Serubbaabelin ilmestys

Sefer Zerubabel

Hepreankielinen, vanha juutalainen ilmestyskirja, teksti itsessään antaa ymmärtää, että se on Rooman vallan aikana kirjoitettu. Varsinaisesti kirjan alkuperästä ei kukaan tiedä mitään. Tästä monia vähän toisistaan eroavia versioita, joista tämän varsinainen pohjateksti olisi suomeksi "Serubbaabelin kirja ja Siionin lohdutukset" (julkaistu 1807). Teoksella on juutalaisessa kirjallisuudessa monta nimeä, esimerkiksi "kertomus Messiaan päivistä" (Aggadah jamot ha'Maschiach). Kirja löytyy Kairon genizan kokoelmista ja museoista ympäri maailmaa, mutta on länsimaisille kristityille tuntematon. Eli Jassif, "Sefer ha'zikronot" (Tel Aviv Univ., 2001, alk.s.427) sisältää ehkä perusteellisimman tutkimuksen kirjasta, ja sen laajennukset joissakin lauseissa ovat tässä mukana, osassa käsikirjoituksia kun esim. kysymys puuttuu ja kappale alkaa vastauksella "johonkin" kysymykseen. Kirjassa on kristityllekin monia hyödyllisiä helmiä pitkin tekstiä. Esimerkiksi Messiaan nimet ovat esikuvallisia, kansahan odotti Israelin lohdutusta (Luuk.2:25). Suomennos joulukuussa 2014.

Sana, joka tuli Serubbaabelille, Shealtielin pojalle, josta oli tuleva Juudan hallitusmies. Seitsemännen kuun kahdentenakymmenentenäneljäntenä, Herra näytti minulle tämän ilmestyksen, kun olin kumartuneena maahan, rukouksessa, Herran, minun Jumalani edessä, ja minä sain kokea ilmestyksen näyn; sain nähdä sen Kebar-joen varrella. Ja kun minä olin lausumassa, "siunattu olet sinä, Herra, joka nostat ylös kuolleet", minun sydämeni murehti sisälläni ajatellen, "kuinka se temppeli voi milloinkaan tulla?" Hän vastasi minulle taivasten porteilta ja sanoi minulle, "oletko sinä Serubbaabel, Shealtielin poika, Juudan hallitusmies?" Minä vastasin, "minä olen sinun palvelijasi." Hän vastasi minulle, ja keskusteli kanssani aivan niin kuin ihminen puhuu ystävänsä kanssa. Minä pystyin kuulemaan hänen äänensä, mutta en nähnyt hänen ulkomuotoaan. Minä jatkoin maahan kumartuneena niin kuin ennenkin, ja päätin rukoukseni, sitten minä menin omaan kotiini.

Adar-kuun yhdentenätoista päivänä hän puhui jälleen minun kanssani, ja hän sanoi minulle, "oletko sinä minun palvelijani, Serubbaabel?" Minä vastasin, "minä olen sinun palvelijasi." Hän sanoi, "tule luokseni, kysy, ja minä kerron sinulle." Ja minä vastasin ja sanoin, "mitä minä voisin kysyä? Että minulle osoitettu elämä olisi lyhyt ja päiväni täyttyisivät?" Hän sanoi minulle, "minä annan sinun elää pitkän elämän." Hän sanoi uudestaan, "sinä saat elää."

Henki kohotti minut ylös, taivasten ja maan välille, ja kantoi minut siihen suureen kaupunkiin, Niiniveen, veren kaupunkiin, ja minä ajattelin, "voi minua, sillä minun ajatukseni harhailevat ja nyt elämäni on vaarassa!" Niin minä nousin ahdistuneena, aikoen rukoilla ja pyytää Herran, Israelin Jumalan suosiota. Minä tunnustin kaikki rikkomukseni ja syntini, sillä minu mieleni oli harhaillut, ja minä sanoin, "voi, Herra, minä olen tehnyt väärin, minä olen rikkonut, minä olen syntiä tehnyt, ajatukseni ovat harhailleet. Sinä olet Herra, Jumala, joka teet kaiken sinun suusi käskyllä, ja sinun huultesi puheen kautta kuolleet saavat elää!" Hän sanoi minulle, "mene siihen saastaisuuden taloon, lähellä kauppatoria", ja minä menin aivan niin kuin minua oli käsketty. Hän sanoi minulle, "käänny tänne", ja niin minä käännyin. Hän kosketti minua ja silloin minä näin miehen, joka oli halveksittavassa tilassa, maahan murtuneena ja tuskissaan.

