Tuomaan kirja

 

                Tämä gnostilainen teksti on Nag Hammadista, Egyptistä 1945 löytyneen kirjaston osia. ’Salaiset’-sana heti alussa (&Tuomaan evankeliumin alussa) voi tarkoittaa myös ’salatut’, ’kätketyt’ tm. Didymos on kreikkaa, Tuomas syyriaa ja molemmat tarkoittavat kaksosta.

 

Salaiset sanat jotka Pelastaja puhui Juudas Tuomaalle jotka minä, Mattias, kirjoitin muistiin kun kävelin, kuunnellen heidän puhuvan toisilleen.

Pelastaja sanoi, ”Veli Tuomas, kun sinulla on vielä aikaa tässä maailmassa, kuuntele minua, ja paljastan sinulle asiat, joita olet miettinyt sydämessäsi.”

”Nyt, sillä on sanottu, että olet kaksoseni ja todellinen ystäväni, tutki itseäsi, ja opi kuka olet, millä tavalla olet, ja kuinka tulet olemaan. Koska sinua tullaan kutsumaan veljekseni, ei ole sopivaa että olisit välinpitämätön itseäsi kohtaan. Ja minä tiedän, että olet ymmärtänyt, koska olit jo valmiiksi ymmärtänyt että minä olen totuus. Niin kauan kuin siis olet seurassani, vaikka et ymmärtäisi, sinä olet jo valmiiksi tullut tuntemaan, ja sinua tullaan kutsumaan ’hän joka tuntee itsensä’. Sillä hän joka ei ole tuntenut itseään, ei ole tiennyt mitään, mutta hän, joka on tuntenut itsensä, on samalla saavuttanut tiedon kaiken syvyydestä. Niin siis, veljeni Tuomas, katso, mikä on hämärässä ihmisiltä, se on sitä, mitä vastaan he välinpitämättömästi tappelevat.”

Nyt Tuomas sanoi Herralle, ”Siksi rukoilen sinua kertomaan minulle mitä kysyin ennen nousuasi, ja kun kuulen sinulta salatuista asioista, sitten voin puhua niistä. Ja minulle on aivan selvää, että totuutta on vaikea esittää ihmisten edessä.”

Pelastaja vastasi, sanoen, ”Jos asiat, jotka ovat sinulle näkyviä, ovat hämäriä sinulle, kuinka voit kuulla asioista, jotka eivät ole näkyviä? Jos totuuden työt jotka ovat näkyviä maailmassa, ovat sinulle vaikeita esitettäviä, kuinka itse asiassa sitten esittäisit niitä, jotka kuuluvat korotettuun korkeuteen ja täydellisyyteen mitkä eivät ole näkyviä? Ja kuinka teitä tulisi kutsua ’työläisiksi’? Tässä suhteessa olette aloittelijoita, ettekä ole vielä saavuttaneet täydellisyyden korkeutta.”

Tähän Tuomas vastasi ja sanoi Pelastajalle, ”Kerro meille näistä asioista, joista sanot etteivät ne ole näkyviä, vaan ovat piilotettu meiltä.”

Pelastaja sanoi, ”Kaikki ruumiit […] pedot ovat saaneet alkunsa […] se on samanlainen todiste […] tämä, myös ne, jotka ovat näkyvien asioiden yläpuolella, mutta ne ovat näkyviä omassa juuressaan, ja se on niiden hedelmä, joka ruokkii niitä. Mutta nämä näkyvät ruumiit selviytyvät tuhoamalla samankaltaisiaan tuloksena ruumiiden muutos. Nyt se mikä muuttuu mätänee ja katoaa, eikä sillä ole toivoa elää siitä eteen päin, sillä tuo ruumis on eläimellinen. Siis aivan kuten petojen ruumis katoaa, myös nämä muodot katoavat. Eivätkö ne ole peräisin petojen yhdynnästä? Jos se myös lisääntyy yhdynnästä, kuinka se synnyttäisi mitään pedoista poikkeavaa? Siksi siis te olette pikkulapsia kunnes tulette täydellisiksi.”

