Free Web space and hosting - jesusanswers.com
Choose an ISP: NetZero High Speed Internet Dial up $14.95 or NetZero Internet Service $9.95

Takasin alkuun

Ensimmäinen Esran kirja

Vulgatassa nimellä Kolmas Esra. Suomennettu American Revised Standard Version –Raamatun apokryfikirjaosuudesta. Luther kuulemma kirjoittaa, että näissä Esran kirjoissa on yhtä paljon asiaa kuin Aisopoksen eläinsaduissa ja siksi näitä kirjoja ei ole mukana meidän Raamattumme apokryfikirjoissa. Herää kysymys, onko Aisopoksen eläinsaduissa jotain vikaa? Katolisissa maissa nämä Esran kirjat ovat samassa asemassa kuin meillä suomessa mm. Siirak ja 1. ja 2. Makkabilaiskirjat; näitä siis luetaan, mutta ei kirkossa. Tekstin luonteesta johtuen tämä kirja ei ole lähellekään niin kuuluisa ja tunnettu kuin Toinen Esran kirja.

Luku 1.

Joosia piti pääsiäisen Herralleen Jerusalemissa, hän tappoi pääsiäislampaan ensimmäisen kuukauden neljäntenätoista, asetettuaan papit paikoilleen, puettuina vaatteisiinsa, Herran temppelissä. Ja hän kertoi leeviläisille, Israelin temppelipalvelijoille, että heidän tulisi pyhittää itsensä Herralle ja laittaa Herran pyhä arkki siihen taloon, jonka kuningas Salomo, Daavidin poika oli rakentanut, ja hän sanoi: ”Teidän ei tarvitse enää kantaa sitä olkapäillänne. Palvokaa nyt Herraa, teidän Jumalaanne ja palvelkaa hänen kansaansa Israelia ja valmistakaa itsenne, perheenne ja sukulaisenne Israelin kuningas Daavidin ja hänen poikansa, suurenmoisen Salomon, ohjeiden mukaan. Seisokaa järjestyksessä temppelissä, teidän leeviläisten isien huoneiden sukujen mukaan, jotka palvelette veljienne edessä Israelin kansaa, ja tappakaa pääsiäislammas ja valmistakaa uhrit veljiänne varten, ja pitäkää pääsiäinen sen Herran käskyn mukaan, joka oli annettu Moosekselle.”

Ja Joosia antoi kansalle, joka oli paikalla, 30 000 lammasta ja karitsaa ja kolme tuhatta vasikkaa, nämä annettiin kuninkaan omaisuuksista, niin kuin hän lupasi, kansalle ja papeille ja leeviläisille. Ja Hilkia, Sakarja ja Jehiel, temppelin ylipäälliköt, antoivat papeille pääsiäistä varten 2600 lammasta ja 300 vasikkaa. Ja Jekonia ja Shemaia ja hänen veljensä Nethanel ja Hasabia ja Ochiel ja Joram, tuhansien johtajat, antoivat leeviläisille pääsiäistä varten 5000 lammasta ja 700 vasikkaa.

Ja tämä on se, mitä tapahtui: Papit ja leeviläiset, oikein puettuina ja otettuaan happamatonta leipää, seisoivat sukulaisten ja isiensä huoneiden ryhmien mukaan kansan edessä uhratakseen Herralle niin kuin on kirjoitettu Mooseksen kirjassa – näin he tekivät aamulla. He paistoivat pääsiäislampaan tulella niin kuin on vaadittu ja he keittivät uhrit vaskikattiloissa ja padoissa, miellyttävällä tuoksulla ja kantoivat ne kaikelle kansalle. Jälkeenpäin he valmistivat pääsiäisen itselleen ja veljilleen papeille, Aaronin pojille, koska papit olivat uhraamassa rasvaa yöhön saakka, niin leeviläiset valmistivat sen itselleen ja heidän veljilleen papeille, Aaronin pojille. Ja temppelin laulajat, Aasafin pojat, olivat paikoillaan Daavidin tekemän järjestelyn mukaan, ja myös Aasaf, Sakarja ja Eddinus jotka edustivat kuningasta. Portinvartijat olivat jokaisella portilla, kenenkään ei tarvinnut poistua velvollisuuksistaan, sillä heidän veljensä leeviläiset valmistivat pääsiäisen heille.

