Kahdentoista patriarkan testamentit
Johdanto ja taustatietoa lyhyesti
Nämä kirjoitukset on kääntänyt kreikasta englanniksi pastori Robert Sinker 1886 ja nämä on suomennettu noista Sinkerin käännöksistä. Origenes lainaa teosta ja myös Tertullianuksen oletetaan lainaavan niitä yhdessä kirjoituksessaan. Monet tutkijat ovat epäilleet, että kirjojen kristilliset osuudet olisivat lisätty myöhemmin, varsinaisen tekstin kirjoittamisen jälkeen. Mr.Liddon "Bampton Lecture" (4.ed., Lontoo, 1869) esittelee ’perustellusti’ viitaten Aleksandrian Philon ja Mr.Westcottin teksteihin ja tutkimuksiin, että Eenokin kirja olisi vanhin, sen jälkeen on kirjoitettu Riemuvuosien Kirja ja tämä olisi heti noiden jälkeen valmistunut, kaikki kuitenkin suunnilleen Malakian kirjan kirjoittamisen aikoihin. Tähän aikaan ei kuitenkaan kenelläkään ollut vielä varmaa tietoa hepreankielisistä käsikirjoituksista, joita löytyi Qumranin luolista. 1800-luvun lopulla luultiin, että kirjoitukset ovat ensimmäiseltä vuosisadaltamme, kun niistä ei löytynyt vanhempia mainintoja, lukuunottamatta niitä viittauksia ’kirjoituksiin’, joissa ei kirjojen nimiä erikseen mainita. Kuolleen meren tekstilöydöt korjasivat tätä suhtautumistapaa.
Suomalainen (alunperin tanskalainen) kirjasarja ’Raamattu ja sen kulttuurihistoria’ (Otava 1971, Osa 6, ’Apokryfiset kirjat’, sivu 39) kertoo tästä: "Mallina on ollut Ensimmäisen Mooseksen kirjan 49. luku, sisältää ennustuksia ja kehotuksia, joita kukin Jaakobin 12 pojasta esittää omalle pojalleen (vai pitäisikö sanoa ’omille pojilleen’..?). Teksti on säilynyt kreikkalaisena, armenialaisena ja slaavilaisena. Sen muunnokset sisältävät kristillisiä tulkintoja, mikä todistaa, että niitä on muokattu. Osia alkuperäistekstistä on kuitenkin tavattu Kuolleen meren käsikirjoituksista." Jos kirjassa on ‘kristillisiä tulkintoja’, tarkoittaako se siis sitä, että ‘niitä on muokattu’? Konstantinopolin patriarkka Nicephoruksen ’Stichometery’ (800-luvulta) ilmoittaa kirjan pituudeksi 5100 riviä, eli lähes neljä kertaa Johanneksen ilmestyksen pituus. Matthew Paris kirjoitti (1800-luvulla?) "Tähän samaan aikaan (1200-luvulla) Robert (Grosseteste), Lincolnin piispa, syvästi oppinut latinassa ja kreikassa, käänsi tarkasti kahdentoista patriarkan testamentit kreikasta latinaksi. Nämä olivat olleet kauan tuntemattomia ja kätkettyjä juutalaisten kateuden tähden, niiden profetioiden tähden, joita ne sisältävät Pelastajasta. Kuitenkin kreikkalaiset, väsymättömimpinä kaikkien kirjoitusten tutkijoina, olivat ensimmäiset, jota saivat tämän dokumentin tietoonsa, ja käänsivät sen hepreasta kreikaksi, ja ovat säilyttäneet sen itsellään meidän aikoihin saakka."
Käsikirjoituksia tekstistä löytyy noiden Kuolleen meren katkelmien lisäksi mm. Camridgen yliopiston kirjastosta, 261-sivuinen kreikankielinen, käsinkirjoitettu teksti 900-luvulta, Oxfordin Bodleian-kirjastosta Venetsiasta peräisin oleva 1300-luvun lopun teksti, Vatikaanin kirjastosta vuosiluvulla 1235 varustettu teksti, joka on osittain tuhoutunut, ja Konstantin Von Tischendorfin Patmokselta löytämä käsikirjoitus.
Kirjaa on käännelty ahkerasti eri kielille vuosisatojen kuluessa. Ensimmäisen kokonaisen kreikkalaisen tekstin julkaisi arkkipiispa Grabe ’Spicilegium Patrum et Haereticorum’, 1698, ja sen jälkeen kirjaa on käännetty tuosta Graben tekstistä eri kielille. Aikaisemmin mainitusta 1200-luvun Groessetesten latinankielisestä käännöksestä tekstiä käännettiin useille euroopan kielille, ensimmäisen englanninkielisen käännöksen valmisti Arthur Golding, ja sen julkaisi John Daye, Aldersgatessa 1581. Ranskalaisia ja saksalaisia käännöksiä on myös näiltä ajoilta, ainakin osa niistä löytyy British Museumin kokoelmista. Hollanninkielinen käännös julkaistiin 1570, tanskankielinen 1601, ja British Museumin kokoelmiin kuuluu myös 1700-luvun islanninkielinen käsikirjoitus. Mahdollisista aikaisemmista suomalaisista käännöksistä ei ole tietoa.
Jokaisella yksittäisellä testamentilla on tiettyjä aiheita, joita käsitellään omien elämänkokemusten perusteella:
Ruubenin testamentti, liittyy luonnollisesti Ruubenin ja Bilhan suhteeseen, nuoruuden ajatusmaailmaan ja yleensäkin ajatuksiin.
Simeonin testamentti, liittyy paljon kateuteen ja vihaan ja niiden seurauksiin.
Leevin testamentti, kerrotaan seitsemästä taivaasta, tulevasta tuomiosta ja pappeudesta.
Juudan testamentti kertoo esimerkiksi haureudesta, liiasta viininjuonnista ja maallisen omaisuuden rakastamisesta.
Isaskarin testamentissa pääaihe on vaatimattomuus ja Herran antaman lain noudattaminen.
Sebulonin testamentti kertoo säälistä ja armosta.
Daanin testamentin aiheena ovat viha ja valehtelu. Valehtelusta varoitetaan lähes joka testamentissa.
Naftalin testamentti kertoo yleensä ihmisten teoista ja sanoista.
Gaadin testamentin aiheena on viha ja lähimmäisen rakastaminen.
Asserin testamentti liittyy läheisesti aiheeseen "Samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla."
Joosefin testamentti liittyy hyvin paljon ‘egyptiläiseen naiseen’, kuinka Jumala palkitsee ne, jotka noudattavat Hänen ja vanhempiensa tahtoa.
Benjaminin testamentista löytyy ennustus Paavalista ja muuten aiheena on mielen puhtaus.
Amerikkalaisen editorin mukaan kirjojen avulla paljastuu mm. todellinen syy siihen, miksi 1Moos.42:24 Simeon jätetään Egyptiin vangiksi (Christian Classics Ethereal Library).