Se halveksittava mies sanoi minulle, "Serubbaabel, mitä asiaa sinulla on tänne? Kuka toi sinut tänne?" Minä vastasin ja sanoin, "Herran henki nosti minut ja kantoi tähän paikkaan." Hän sanoi minulle, "älä pelkää, sillä sinut on tuotu tänne, että kertoisit kaiken, mitä sinulle näytetään, Israelin huoneelle." Kun minä kuulin hänen sanansa, minä sain lohdutuksen ja toivuin itsesäälistäni. Minä kysyin häneltä, "mikä tämä paikka on?" Hän sanoi minulle, "tämä on voimallinen Rooma, jossa minä olen vankina." Minä sanoin hänelle, "kuka sinä olet? Mikä on nimesi? Mitä sinä haet täältä? Mitä teet tässä paikassa?" Hän sanoi minulle, "minä olen Herran voideltu, Hiskian jälkeläinen, vankilassa täällä aikakauden loppuun." Kun minä kuulin tämän, minä vaikenin ja kätkin kasvoni häneltä. Hänen vihansa paloi hänen sisällään, ja kun minä taas katsoin häntä, minä kauhistuin. Hän sanoi minulle, "tule lähemmäksi", ja kun hän puhui, minun jäseneni tärisivät, ja hän ojensi kätensä ja tuki minua. Hän sanoi, "älä pelkää, älköönkä mielesi osoittako pelkoa." Hän rohkaisi minua ja sanoi, "miksi hiljenit, ja kätkit minulta kasvosi?" Minä sanoin hänelle, "koska sinä sanoit, että minä olen Herran palvelija, hänen Messiaansa, ja Israelin valkeus". Yhtäkkiä hän näytti voimakkaalta nuorukaiselta, komea ja kaunistettu.

Minä kysyin häneltä, "milloin se Israelin valkeus tulee?" Ja kun minä puhuin hänen kanssaan, katso, mies, kahdella siivellä, lähestyi minua ja sanoi minulle, "Serubbaabel, mitä sinä kyselet Herran Messiaalta?" Minä vastasin hänelle ja sanoin, "minä kysyin, milloin se säädetty vapautuksen aika tulee". Hän vastasi, "kysy minulta, ja minä kerron sinulle." Minä sanoin hänelle, "kuka sinä olet?" Hän vastasi, "minä olen Mikael, se, joka vei sen hyvän sanoman Saaralle. Minä olen Herran, Israelin Jumalan sotajoukkojen johtaja, joka taisteli Sanheribia vastaan ja löi satakahdeksankymmentä tuhatta miestä. Minä olen se Israelin ruhtinas, joka sotimalla soti Kanaanin kuninkaita vastaan. Tulevana aikana minä sodin Herran Messiaan rinnalla, sitä kovakasvoista kuningasta vastaan, ja Armilos, saatanan poika, kivipatsaan jälkeläistä vastaan. Herra on osoittanut minut käskijäksi yli oman kansansa ja yli niiden, jotka häntä rakastavat ja aikovat sotia kansakuntien johtajia vastaan." Mikael puhui Metatronille ja sanoi minulle, "minä olen se enkeli, joka johdatti Aabrahamia läpi koko Kanaanin maan. Minä siunasin hänet Herran nimessä. Minä olen se, joka pelastin Iisakin ja itkin hänen puolestaan. Minä olen se, joka paini Jaakobin kanssa Jabbokin ylityspaikalla. Minä olen se, joka opastin Israelia erämaassa neljänkymmenen vuoden ajan, Herran nimessä. Minä olen se, joka ilmestyi Joosualle Gilgalissa, ja minä olen se, joka laittoi satamaan tulta ja tulikiveä Sodoman ja Gomorran ylle. Hän laittoi oman nimensä minuun (Tekstit lisäävät tässä kohdassa, että gematriassa metatron = shadai, molemmat 314). Mutta sinulle, Serubbaabel, Shealtielin poika, jonka nimi oli Jekonja, kysy minulta, ja minä kerron, mitä on tapahtuva aikojen lopulla."

