Paavalin ja Senecan kirjeenvaihto

Hieronymus mainitsee, että 300-luvulla monet lukivat tätä ja myös Augustinus kertoo, että nämä kirjeet ovat yleistä lukemista. Kirjeiden säilyneistä käsikirjoituksista vanhimmat ovat 800-luvulta. Montague Rhodes James oli kääntänyt tekstin englanniksi kirjaan "The Apocryphal New Testament" (Oxford: Clarendon Press, 1924), mainiten lyhyesti kirjan olevan kieliopillisesti köyhän, ainoa syy kääntämiseen on tekstin kuuluisuus. Joidenkin tietojen mukaan Seneca olisi lukenut Nerolle Paavalin kirjoituksia. Suomennettu 2.1.2002.

Senecalta Paavalille, tervehdys.

Minä uskon, Paavali, että sinulle on kerrottu siitä keskustelusta, joka minulla eilen oli Luciliukseni kanssa apokryfisistä kirjoista ja muista asioista, sillä eräät opetuksesi osanottajat olivat kanssani. Sillä me olimme vetäytyneet Sallustin puutarhoihin, jossa meidän tähtemme nuo, joista kerron, mennen toiseen suuntaan, näkivät meidät ja liittyivät seuraamme. Aivan varmasti me toivoimme, että olisit ollut paikalla, ja haluan sinun tietävän sen. Me olimme hyvin paljon virkistyneitä sinun kirjasi lukemisesta, jolla minä tarkoitan muutamia niistä monista kirjeistä, joita olet osoittanut muutamille kaupungeille tai maakunnan pääkaupungille, ja jotka teroittavat mieleen moraalista elämää ihailtavilla säännöillä. Nämä ajatukset, käsittääkseni, eivät ole sinun ilmaisemiasi, vaan sinun kauttasi ilmaistuja, mutta varmasti joskus sekä sinun että sinun kauttasi, sillä niiden suuruus on sellainen, ja niistä voi aistia sellaista ylhäistä lämpöä, että minä luulen, että kaikki ihmisten sukupolvet tuskin käsittävät niiden juurruttamista ja täydelliseksi tekemistä. Toivon sinulle hyvää terveyttä, veljeni.

Paavalilta Senecalle, tervehdys.

Otin eilen vastaan kirjeesi ilolla, ja olisin kyennyt vastaamaan siihen heti, jos vierelläni olisi ollut se nuorukainen, jonka aioin lähettää luoksesi. Sillä sinä tiedät milloin ja kenen kautta ja millä hetkellä ja kenelle asioita annetaan ja jätetään hoidettaviksi. Minä siis pyydän, että et pidä itseäsi laiminlyötynä, kun kunnioitan henkilösi arvokkuutta. Mitä tulee siihen, että kirjoitat jossain, että olet mielistynyt osaan kirjeistäni, pidän itseäni onnellisena hyvästä asenteesta sellaiselta mieheltä, sillä et sinä sanoisi sitä - sinä kriitikko, viisauden ystävä, suuren ruhtinaan opettaja, ja kaikkea ellet puhuisi totuutta. Minä luotan siihen, että olet kauan terve.

Senecalta Paavalille, tervehdys.

Minä olen järjestänyt muutamia kirjoituksia kirjaan ja antanut niille ansaitsemansa sijat. Minut on myös päätetty lukemaan niitä keisarille, jos vain kohtalo sallii, että hän kiinnostuisi kuuntelemaan. Ehkä sinä myös olet siellä? Jos et, minä järjestän sinulle päivän joskus toiste, että katsoisimme sitä työtä yhdessä. Itse asiassa en voinut viedä tätä kirjoitusta hänelle neuvottelematta ensin kanssasi, voiko sen tehdä ilman riskin ottamista, että tietäisit, että sinua ei jätetä huomiotta. Hyvästi, rakkain Paavali.

Paavalilta Annaeus Senecalle, tervehdys.

Aina, kun kuulen kirjeitäsi luettavan, ajattelen sinun olevan paikalla, enkä kuvittele mitään muuta, kuin että sinä olet aina kanssamme. Niin pian siis, kuin alat tulla, me näemme toisiamme lähietäisyydeltä. Toivon sinulle hyvää terveyttä.

Senecalta Paavalille, tervehdys.

Me olemme hyvin tuskissamme vetäytymisesi tähden. Mikä se on? Mikä aiheuttaa sen, että pysyt poissa? Jos se on sen naisen, Poppaean, viha, koska olet jättänyt vanhat riitit ja lahkot, ja olet käännyttänyt muita, on mahdollisuus tehdä sopimus hänen kanssaan, että hän ajattelisi, että se on tapahtunut heijastuksen ansiosta eikä valon.

Paavalilta Senecalle ja Luciliukselle, tervehdys.