Ja Tuomas vastasi, ”Sen tähden minä sanon sinulle, Herra, että nuo jotka puhuvat asioista, jotka ovat näkymättömiä ja vaikeita selittää ovat kuin nuo, jotka ampuvat nuolensa kohteeseen yöllä. Varmistuakseen, he ampuvat nuolensa kuin kuka tahansa tekisi – sillä he ampuvat kohteessa – mutta se ei ole näkyvä. Vielä kun valo tulee esiin ja piilottaa pimeyden, silloin jokaisen työ tulee näkyviin. Ja sinä, meidän valomme, valaise, oi Herra.”

Jeesus sanoi, ”Se, jossa valo on olemassa, on valossa.”

Tuomas puhui, sanoen, ”Herra, miksi tämä näkyvä valo, joka loistaa ihmisten puolesta, nousee ja asettuu?”

Pelastaja sanoi, ”Oi siunattu Tuomas, tietenkin tämä näkyvä valo loistaa puolestasi – ei siksi että jäät tänne, vaan ennemmin että tulisit esiin – ja milloin tahansa kaikki valitut hylkäävät eläimellisyyden,  silloin tämä valo vedetään ylös olemukseensa, ja sen olemus toivottaa sen tervetulleeksi, sillä se on hyvä palvelija.”

Sitten Pelastaja jatkoi ja sanoi, ”Oi tutkimaton valon rakkaus! Oi tulen katkeruus, joka liekehtii miesten ja heidän puolisoidensa ruumiissa, polttaen heissä päivällä ja yöllä, ja polttaen miesten ruumiinjäsenet ja tehden heidän mielensä juovuksiin ja heidän sielunsa tulevat sekaisiksi […] heitä miehissä ja naisissa […] yöllä ja liikuttaen heitä, […] salaisesti ja näkyvästi. Sillä miehet […] naisten päälle ja naiset miesten päälle. Siksi on sanottu, ”Jokainen, joka etsii totuutta oikeasta viisaudesta, rakentaa itselleen siivet, että voisi lentää, paeten himoa joka polttaa ihmisten henkiä.” Ja hän tekee itselleen siivet paetakseen jokaista näkyvää henkeä.”

Ja Tuomas vastasi, sanoen, ”Herra, tämä on juuri se, mitä sinulta kysyn, sillä olen ymmärtänyt, että sinä olet se, joka on hyväksi meille, kuten itse sanot.”

Jälleen Pelastaja vastasi ja sanoi, ”Siksi meille on välttämätöntä puhua sinulle, sillä tämä on täydellisyyden oppia. Jos nyt haluat tulla täydelliseksi, sinun täytyy noudattaa näitä asioita; jos et, sinun nimesi on ’Välinpitämätön’, sillä on mahdotonta älykkäälle miehelle asua hullun kanssa, sillä älykäs mies on täydellinen kaikessa viisaudessa. Hullulle kuitenkin hyvä ja paha on samaa – itse asiassa viisas mies tulee ruokituksi totuudella ja (Psalmi 1:3) ’on kuin puu joka kasvaa puron vierellä’ – nähden että on joitakin, vaikka heillä on siivet, kiirehtivän näkyvien asioiden ylle, asioiden jotka ovat kaukana totuudesta. Sillä se, mikä opastaa heitä, liekki, antaa heille harhakuvan totuudesta, ja loistaa heille kadottavalla kauneudella, ja se tulee vangitsemaan heidät pimeään suloisuuteen ja kahlitsemaan heidät tuoksuvalla mielihyvällä. Ja se sokeuttaa heidät tyydyttämättömällä himolla ja polttaa heidän sielunsa ja tulee heille kepiksi, joka on lyöty heidän sydämiinsä, jota he eivät voi koskaan poistaa. Ja kuin pala suussa, se johtaa heitä oman halunsa mukaan. Ja se on kahlinnut heidät kahleillaan ja sitonut kaikki heidän jäsenensä himon sidonnan katkeruudella, niiden näkyvien asioiden tähden, jotka mätänevät ja muuttuvat ja horjahtavat hetkessä. He ovat aina ihastuneet alaspäin; kun he kuolevat, heistä tulee samanlaisia kuin katoavan todellisuuden pedot.”