Sitten hän sanoi minulle, "tämä on se Herran Messias. Hänet on kätketty tänne säädettyyn aikaan saakka. Tämä on se Messias, joka on Daavidin suvusta, ja hänen nimensä on Menahem ("lohduttaja"), Amielin poika (kirjoitetaan ajinilla, "minun kansani Jumala"). Hän sai alkunsa Israelin kuninkaan Daavidin hallitessa, ja henki nosti hänet ylös ja kätki hänet tähän paikkaan odottamaan ajan loppua." Sitten minä, Serubbaabel, esitin kysymyksen Metatronille, "mitkä ovat ne merkit, joista tämä Menahem ben Amiel tunnistetaan?" Hän sanoi minulle, "Herra on antava pelastuksen tekojen sauvan Hefsiballe, Menahem ben Amielin äidille. Suuri tähti on loistava hänen edellään, ja kaikki tähdet harhailevat radoiltaan, päämäärää vailla. Hefsiba, Menahem ben Amielin äiti, kulkee edellä ja tappaa kaksi kuningasta, jotka molemmat ovat päättäneet tehdä pahuutta. Näiden kahden nimet ovat Noof, Teemanin kuningas, koska hän heiluttaa (he'nif) kättään kohti Jerusalemia, ja toisen nimi on Isrinan (aram. "ajatusten mies"), Antiokian kuningas. Tämä taistelu, ja nämä merkit tulevat tapahtumaan helluntaijuhlan aikaan, kuudentena vuotena, kolmannessa kuussa.

Tämä sana on varma; neljäsataa kaksikymmentä vuotta sen jälkeen, kun kaupunki ja temppeli on rakennettu uudelleen, ne tuhotaan toisen kerran. Kaksikymmentä vuotta Rooman kaupungin alistamisen jälkeen, kun seitsemän kymmentä kuningasta, jotka vastaavat seitsemää kymmentä kansakuntaa, on hallinnut sitä, kun kymmenen kuningasta on päättänyt hallintansa, tulee se kymmenes kuningas. Hän tuhoaa temppelin, lopettaa jokapäiväisen uhrin, pyhä kansa hajotetaan, ja hän antaa heitä tuhoon, ryöstöön ja epätoivoon. Monet menehtyvät, koska ovat opetukselle (ha-torah) tottelemattomia, mutta toiset hylkäävät Herran opetuksen ja alkavat palvoa heidän jumaliaan. Siitä ajasta, kun jokapäiväinen uhri lakkaa, ja ne pahantekijät asettavat sen, jonka nimi on kauhistus, temppeliin, kun yhdeksänsataa yhdeksänkymmentä vuotta päättyy, Herran vapautus tapahtuu, lunastamaan heidät ja kokoamaan heitä heidän Herran Messiaan tarkoituksen mukaan.

Se sauva, jonka Herra on antava Hefsiballe, Menahem ben Amielin äidille, on tehty mantelipuusta. Se on kätkettynä Rakkat'iin, Naftalin kaupunkiin. Se on se sama sauva, jonka Herra aikaisemmin antoi Aadamille, Moosekselle, Aaronille, Joosualle ja kuningas Daavidille. Se on se sama sauva, joka versoi, ja kukki ilmestysmajassa Aaronin tähden. Elijah ben Eleazar piilotti sen Rakkat'iin, Naftalin kaupunkiin, joka on Tiberias. Siellä on kätkössä myös mies, jonka nimi on Nehemia, Hushiel'n poika, Efraimin poika, Joosefin poika" (juutalaisen todella vanhan perinteen mukaan Messias, Daavidin poika, on rauhan ruhtinas, ja Messias, Joosefin/Efraimin poika on sodan ruhtinas, siksi Matt.22:42, "Mitä arvelette Kristuksesta? Kenen poika hän on?").