Siitä aiheesta, josta olette kirjoittaneet, minun ei tule puhua kynällä ja musteella, josta aikaisempi merkitsee jotain ja myöhempi osoittaa sen selvästi, erityisesti, kun minä tiedän, että teidän keskuudessanne tarkoitan kodeissanne ja teillä on niitä, jotka ymmärtävät minua. Kunnioitusta on annettava kaikille, ja paljon enemmän sen tähden, kun miehet saalistavat tilaisuuksia tullakseen loukatuiksi. Jos me olemme kärsivällisiä heidän kanssaan, me tulemme varmasti voittamaan heidät joka asiassa, todistaen, että he ovat miehiä, jotka voivat olla pahoillaan teoistaan. Hyvästi.

Annaeus Seneca Paavalille ja Teofilukselle, tervehdys.

Tunnustan itseni tyytyväiseksi lukiessani kirjeitäsi, jotka lähetit galatalaisille, korinttolaisille ja akaialaisille, ja eläkäämme me yhdessä niin kuin sinä osoitat itsesi olevan taivaallisen hulluuden inspiroima. Sillä se on Pyhä Henki, joka on sinussa, ja korkealla yläpuolellasi, joka ilmaisee nämä korotetut ja ihailtavat ajatukset. Haluaisin sinulta siis huolellista selvitystä muista asioista, että sen tyylin kiillotus olisi ajatuksen herran mielen mukaista. Ja veli, salaamatta sinulta mitään, ja pitämättä omallatunnollani, tunnustan sinulle, että Augustus liikuttui ajatuksistasi. Kun luin hänelle siitä voimasta, mikä on sinussa, hänen sanansa olivat nämä, että hän ihmettelee, että sellainen ihminen, jota ei ole säännöllisesti koulutettu, voisi ajatella näin. Minä vastasin, että jumalat puhuvat usein yksinkertaisten suiden kautta, ei niiden kautta, jotka yrittävät petollisesti osoittaa, mitä he voivat tehdä oppimisensa kautta. Ja kun minä lainasin hänelle maalaisen Vatienuksen esimerkkiä, jolle kaksi miestä ilmestyi Reaten maakunnassa, joiden jälkeenpäin tunnistettiin olevan Castor ja Pollux, hän vaikutti täysin vakuuttuneelta. Hyvästi.

Paavalilta Senecalle, tervehdys.

Vaikka olen tietoinen siitä, että keisari, vaikka hän joskus saattaa erehtyä, on ihmeidemme rakastaja, et itse kärsi itsesi olla, ei haavoitettu, vaan nuhdeltu. Sillä minä luulen, että otit hyvin vakavan askeleen tuomalla hänen huomioonsa asian, joka on outo hänen uskonnolleen ja harjoitukselleen. Sillä koska hän palvoo kansojen jumalia, en ymmärrä, miksi toivoit hänen tietävän tätä asiaa, ellen ajattele, että teit sen äärimmäisestä kiintymyksestä minuun. Minä pyydän sinua, että et tekisi niin tulevaisuudessa. Sillä sinun täytyy olla varovainen, että et loukkaa keisaritarta rakkaudessasi minua kohtaan, vaikka hänen vihansa ei satuttaisi meitä sinä aikana, minkä se kestää, eikä tee hyvää, jos ei kestä. Kuningattarena hän ei suutu. Naisena hän loukkaantuu. Hyvästi.

Senecalta Paavalille, tervehdys.

Minä tiedän, että et ole niin paljoa vaivautunut omasta puolestasi sen tähden, että näytin kirjeistäsi keisarille, kuin sen asioiden luonnon puolesta, joka niin kutsuu miesten mieliä pois kaikesta oikeasta oppimisesta ja käyttäytymisestä. Niin että en ole yllättynyt, sillä minä olen varmasti oppinut tämän monien esimerkkien kautta. Toimikaamme siis erillämme, ja jos menneisyydessä jotain on tehty huolimattomasti, anna anteeksi. Olen lähettänyt sinulle kirjan ilmaisutaidon tyylikkyydestä. Hyvästi, rakkain Paavali.

Senecalle Paavalilta, tervehdys.

Aina, kun minä kirjoitan sinulle, enkä aseta nimeäni sinun nimesi jälkeen (katso otsikko), minä teen vakavan asian, ja uskomukselleni sopimattomasti. Sillä minun tulee olla, niin kuin olen usein julistanut, kaikkea kaikille, ja tarkkailla sinun henkilössäsi tuota, minkä roomalainen laki on suonut senaatin kunniaksi, ja valita viimeinen sija kirjeessä, ei ponnistellen tekemään niin kuin minua miellyttää, sekavalla ja häpeällisellä tavalla. Hyvästi, herroista hartain. Annettu viidentenä heinäkuuta, Nero neljäs kerta ja Messala, konsulit (A.D. 58).

Senecalta Paavalille, tervehdys.