Niin ne asiat, jotka oli tehtävä Herran uhrien kanssa, tulivat täytetyiksi tuona päivänä. Pääsiäinen pidettiin ja uhrit uhrattiin Herran alttarilla kuningas Joosian käskyn mukaan. Ja Israelin kansa, joka oli tuohon aikaan paikalla, vietti pääsiäistä ja happamattoman leivän juhlaa seitsemän päivää. Sellaista pääsiäistä ei oltu vietetty Israelissa profeetta Samuelin ajoista lähtien, ei yksikään Israelin kuninkaista ollut pitänyt sellaista pääsiäistä, niin kuin piti Joosia ja papit ja leeviläiset ja Juudan miehet ja kaikki israelilaiset, jotka olivat Jerusalemissa. Tämä pääsiäinen vietettiin Joosian hallituksen 18. vuotena. Ja Joosian teot olivat oikeita Herran silmissä, sillä hänen sydämensä oli täynnä jumalallisuutta. Hänen hallituksensa tapahtumat on tallennettu menneisyydessä, liittyen niihin, jotka tekivät syntiä ja pahaa Herraa kohtaan yli kaikkien muiden kansojen tai valtakuntien, ja kuinka he saattoivat Herran syvästi surulliseksi, niin että Herran sanat nousivat Israelia vastaan.

Kaikkien näiden Joosian tekojen jälkeen tapahtui, että faarao, Egyptin kuningas, meni sotimaan Karkemiisiin Eufratille, ja Joosia meni häntä vastaan. Ja Egyptin kuningas lähetti hänelle sanan sanoen: ”Mitä tekemistä meillä on toistemme kanssa, Juudan kuningas? Ei Herra Jumala lähettänyt minua sinua vastaan, sillä minun sotani on Eufratilla. Ja nyt Herra on kanssani! Herra on kanssani, kehottaen minua jatkamaan! Seiso rinnalla, äläkä vastusta Herraa!” Mutta Joosia ei kääntänyt takaisin sotavaunujaan, vaan yritti taistella häntä vastaan, eikä kiinnittänyt huomiota profeetta Jeremian sanoihin Herran suusta. Hän liittyi taisteluun hänen kanssaan Megiddon tasangolla, ja päälliköt tulivat alas kuningas Joosiaa vastaan. Ja kuningas sanoi palvelijoilleen: ”Viekää minut pois taistelusta, sillä minä olen hyvin heikko.” Ja heti hänen palvelijansa veivät hänet pois taistelulinjalta. Ja hän pääsi toiseen vaunuunsa, ja kun hänet oli tuotu takaisin Jerusalemiin, hän kuoli, ja hänet haudattiin isiensä hautaan. Ja kaikessa Juudeassa valitettiin Joosian puolesta. Profeetta Jeremia valitti Joosian puolesta, ja johtajamiehet naisten kanssa ovat tehneet valitusvirren hänelle tähän päivään saakka, oli säädetty, että tämä tulisi aina tehdä läpi koko Israelin kansan. Nämä asiat on kirjoitettu Juudan kuninkaiden aikakirjoihin, ja jokainen Joosian teoista ja hänen loistonsa ja hänen ymmärryksensä Herran laista, ja ne asiat, jotka hän oli tehnyt aikaisemmin ja nämä, jotka nyt kerrotaan, ovat tallennettu Israelin ja Juudan kuningasten kirjaan.

