Jordania Elian lampaan nahalla, ja vesi jakaantui, ja myös hän käveli yli kuivin jaloin.Jerikon vesi oli huonoa ja teki hedelmättömäksi, ja kuultuaan kaupungin asukkaita, hän pyysi Jumalaa ja hän sanoi: ”Minä parannan tämän veden, eikä enää kuolema lähde siitä”, ja se vesi on säilynyt parantuneena tähän päivään saakka. Kun nuorukaiset kohtelivat häntä halveksien, hän kirosi heidät, ja kaksi karhua tuli ja repi kappaleiksi neljäkymmentä kaksi. Velkojat ahdistivat erään kuolleen profeetan leskivaimoa, eikä hän kyennyt maksamaan, ja hän tuli Elisan tykö, ja hän käski häntä keräämään uusia astioita, niin paljon kuin pystyi, ja kaatamaan niihin öljyä, kunnes astiat olivat täynnä, ja hän teki tämän ja täytti astiat ja maksoi velkojilleen, ja jäännös jäi vielä hänen lapsilleenkin. Hän meni Suunemiin, ja viipyi siellä erään naisen luona, tämä ei voinut saada lasta, mutta todella halusi saada, hän rukoili ja sai hänet hedelmälliseksi ja synnyttämään. Sitten kun tuo lapsi kuoli, hän rukoili jälleen, ja herätti hänet kuolleista.Hän meni Gilgaliin ja vietiin profeetanoppilaiden eteen, ja kun ruokaa keitettii n, tappava yrtti kiehui ruuan kanssa, ja he kaikki olivat vaaran partaalla, hän teki tuon ruuan harmittomaksi ja hyvän makuiseksi. Kun profeetanoppilaat kaatoivat puita Jordanin varrella, kirveen terä lensi irti ja upposi, ja Elisa sai rukouksella kiveen terän kellumaan. Hänen kauttaan syyrialainen Naeman parani pitalistaan. Kun hänen palvelijansa, nimeltään Geehasi, meni salaa Naemanin luokse, vastoin hänen toiveitaan, ja pyysi hopeaa ja myöhemmin palattuaan kielsi sen, Elisa nuhteli ja kirosi hänet, ja hänestä tuli pitalitautinen. Kun Syyrian kuningas soti Israelia vastaan, hän suojeli Israelin kuningasta kertomalla hänelle vihollisen suunnitelmat. Kun Syyrian kuningas sai tämän selville, hän lähetti joukkoja ottamaan kiinni tuon profeetan, mutta hän rukoili ja heitä lyötiin sokeudella, ja hän johdatti heidät samariaan vihollistensa käsiin, mutta hän varjeli heidät vahingoittumattomana ja antoi heille syötävää. Kun Syyrian kuningas sai tämän selville, hän lopetti sotimisen. Elisan kuoleman jälkeen eräs mies kuoli, ja kun häntä haudattiin, hän osui Elisan luihin ja heti, kun hän kosketti niitä, tuo kuollut mies heräsi eloon.

 

23. Sakarja oli Jerusalemista, pappi Joojadan poika, ja Juudan kuningas Jooas tappoi hänet alttarin vierellä ja Daavidin huone vuodatti hänen verensä temppelin esipihalle, ja papit ottivat hänet ja hautasivat hänet hänen isänsä viereen. Tuosta hetkestä alkaen temppelissä oli näkyviä merkkejä, papit eivät enää nähneet näkyä Jumalan enkeleistä eivätkä saaneet sanaa temppelin esiripun tai eefodin kautta, eivätkä kyenneet vastaamaan kansalle uurimin kautta niin kuin ennen.

 

24. On myös muitakin profeettoja, joiden nimiä ei tässä mainita, heidän nimensä ovat Israelin nimien sukuluetteloissa; sillä koko Israel on kirjattu nimeltä.