Tuomas vastasi ja sanoi, ”On aivan selvää ja on sanottu, monet ovat […] jotka eivät tiedä […] sielua.”

Ja Pelastaja vastasi, sanoen, ”Siunattu on viisas mies, joka etsi totuutta, ja kun hän löysi sen, hän lepäsi sen yllä ikuisesti eikä pelännyt niitä, jotka halusivat häiritä häntä.”

Tuomas vastasi ja sanoi, ”Onko meille hyväksi, Herra, levätä omiemme keskuudessa?”

Pelastaja sanoi, ”Kyllä, se on tarpeellista. Ja se on hyväksi teille, sillä asiat, jotka näkyvät ihmisten keskuudessa, jakautuvat – sillä heidän lihansa astia jakautuu, ja kun se tehdään tyhjäksi, se tulee olemaan näkyvien asioiden joukossa, asioiden, jotka voi nähdä. Ja sitten tuli, jonka he näkevät antaa heille tuskaa sen uskon rakkauden mukaan, jonka he aiemmin omistivat. Heidät kootaan takaisin siihen, mikä on näkyvää. Enimmäkseen, ne joilla on näköä asioissa, joita ei näe, ilman ensirakkautta he tulevat katoamaan tämän elämän huolissa ja tulen kulutuksessa. Vain vähän aikaa vielä, ja se mikä näkyy, jakautuu; silloin muodottomat muodot yhtyvät, ja keskellä hautoja he elävät ikuisesti ruumiiden yllä tuskassa ja sielun turmeluksessa.”

Tuomas vastasi ja sanoi, ”Mitä meidän täytyy sanoa näiden asioiden edessä? Mitä tulisi sanoa sokeille? Mitä oppia meidän tulisi esittää näille kurjille kuolevaisille jotka sanovat, ’Me tulimme tekemään hyvää emmekä kiroamaan,’ ja vielä väittävät, ”Emmekö me ole syntyneet lihassa, emmekö olisi tunteneet loputtomuutta’?”

                Pelastaja sanoi, ”Todella, mitä noihin tulee, älä pidä niitä ihmisinä, vaan kohtele heitä kuin petoja, sillä kuten pedot tuhoavat toisiaan, niin tämänlajiset ihmisetkin tuhoavat toisiaan. Heidät on jätetty osattomiksi valtakunnasta sillä he rakastavat tulen suloisuutta ja ovat kuoleman palvelijoita ja kiirehtivät turmeluksen töihin. He täyttävät isiensä himon. Heidät tullaan heittämään alas syvyyteen ja he tulevat murheellisiksi heidän pahan luontonsa kidutuksen kautta. Heidät tullaan ruoskimaan että he kiirehtisivät takaperin, jota he eivät tiedä, ja heidän ruumiinjäsenensä vääntyvät sijoiltaan ei kärsivällisesti, vaan epätoivolla. Ja he iloitsevat […] hulludesta ja kieroudesta […] He tuovat esille kierouden huomaamatta heidän hulluuttaan, ajatellen että he ovat viisaita. He […] ruumis […]. Heidän mielensä on kohdistunut heihin itseensä, sillä heidän ajatuksiaan hallitsevat heidän tekonsa. Mutta tuli tulee polttamaan heidät.”

Ja Tuomas vastasi ja sanoi, ”Herra, mitä tekee se, joka heitetään alas heidän luokseen? Sillä olen eniten kiinnostunut niistä; monet taistelevat niitä vastaan.”