Serubbaabel puhui ja sanoi Metatronille ja ruhtinas Mikaelille, "herrani, minä tahdon teidän kertovan minulle, milloin Herran Messias tulee, ja mitä on tapahtuva kaiken tämän jälkeen." Minulle sanottiin, "Herran Messias, Nehemia ("Herran lohdutus") ben Hushiel tulee viisi vuotta Hefsiban jälkeen. Hän kokoaa kaiken Israelin yhteen, kokonaiseksi, ja he saavat olla neljä vuotta Jerusalemissa, jossa Israelin lapset tulevat uhraamaan uhria, ja se on oleva miellyttävää Herralle. Hän kirjoittaa Israelin sukuluetteloihin heidän perhekuntiensa mukaan. Mutta Nehemian ja pyhien yhteen kokoontumisen viidentenä vuotena, Sheroi, Persian kuningas, hyökkää Nehemia ben Hushielia ja Israelia vastaan, ja Israelissa on oleva suuri ahdistus. Hefsiba, profeetta Naatanin vaimo ja Menahem ben Amielin äiti, lähtee sen sauvan kanssa, jonka Herra, Israelin Jumala on antava hänelle, ja Herra laittaa uneliaisuuden hengen heidän ylleen ja he tappavat toinen toisiaan, jokainen seuralaisiaan ja maanmiehiään. Siellä myös se paha (Sheroi) kuolee.

Kun minä kuulin tämän, minä kaaduin kasvoilleni ja sanoin, "Herra, kerro minulle, mitä profeetta Jesaja tarkoittaa, kun hän sanoo, "Vasikat siellä käyvät laitumella, siellä ne makailevat, sieltä ne kalvavat viimeisenkin vesan"? (Jes.27:10 RK) Hän vastasi minulle, "tämä vasikka on Niinive, se veren kaupunki, joka edustaa voimallista Roomaa."

Minä jatkoin, kysyen siitä pyhän liiton ruhtinaasta. Hän otti minut lähelleen, ja he veivät minut saastaisuuden ja pilkan taloon. Siellä minulle näytettiin marmorikivi, nuoren naisen muotoinen, sen olemus ja muoto olivat suloiset ja todellakin kauniita katsella. Sitten hän sanoi minulle, "tämä on Belialin vaimon patsas. Saatana tulee ja yhtyy sen kanssa, ja siitä saa alkunsa poika nimeltä Armilos (gr. "kansakunnan tuhoaja"). Hän on hallitseva kaikkia kansakuntia, ja hänen valtansa laajenee yhdestä maan äärestä toiseen, ja hänen kädessään on oleva kymmenen kirjainta. Hän sekaantuu vieraiden jumalien palvontaan ja puhuu valheita. Häntä ei kukaan ihminen pysty vastustamaan, ja jokaisen, joka ei häntä usko, hän tappaa miekalla. Hän tappaa paljon. Hän tulee Korkeimman pyhää kansaakin vastaan, ja hänen kanssaan on oleva kymmenen kuningasta, joilla on suuri valta ja voima, ja hän sotii pyhiä vastaan. Hän saa heidät valtaansa ja tappaa sen Messiaan, joka on Josefin suvusta, Nehemia ben Hushiel, ja tappaa hänen kanssaan kuusitoista vanhurskasta miestä. Sitten he karkoittavat Israelin erämaahan kolmessa osassa. Mutta Hefsiba, Menahem ben Amielin äiti, pysyy asemassaan itäisellä portilla, eikä se pahantekijä pääse siitä sisään, sen kautta tulee todeksi se kirjoitus, että "mutta jäljelle jäävää kansaa ei hävitetä kaupungista" (Sak.14:2). Tämä taistelu tulee tapahtumaan Av-kuussa, ja kestää koko kuukauden (tämä lisäys vain Oxford.Ms.Opp.236a). Israel joutuu kokemaan sellaista kärsimystä, mitä ei ole koskaan aikaisemmin ollut. Paetaan torneihin, vuorille ja luoliin, mutta häntä ei päästä piiloon. Kaikki maan kansakunnat kulkevat harhaan hänen perässään, paitsi Israel, joka ei usko häneen. Koko Israel murehtii Nehemia ben Hushielia neljäkymmentäyksi päivää. Hänen kokonaan murskattu ruumiinsa heitetään alas, Jerusalemin porttien eteen, mutta ei yksikään eläin tai lintu koske siihen. Sortamisen, painostuksen ja sen suuren ahdistuksen seurauksena Israelin lapset huutavat silloin Herraa, ja Herra vastaa heille.