Ja kansan miehet ottivat Jekonian, Joosian pojan, joka oli 23 vuotta vanha, ja tekivät hänestä kuninkaan isänsä Joosian seuraajaksi. Ja hän hallitsi kolme kuukautta Juudassa ja Jerusalemissa. Sitten Egyptin kuningas syrjäytti hänet hallitsemasta Jerusalemissa, ja hän laittoi kansan maksettavaksi sata talenttia hopeaa ja talentin kultaa. Ja Egyptin kuningas teki hänen veljestään Joojakimista Juudan ja Jerusalemin kuninkaan. Joojakim laittoi ylhäiset vankilaan ja otti kiinni veljensä Zariuksen ja toi hänet pois Egyptistä. Joojakim oli 25 vuotta vanha, kun hän alkoi hallita Juudassa ja Jerusalemissa, ja hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä. Ja Babylonin kuningas Nebukadnessar tuli häntä vastaan ja sitoi hänet vaskikahleisiin ja vei hänet pois Babyloniin. Nebukadnessar otti myös osan Herran pyhistä astioista ja kantoi ne pois ja varastoi ne temppeliinsä Babylonissa. Mutta ne asiat, jotka on tallennettu Joojakimista ja hänen saastaisuudestaan ja jumalattomuudestaan, ovat kirjoitettu kuninkaiden aikakirjoihin. Hänen poikansa Joojakin tuli kuninkaaksi hänen tilalleen. Kun hänestä tehtiin kuningas, hän oli 18 vuotta vanha, ja hän hallitsi kolme kuukautta ja kymmenen päivää Jerusalemissa. Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä. Niin vuoden kuluttua Nebukadnessar lähetti ja siirsi hänet Babyloniin pyhien Herran astioiden kanssa ja teki Sidkiasta Juudan ja Jerusalemin kuninkaan.

Sidkia oli 21 vuotta vanha ja hän hallitsi yksitoista vuotta. Myös hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, eikä kiinnittänyt huomiota niihin sanoihin, jotka puhui profeetta Jeremia Herran suusta. Ja vaikka kuningas Nebukadnessar oli laittanut hänet vannomaan Herran nimeen, hän rikkoi valansa ja kapinoi – ja hän jäykisti niskansa ja kovetti sydämensä ja rikkoi Herran, Israelin Jumalan lakeja. Jopa kansan ja pappien johtajat tekivät monia pyhäinhäväistyksiä ja laittomuuden tekoja, yli kaikkien kansojen kaikkien saastaisten tekojen, ja saastuttivat Herran temppelin, joka oli pyhitetty Jerusalemissa. Niin heidän isiensä Jumala lähetti viestinviejiään kutsumaan heitä takaisin, koska hän olisi halunnut säästää heidät ja hänen paikkansa. Mutta he pilkkasivat hänen viestinviejiään, ja aina, kun Herra puhui, he ivasivat hänen profeettojaan, kunnes vihassaan hänen kansaansa vastaan heidän jumalattomien tekojensa tähden hän antoi käskyn tuoda heitä vastaan kaldealaisten kuninkaat. Nämä tappoivat heidän nuoret miehensä miekalla heidän pyhän temppelinsä ympärille, eivätkä säästäneet nuorukaisia tai neitsyitä, vanhuksia tai lapsia, sillä hän antoi heidät kaikki heidän käsiinsä. Ja kaikki Herran pyhät astiat, suuret ja pienet, ja kaikki Herran aarrearkut ja kuninkaalliset varastot he ottivat ja kantoivat pois Babyloniin. Ja he polttivat Herran talon ja rikkoivat Jerusalemin muurit ja polttivat tulella heidän torninsa ja tuhosivat täysin kaiken sen loiston. Henkiin jääneet hän johdatti miekalla pois Babyloniin ja he olivat palvelijoita hänelle ja hänen pojilleen, kunnes persialaiset alkoivat hallita, Herran sanan täyttymisen mukaan Jeremian suun kautta: ”Kunnes maa on pitänyt sapattinsa, se pitää sapattia koko hävityksensä ajan, kunnes 70 vuotta tulee täyteen.”

Luku 2.

Persialaisten kuninkaan Kyyroksen (Koores, Cyrus) ensimmäisenä vuotena, että Herran sana Jeremian suun kautta tulisi täytetyksi, Herra herätti persialaisten kuninkaan Kyyroksen hengen ja hän teki julistuksen läpi koko valtakuntansa ja laittoi sen myös kirjoitetuksi: ”Näin sanoo Kyyros, persialaisten kuningas: Israelin Herra, Korkein Herra, on tehnyt minut maailman kuninkaaksi, ja Hän on käskenyt minua rakentamaan Hänelle huoneen Jerusalemiin, joka on Juudeassa. Jos kukaan teistä siis on Hänen kansaansa, olkoon hänen Herransa hänen kanssaan ja menköön hän ylös Jerusalemiin, joka on Juudeassa, ja rakentakoon huoneen Israelin Herralle – Hän on Herra, joka on Jerusalemissa, ja auttakoon jokainen ihminen, missä tahansa asuukin, hänen paikkansa miehiä kullalla ja hopealla, lahjoilla ja hevosilla ja karjalla, niiden muiden asioiden rinnalla, jotka on pyhitetty uhreiksi sen Herran temppeliin, joka on Jerusalemissa.”