Pelastaja vastasi ja sanoi, ”Mikä on sinun mielipiteesi?”

Tuomas sanoi, ”Sinä, Herra, saat puhua ja minä kuuntelen.”

Pelastaja vastasi, ”Kuuntele, mitä aion kertoa sinulle ja usko totuus. Se, joka kylvää ja joka on kylvetty, eritellään tulessa – tulessa ja vedessä – ja he piiloutuvat pimeyden hautoihin. Ja pitkän ajan kuluttua ne tuovat esiin pahojen puiden hedelmän, heitä rangaistaan, heidät tappaa petojen ja ihmisten kidat, sateiden ja tuulten ja ilman ja valon, jokal loistaa yllä, kiihtyessä.”

Tuomas vastasi, ”Sinä olet todella saanut meidät vakuutetuiksi, Herra. Me tiedämme sydämissämme, ja on välttämätöntä, että näin on, ja että sanasi on täydellinen. Mutta nämä sanat, joita puhut meille, ovat naurettavia ja halveksittavia maailmalle, koska ne ymmärretään väärin. Kuinka me siis voimme mennä saarnaamaan niitä, kun maailma ei arvosta meitä?”

Pelastaja vastasi ja sanoi, ”Todella minä kerron sinulle, että hän, joka kuuntelee sanaasi ja kääntää kasvonsa pois tai nauraa pilkaten tai hymyilee omahyväisesti näille asioille, hänet ojennetaan hallitsijalle, joka hallitsee kaikkia voimia heidän kuninkaanaan, ja hän kääntää hänet ympäri ja heittää hänet taivaasta alas syvyyteen, ja hänet tullaan vagitsemaan kapeaan pimeään paikkaan. Lisäksi hän ei voi kääntyä eikä liikkua Tartaroksen valtavan syvyyden tähden ja Haadeksen raskaan […] he eivät anna anteeksi […]. He ojentavat […] enkelille nimeltä Tartarouchos […] tulen ahdistaessa heitä […] tuliset ruoskat, jotka heittävät piikkisuihkun ahdistetun kasvoille. Jos hän pakenee länteen, hän löytää tulen. Jos hän pakenee etelään, hän löytää sen sieltäkin. Jos hän kääntyy pohjoiseen, tuli tapaa hänet jälleen. Eikä hän löydä tietä itään paetakseen ja pelastuakseen, sillä hän ei löytänyt sitä päivänä, jolloin hän oli ruumiissa, että hän saattaa löytää sen tuomion päivänä.”

Sitten Pelastaja jatkoi, sanoen, ”Voi teitä, jumalattomat, joilla ei ole toivoa, jotka luotatte asioihin joita ei tapahdu!”

”Voi teitä, jotka toivotte lihassa ja vankilassa joka tulee katoamaan! Kuinka kauan petätte itseänne? Ja kuinka kauan oletatte, että myös katoamattomat katoavat? Toivonne on asetettu maailmaan, ja jumalanne on tämä elämä! Te turmelette sielunne!”

”Voi teitä tulessa, joka palaa teissä, sillä se on tyydyttämätön!”

”Voi teitä pyörän tähden, joka kääntyy mielissänne!”

”Voi teitä, jotka olette teissä palavan tulen otteessa, sillä se kuluttaa lihanne avoimesti ja repii sielunne salaisesti, ja valmistakaa itsenne seuralaisianne varten!”