Kun minä kuuntelin sen Herran minulle antaman profetian sisältöä, minä kiivastuin, ja nousin ja menin veden äärelle. Siellä minä huusin Herraa, Israelin Jumalaa, kaiken lihan Jumalaa, ja hän lähetti enkelinsä minun luokseni, kun rukoukseni oli vielä minun suussani. Herra lähetti enkelinsä luokseni, ja kun minä näin hänet, minä tiesin, että se oli se enkeli, joka oli puhunut minun kanssani kaikki aikaisemmatkin asiat. Minä polvistuin ja kumarruin hänen eteensä, ja taas hän kosketti minua niin kuin ensimmäiselläkin kerralla. Hän sanoi minulle, "mikä sinulla on, Serubbaabel?" Minä vastasin hänelle, "herra, henkeäni ahdistaa." Metatron vastasi sanoen minulle, "kysy minulta, ja minä annan sinulle vastauksia, ennen kuin lähden luotasi." Niin minä taas kysyin häneltä ja sanoin hänelle, "herrani Metatron, milloin se Israelin valkeus tulee?" Hän vastasi ja sanoi minulle, "Herran kautta, joka minut lähetti ja joka osoitti minut yli Israelin, minä varmasti vannon, että minä paljastan sinulle Herran tekoja, sillä pyhä Jumala jo aikaisemmin käski minua: mene minun palvelijani Serubbaabelin luokse ja kerro hänelle, mitä hän sinulta kysyykin." Sitten Mikael, joka oli Metatronin kanssa, sanoi minulle, "Tule lähemmäs ja tarkkaile huolella kaikkea, mitä minä kerron sinulle, sillä se sana, jonka minä puhun, on totta, se on elävän Jumalan sanaa."

Hän sanoi minulle, "Menahem ben Amiel tulee äkisti, ensimmäisen kuun neljäntenätoista päivänä, Nisan-kuussa. Hän odottaa Arbel'in laaksolla, joka kuului pappi Joosualle, Joosadakin pojalle, ja kaikki Israelin jäljelle jääneet oppineet tulevat hänen luokseen. Vain harvoja jää jäljelle, kun Goog ja Armilos hyökkäävät ja ryöstävät, ja on muitakin saalistajia. Menahem ben Amiel sanoo niille vanhimmille ja oppineille, "minä olen Herran Messias, Herra on lähettänyt minut rohkaisemaan teitä ja vapauttamaan teidät näiden vastustajien vallasta." Vanhimmat pilkkaavat ja halveksivat häntä, sillä he näkevät tuon halpa-arvoisen miehen huonoissa vaatteissa, ja he halveksivat häntä aivan niin kuin sinäkin teit aikaisemmin. Mutta silloin hänen vihastuksensa palaa hänen sisällään, ja on tapahtuva, että "hän puki koston vaatteet puvuksensa ja verhoutui kiivauteen niinkuin viittaan" (Jes.59:17) ja hän matkustaa Jerusalemin porteille. Hefsiba, Messiaan äiti, tulee ja antaa hänelle sen sauvan, jonka kautta niitä merkkejä on tehty. Kaikki vanhimmat ja Israelin lapset tulevat ja näkevät, että Nehemia elää, eikä häntä kukaan auta, ja silloin he uskovat siihen Messiaaseen." Näin Metatron, Herran joukkojen johtaja vannoi minulle, "amen, tämä on tapahtuva, sillä he tulevat tekemään työtä yhdessä, niin kuin Jesaja on profetoinut, Efraim ei kadehdi Juudaa, eikä Juuda vihaa Efraimia (Jes.11:13).