Sitten nousivat perheiden päät Juudan ja Benjaminin heimoista, ja papit ja leeviläiset, ja kaikki, joiden hengen Herra oli herättänyt menemään ylös, rakentamaan huonetta Jerusalemiin Herraa varten, ja heidän lähimmäisensä auttoivat heitä kaikella, hopealla ja kullalla, hevosilla ja karjalla, ja hyvin suurella lukumäärällä Jumalalle pyhitetyillä uhreilla monilta, joiden sydämet oli herätetty. Myös kuningas Kyyros vei pois ne pyhät Herran astiat, jotka Nebukadnessar oli kantanut pois Jerusalemista ja varastoinut omaan patsaiden temppeliinsä. Kun persialaisten kuningas Kyyros toi nämä ulos, hän antoi ne rahastonhoitaja Mithridatekselle, ja hänen kauttaan ne annettiin Sheshbazzarille, Juudean kuvernöörille. Näiden lukumäärä oli tuhat kultakuppia, tuhat hopeakuppia, 29 hopeista suitsutusastiaa, 30 kultamaljaa, 2410 hopeamaljaa ja tuhat muuta astiaa. Kaikki ne astiat annettiin, kultaa ja hopeaa, 5499, ja ne kantoi takaisin Sheshbazzar maastakarkoituksesta palaavien kanssa Babylonista Jerusalemiin.

Mutta persialaisten kuningas Artaxerxeen aikana Bishlam, Mithridates, Tabeel, Rehum, Beltethmus, kirjuri Shimshai ja muut heidän liittolaisensa, eläen Samariassa ja muissa paikoissa, kirjoittivat hänelle seuraavan kirjeen niitä vastaan, jotka elivät Juudeassa ja Jerusalemissa: ”Kuningas Artaxerxeelle, meidän herrallemme, sinun palvelijasi Rehum tallentaja ja Shimshai kirjuri ja muut tuomarit kokouksestaan Syyriassa ja Foinikiassa: Tulkoon nyt herramme kuninkaan tietoon, että ne juutalaiset, jotka tulivat luotasi, ovat menneet Jerusalemiin ja rakentavat tuota kapinallista ja pahaa kaupunkia, korjaten sen toreja ja muureja ja asettaen perustuksia temppeliä varten. Jos nyt tämä kaupunki rakennetaan ja muurit saadaan valmiiksi, he eivät ainoastaan kieltäydy maksamasta veroa vaan haluavat jopa vastustaa kuninkaita. Ja koska temppelin rakentaminen on nyt meneillään, me ajattelemme, että ei ole paras jättää huomiotta sellainen asia, mutta puhuaksemme herrallemme kuninkaalle, että jos se näyttää hyvältä sinulle, etsittäisiin isiesi tallennuksista. Sinä löydät aikakirjoista, mitä heistä on kirjoitettu, ja opit, että tämä kaupunki oli kapinallinen aiheuttaen murheita sekä kuninkaille että muille kaupungeille, ja että juutalaiset olivat kapinallisia ja asettivat siihen esteitä vanhoista ajoista alkaen. Juuri siksi tämä kaupunki tehtiin autioksi. Siksi me nyt teemme sinulle tiettäväksi, oi herra ja kuningas, että jos tämä kaupunki rakennetaan ja sen muurit tulevat valmiiksi, sinulla ei enää ole pääsyä Syyriaan ja Foinikiaan.”