”Voi teitä, vangit, sillä teidät on sidottu luoliin! Te nauratte! Iloisette hullulla naurulla! Te ette huomaa olomuotoanne, ettekä heijasta olosuhteissanne, ettekä ole ymmärtäneet, että kuljette pimeydessä ja kuolemassa! Te olette juopuneet tulesta ja täynnä katkeruutta. Mielenne on kieroutunut tulesta, joka teissä palaa, ja teille ovat suloisia myrkky ja vihollistenne iskut! Ja pimeys nousi puolestanne kuin valo, sillä annoitte vapautenne palveluksesta! Te pimensitte sydämenne ja annoitte ajatuksenne hulluuteen, ja täytitte ajatuksenne teissä palavan tulen savulla! Ja valonne on piiloutunut pilveen […]. Ja te tartuitte toivoon, jota ei ole olemassa. Ja ketä olette uskoneet? Ettekö tiedä, että kuljette niiden joukossa, jotka […]. Kastoitte sielunne pimeyden vedessä! Kuljitte päähänpistojenne mukaan!”

”Voi teitä jotka kuljette vääryydessä, huolettomina siitä, että auringon valo joka tuomitsee ja katsoo alas kaiken ylle, tulee ympäröimään kaiken ja orjuuttaa viholliset. Ette edes huomaa kuuta, kuinka se yöllä ja päivällä katsoo alas, katsoen teurastustenne ruumiita!”

”Voi teitä, jotka rakastatte läheisiä suhteita naisten kanssa ja saastutitte yhdynnän heidän kanssaan! Voi teitä jotka olette ruumiinne voimien otteessa, sillä ne tekevät sinut murheelliseksi! Voi teitä jotka olette pahojen demonien joukkojen otteessa! Voi teitä jotka kulutatte jäsenenne tulella! Kuka on se, joka antaa virkistävän kasteen teille sammuttaakseen tulen teistä? Kuka on se, joka aiheuttaa auringon loiston yllenne poistaakseen pimeyden teistä ja piilottaakseen pimeyden ja saastuneen veden?”

”Aurinko ja kuu antavat sinulle tuoksun yhdessä ilman ja hengen ja maan ja veden kanssa. Sillä jos aurinko ei paista näille ruumiille, ne kuihtuvat ja katoavat aivan kuin vehnä tai ruoho. Jos aurinko paistaa niille, he jäävät eloon ja tukahduttavat viiniköynnöksen; mutta jos viiniköynnös jää eloon ja varjostaa vehnää ja muuta ympäristössä kasvavaa, ja leviää ja voi hyvin, se perii yksin sen maan, jossa se kasvaa; ja se hallitsee joka paikkaa, mitä se varjostaa. Ja kun se kasvaa ylös, se hallitsee koko maata ja on antelias herralleen, ja se miellyttää häntä vielä enemmän, sillä hän olisi kärsinyt suuria tuskia näiden kasvien tähden kun hän olisi kiskonut ne juurineen irti. Mutta viiniköynnös yksinään poisti ne ja tukehdutti ne, ja ne kuolivat ja muuttuivat maaksi.”

Sitten Jeesus jatkoi ja sanoi, ”Voi teitä, jotka ette saa oppia, ja ne, jotka ovat […] saarnaavat työkseen […]. Ja te kiirehditte […] lähettää ne alas […] tapatte ne päivittäin etteivät ne nousisi kuolleista.”

”Siunattuja olette te, joilla on tarvittava tieto […] ja jotka pakenette outoja asioita”

”Siunattuja olette te, joita herjataan eikä arvosteta sen rakkauden tähden, joka heidän herrallaan on heitä kohtaan.”

”Siunattuja olette te, jotka itkette ja joita ilman toivoa elävät sortavat, sillä teidät tullaan vapauttamaan kaikista siteistä.”

”Katsokaa ja rukoilkaa, ettette tulisi olemaan lihassa, vaan tulisitte pois tämän elämän katkeruuden siteistä. Ja kun te rukoilette, te löydätte levon, sillä olette jättäneet taaksenne kärsimyksen ja häpeän. Sillä kun tulette pois ruumiin kärsimyksistä ja himoista, saatte levon siltä joka on hyvä, ja hallitsette kuninkaan kanssa, te liitytte häneen ja hän teihin, tästä eteen päin, aina ja ikuisesti, aamen.”