Ensimmäisen kuun kahdentenakymmenentenä ensimmäisenä, yhdeksänsataa yhdeksänkymmentä vuotta temppelin hävityksen jälkeen, se Herran vapautus on tapahtuva Israelille. Menahem ben Amiel, Nehemia ben Hushiel, ja profeetta Elia tulevat ja seisovat länsimeren rannalla ja lukevat sitä Herran profetiaa. Kaikki niiden israelilaisten ruumiit, jotka heittäytyivät mereen vihollisiaan paetessaan, tulevat esiin. Meren aalto nousee, levittää heidät näkyville ja vie heidät elävinä Joosafatin laaksoon, joka on lähellä Shittimin laaksoa, sillä siellä jaetaan tuomio kansakunnille. Toisessa kuussa Korahin seurakunta tulee esiin Jerikon tasankojen ylle, lähelle Shittimiä. He tulevat Mooseksen luokse. Aasaf oli koorahilaisten joukossa mukana. Sen kuun kahdeksantenatoista, vuoret ja kukkulat järisevät, ja maa, ja kaikki, mitä siinä on, horjuu, niin kuin merikin, ja se, mitä siinä on. Kolmannen kuun ensimmäisenä päivänä ne, jotka kuolivat erämaassa, heräävät, ja tulevat perheineen Shittimin laaksoon. Sivan-kuun kahdeksantenatoista päivänä Israelin maassa on voimallinen maanjäristys.

Neljännessä, tammus-kuussa, Herra, Israelin Jumala laskeutuu Öljymäen päälle, ja Öljymäki halkeaa hänen nuhtelustaan. Hän puhaltaa suureen pasuunaan, ja jokainen vieras jumala ja moskeijat (Beth Maskith, voi tarkoittaa jotain muutakin koristeltua taloa, mutta etymologisesti, juuri tästähän sana 'moskeija' tulee...) murenevat maahan, ja kaikki muurit ja korkeat paikat romahtavat. Herra tappaa kaikki heidn ryöstäjänsä ja hän sotii noita kansoja vastaan kuin soturi kiivaudessaan. Herran Messias, Menahem ben Amiel, tulee ja henkäisee Armilos'n kasvoille, ja sen kautta tappaa hänet. Herra laittaa jokaisen miehen miekan hänen lähimmäisensä kaulalle, ja sinne heidän kuolleet ruumiinsa kaatuvat. Pyhä kansa tulee esiin, todistamaan Herran vapautusta. Kaikki Israel saa todella nähdä hänet, kuin soturi, jolla on pelastuksen kypärä päässään, ja sota-asuun puettuna. Hän sotii sen Googin, Maagogin sodan ja Armilos'n sotajoukkoa (Vaikka tsevaoth, suom. "Sebaot", käännetään sotajoukoksi, ehkä se on lähempänä "hänen tahtonsa tekijöitä" kuin mitään sotaan liittyvää. Tseva on verbinä tahtoa - arameassa ainakin. Tätä taustaa vasten tulee maanläheisempi selitys monelle raamatun asialle.) vastaan, ja he kaikki kaatuvat kuolleina Arbel'n laaksoon. Silloin kaikki Israel lähtee ja ryöstää heidän ryöstäjiään, saalistaa niitä, jotka aikaisemmin saalistivat heitä, seitsemän kuukauden ajan.

Jotkut jäljelle jääneistä kuitenkin pakenevat, ja he kokoontuvat Sela ha'Elef'iin, viisisataa miestä, ja tuhat puettuna sota-asuun. Viisisataa miestä Israelista, Nehemian ja Elian kanssa, ovat heitä vastaan, ja sinä, Serubbaabel, olet heidän johtajansa. Kaikki tapetaan. Yksi mies ajaa tuhatta takaa. Tämä on oleva se kolmas sota, sillä Israelin maassa on oleva ne kolme sotaa. Yhden sotii Hefsiba, Persian kuningas Seroi'ta vastaan, yhden sotii Herra, Israelin Jumala ja Menahem ben Amiel, Armilos'ia vastaan, niitä kymmentä kuningasta vastaan, jotka ovat hänen kanssaan, ja Googia ja Maagogia vastaan. Ja se kolmas on oleva Sela ha'Elef'issä (oli vielä keskiajalla Jerusalemin kaupunginosa) jossa työtä tekevät Nehemia ben Hushiel ja Serubbaabel. Se kolmas sota tapahtuu Av-kuun yhdeksäntenä.