Tervehdys, rakkain Paavali. Jos sinä, niin suuri mies, niin rakastettu kaikilla tavoilla, olisit en sano liittoutunut vaan läheisesti yhteistyössä kanssani ja minun nimeni kanssa, se olisi itse asiassa hyvää Senecallesi. Koska siis, sinä olet kohokohta ja korkein huippu kaikesta kansasta. etkä tekisi minua iloiseksi, että olisin niin lähellä sinua, että minut laskettaisiin sinun toiseksi osaksesi? Älä siis ajattele, että olet arvoton olemaan ensimmäisenä kirjeiden otsikoissa, että et laittaisi minua ajattelemaan, että sinä koettelet minua ennemmin kuin leikittelet kanssani erityisesti, kun tiedät itsekin olevasi Rooman kansalainen. Sillä se asema, mikä on minun, tahtoisin, että se olisi sinun, ja sinun asemasi olisi minun. Hyvästi, rakkain Paavali. Annettu huhtikuun kymmenentenä. Apronianus ja Capito konsuleina (A.D. 59).

Senecalta Paavalille, tervehdys.

Tervehdys, rakkain Paavali. Luuletko, että minä en ole surussa ja murheessa, kun sinun viatonta kansaasi niin usein tuomitaan kärsimään? Ja sitten, että koko kansa luulee teitä niin paatuneiksi ja taipuvaisiksi rikoksiin, että teidän oletetaan olevan jokaisen kaupungin onnettomuuden aiheuttajia? Silti kantakaamme se kärsivällisesti ja olkaamme tyytyväisiä siihen, mitä kohtalo tuo, kunnes ylimmäisin onni laittaa lopun murheillemme. Entisten aikojen täytyi sietää sitä makedonialaista, Filippuksen poikaa, ja Dareioksen jälkeen Dionysiusta, ja meidän omat aikamme kestivät keisari Gaiuksen, joille kaikille heidän tahtonsa oli laki. Niiden monien tulipalojen alku, joista Rooma kärsii, selviää. Mutta jos nöyrät miehet puhuisivat, mikä se syy on, ja jos olisi mahdollista puhua ilman riskiä tällä synkällä ajalla, kaikki olisi kaikille selvää. Kristittyjä ja juutalaisia tuomitaan yleisesti tulen sytyttäjinä. Kuka ikinä se rikollinen on, jonka mielihyvä on sama kuin teurastajalla, ja joka verhoaa itsensä valheella, hän jää aikanaan kiinni. Ja kun miehistä parhaita uhrataan, yksi monien puolesta, niin hän, luvaten kuoleman kaikille, tulee tulella poltetuksi. 132 taloa ja neljä korttelia on palanut kuudessa päivässä, seitsemäs toi tauon. Minä rukoilen, että voisit hyvin, veli. Annettu huhtikuun viidentenä. Frugi ja Bassus konsuleina (A.D. 64).

Senecalta Paavalille, tervehdys.

Paljon tekojesi jokaisessa osassa on suljettu vertauksiin ja salaperäisyyksiin, ja siksi se suuri voima, joka sinulle on annettu materiasta ja taidosta, tulisi kaunistaa, en sano, että sanojen tyylittelyllä, vaan huolella. Eikä sinun tulisi pelätä, mitä muistan sinun usein sanoneen, että monet, jotka rakastavat sellaisia asioita, turmelevat ajatuksen ja veltostuttavat sen asian voiman. Mutta minä toivon, että antaisit minulle ja minun mielikseni latinan nerouden, ja antaisit kauneuden ylhäisille sanoillesi, että se suuri lahja, joka sinulle on suotu, olisi arvollisesti kohtelemasi. Hyvästi. Annettu päivää ennen kesäkuun nonaeaa, Leo ja Sabinus konsuleina.

Paavalilta Senecalle, tervehdys.

Sinun mietiskelyillesi on paljastettu niitä asioita, jotka ylimmäinen Jumala on suonut harvoille. Uskolla siis minä kylvin pellolle, joka oli valmiiksi hedelmällinen, kaikista tuottoisinta siementä, ei sellaista, mikä on ominaista turmellukselle, vaan elävää sanaa, säteilyä Jumalalta, joka kasvaa ja elää ikuisesti. Tämän viisautesi on saavuttanut, ja tulet näkemään, että se on horjumaton, että tulet huomaamaan, että pakanoiden ja israelilaisten lait pysyvät siitä erossa. Sinusta voi tulla uusi kirjoittaja, osoittamalla puhetaidon ilolla sitä Jeesuksen Kristuksen virheetöntä viisautta, joka sinä, hyvin siihen tutustuttuasi, vähitellen istutat tuohon väliaikaiseen hallitsijaan, hänen palvelijoihinsa ja hänen läheisiin ystäviinsä, vaikka heidän käännyttämisensä tulee olemaan kova ja vaikea tehtävä, sillä monet heistä tuskin kallistavat korvaansa kehotuksillesi. Silti se Jumalan Sana, jos se heihin juurrutetaan, tulee elinvoimaiseksi, tuottaen uuden ihmisen, turmeltumattoman, ja iankaikkisen sielun, joka kiirehtii täältä Jumalan luokse. Hyvästi, Seneca, minulle rakkain. Annettu Elokuussa, Leo ja Sabinus konsuleina.