Kaiken tämän jälkeen Menahem ben Amiel tulee, hänen mukanaan Nehemia ben Hushiel ja koko Israel. Kaikki kuolleet nousevat ylös, ja profeetta Elia on oleva heidän kanssaan. He nousevat Jerusalemiin. Av-kuun yhdeksäntenä, sinä aikana, kun he olivat aikaisemmin murehtineet Nehemiaa ja Jerusalemin hävitystä, Israel pitää suurta juhlaa ja tuo Herralle uhrin, jonka Herra ottaa heidän puolestaan vastaan. Se Israelin uhri on oleva miellyttävää Herralle, niin kuin oli sen aikaisempina päivinäkin. Herra havaitsee hänen kansansa, Israelin, suloisen tuoksun, ja on riemuitseva suuresti. Silloin Herra laskee alas sen taivaallisen temppelin, jollainen oli aikaisemmin rakennettu maan päälle, ja tulipatsas ja savupilvi kohoavat taivaisiin. Messias ja koko Israel seuraavat heitä Jerusalemin porteille. Pyhä Jumala seisoo Öljymäellä. Häntä kohtaan on oleva kauhu ja pelko taivaissa ja taivasten taivaissa, kaikessa maassa ja sen syvyyksissä, ja jokaisella muurilla ja rakennuksilla, perustuksiinsa saakka. Ihmiset joutuvat pidättämään hengitystään, kun Herra Jumala paljastaa itsensä kaikkien edessä, Öljymäellä. Öljymäki halkeaa hänen allaan ja Jerusalemin karkoitetut nousevat Öljymäelle. Siion ja Jerusalem katselevat näitä ja kysyvät, "kuka nämä on meille kantanut, missä nämä ovat olleet?" (Jes.49:21 mukaan) Nehemia ja Serubbaabel nousevat silloin ylös Jerusalemiin ja sanovat sille, "Katso, ne ovat sinun lapsiasi, sinun kantamiasi, jotka menivät luotasi pakkosiirtolaisuuteen. Riemuitse suuresti, tytär Siion!"

Taas minä aloin kysellä Metatronilta, Herran joukkojen johtajalta, "herra, näytä minulle kuinka kauas, ja kuinka laajaksi Jerusalem laajenee rakennuksineen." Hän näytti minulle ne muurit, jotka ympäröivät Jerusalemia, tulimuurit, jotka laajenivat siitä suuresta erämaasta suureen mereen, ja Eufrat-virralle saakka (ilmestyskirjan mittojen mukaan juuri näin?). Sitten hän näytti minulle sen temppelin ja sen rakenteet. Temppeli oli rakennettu niiden viiden vuoren huipuille, jotka Herra oli valinnut kannattelemaan hänen pyhäkköään. Libanon, Moorian vuori, Taabot, Karmel ja Hermon. Mikael puhui ja sanoi minulle, "sen jälkeen, kun Jerusalem on ollut raunioina yhdeksänsataa yhdeksänkymmentä vuotta, tämä täyttyy ja on Israelin vapautuksen määräaika." Hän jatkoi myös selittäen minulle sitä sanomaa ja näkyä, josta hän oli minulle aikaisemmin sanonut, että "jos tahdot tietää, kysy, äläkä luovuta!" Sen viikon viidentenä Nehemia ben Hushiel tulee ja kokoaa kaiken Israelin yhteen. Viikon kuudentena Hefsiba, profeetta Naatanin vaimo, hän, joka syntyi Hebronissa, tulee ja tappaa ne kaksi kuningasta - Noof ja Esrogan. Samana vuonna versoo se Iisain taimi, Menahem ben Amiel.

Kansakunnista nousee myös kymmenen kuningasta, mutta heistä ei ole hallitsemaan edes viikkoa ja puolta viikkoa (näissä tarkoitetaan vuosiviikkoja, ja tässä siis 10,5 vuotta), jokainen hallitsee vuoden ajan. Nämä ovat ne kymmenen kuningasta, jotka hallitsevat kansakuntia viimeisen vuosiviikon. Heidän nimensä liittyvät heidän kaupunkeihinsa ja alueisiinsa. Ensimmäinen kuningas on Silkom ja hänen kaupunkinsa nimi on Seferad, joka on Aspamia, kaukaisessa maassa. Toinen kuningas on Hartomos, ja hänen kaupunkinsa nimi on Gitania. Kolmas kuningas on Flavius ja hänen kaupunkinsa nimi on Floias. Neljäs kuningas on Gluuas ja hänen kaupunkinsa nimi on Gallia. Viides kuningas on Ramoshdis ja hänen kaupunkinsa nimi on Moditika. Kuudes kuningas on Moklanos, ja hänen kaupunkinsa nimi on Italia. Seitsemäs kuningas on Oktinos ja hänen kaupunkinsa nimi on Dormis. Kahdeksas kuningas on Aplostos, Mesopotamiasta. Yhdeksäs kuningas on Seroi, Persian kuningas. Kymmenes kuningas on Armilos, se saatanan poika, joka sai alkunsa veistetystä kivestä. Hän saa valtaa yli heidän kaikkien. Hän tulee Kedarin hallitsijoiden kanssa, ja Kedemin lasten kanssa ja kiihottaa heitä sotaan Arbelin laaksossa, ja he ottavat kuningaskunnan omakseen. Hän nousee joukkojensa kanssa ja alistaa koko maailman. Antiokian Riblah'sta hän alkaa pystyttämään kaikkia kansakuntien epäjumalia maan pinnalle ja alkaa palvelemaan heidän jumaliaan, niitä, joita Herra vihaa. Niinä päivinä ei ole oleva palkkaa ihmiselle eikä eläimelle. Hän rakentaa neljä alttaria, ja hän vihastuttaa Herran pahoilla teoillaan. On oleva kauhistuttava ja hirmuinen nälänhätä kaiken maan pinnan päällä neljänkymmenen päivän ajan, ruokaa etsitään suolan seasta, pensaista poimitaan lehtiä ja versoja elossa pysymiseen. Sinä päivänä on virtaava lähde Herran temppelistä, ja se on täyttävä Shittimin laakson.

Armilos ottaa äitinsä, patsaan, josta hän sai alkunsa, sieltä pilkkaajien saastaisuuden talosta, ja kaikista paikoista ja jokaisesta kansakunnasta tullaan palvomaan tuota kiveä, polttamaan sille uhreja ja vuodattamaan sille juomauhreja. Kukaan ei pysty katsomaan sen kasvoja, sen kauneuden tähden. Joka kieltäytyy palvomasta sitä, kuolee eläimellisellä tuskalla. Tämä on Armilos'n merkki; hänen päänsä hiukset ovat kullan kaltaiset, ja hän on vihertävä, jalkapohjiin saakka. Hänen kasvonsa ovat leveät, silmät syvällä, ja hänellä on kaksi päätä. Hän nousee ja hallitsee Imis'iä, saatanan, Belialin isän maakuntaa. Kaikki, jotka näkevät hänet, vapisevat hänen edessään. Menahem tulee Shittimin laaksosta ja henkäisee Armilos'n kasvoille, ja sen kautta tappaa hänet, niin kuin on kirjoitettu, "hän tappaa sen pahan suunsa henkäyksellä" (Jes.11:4). Israel saa kuningaskunnan omaisuudekseen. Korkeimman pyhät saavat korkeimman vallan.

Nämä olivat ne sanat, jotka Metatron puhui Serubbaabelille, Shealtielin pojalle, Juudan tulevalle hallitusmiehelle, kun hän vielä eli pakkosiirtolaisuudessa Persian vallan aikana. Sakarja ben Anan ja Elia kirjoittivat ne, kun pakkosiirtolaisuuden aika oli tullut täyteen.