Sitten kuningas, vastauksessaan tallentaja Rehumille ja Beltethmukselle ja kirjuri Shimshaille ja muille heidän kanssaan liittoutuneille ja Samariassa ja Syyriassa ja Foinikiassa eläville, kirjoitti seuraavasti: ”Minä olen lukenut sen kirjeen, jonka lähetitte minulle. Niin minä määräsin etsinnän tehtäväksi, ja on havaittu, että tämä kaupunki on vanhoista ajoista alkaen taistellut kuninkaita vastaan, ja sen miehet oli annettu kapinaan ja sotaan, ja että mahtavat ja julmat kuninkaat hallitsivat Jerusalemissa ja vaativat veroa Syyrialta ja Foinikialta. Siksi minä olen nyt julkaissut määräykset estää näitä miehiä rakentamasta tuota kaupunkia ja pitämään huolta siitä, ettei mitään enempää tehdä ja että sellaiset pahat toiminnat eivät enää tule kuninkaiden harmiksi.”

Sitten, kun tuo kuningas Artaxerxeen kirje oli luettu, Rehum ja kirjuri Shimshai ja heidän liittolaisensa menivät kiireellä Jerusalemiin, hevosmiesten ja taisteluun varustautuneen väkijoukon kanssa ja alkoivat estää rakentajia. Ja temppelin rakentaminen Jerusalemissa taukosi persialaisten kuningas Dareioksen (Daarajaves, Darius) toiseen hallitusvuoteen saakka.

Luku 3.

Kuningas Dareios järjesti suuren juhla-aterian kaikille niille, jotka olivat hänen alaisiaan ja kaikille niille, jotka olivat syntyneet hänen talossaan ja kaikille Meedian ja Persian ylhäisille ja kaikille satraapeille ja johtajille ja hallitusmiehille, jotka olivat hänen alamaisiaan 127:ssä maakunnassa Intiasta Etiopiaan. He söivät ja joivat, ja kun he olivat tyytyväisiä, he lähtivät, ja kuningas Dareios meni makuuhuoneeseensa ja meni nukkumaan ja heräsi sitten. Sitten kolme nuorta miestä, henkivartijaa, jotka vartioivat kuningasta, sanoivat toisilleen: ”Julistakoon jokainen meistä, mikä yksi asia on voimakkain, ja hänelle, jonka julistus näyttää viisaimmalta, kuningas Dareios antaa rikkaita lahjoja ja suurta voiton kunniaa. Hänet puetaan purppuraan, ja hän juo kultaisista kupeista ja nukkuu kultaisella vuoteella ja hänellä on vaunut kultaisilla suitsilla, ja turbaani hienoa kangasta ja kaulakoru kaulassaan, ja viisautensa tähden hän tulee istumaan Dareioksen vieressä ja häntä tullaan kutsumaan Dareioksen sukulaiseksi.” Sitten jokainen kirjoitti oman julistuksensa ja he sinetöivät ne ja laittoivat ne kuningas Dareioksen tyynyn alle ja sanoivat: ”Kun kuningas herää, hänelle annetaan kirjoitus, ja sille, jonka julistuksen kuningas ja Persian kolme ylhäistä tuomitsevat viisaimmaksi, annetaan voitto sen mukaan, mitä on kirjoitettu.” Ensimmäinen kirjoitti: ”Viini on voimakkain.” Toinen kirjoitti: ”Kuningas on voimakkain.” Kolmas kirjoitti: ”Naiset ovat voimakkaimpia, mutta totuus voittaa kaiken.”

Kun kuningas heräsi, he ottivat kirjoituksen ja antoivat sen hänelle ja hän luki sen. Sitten hän lähetti ja kutsui kaikki Persian ja Meedian ylhäiset ja satraapit ja johtajat ja hallitusmiehet ja prefektit, ja hän asettui istuimelleen kokouskammiossa ja tuo kirjoitus luettiin heidän läsnäolossaan. Ja hän sanoi: ”Kutsukaa ne nuoret miehet ja he saavat selittää julistuksensa.” Niin heidät kutsuttiin ja he tulivat sisään. Ja he sanoivat heille: ”Selittäkää meille, mitä olette kirjoittaneet.” Sitten ensimmäinen, joka oli puhunut viinin voimasta, aloitti ja sanoi: ”Herrat, kuinka viini on voimakkain? Se johtaa harhaan kaikkien niiden mielet, jotka juovat sitä. Se tekee yhtäläiseksi kuninkaan ja orvon mielen, orjan ja vapaan mielen, köyhän ja rikkaan mielen. Se kääntää jokaisen ajatuksen juhlimiseen ja iloisuuteen ja unohtaa kaiken surun ja murheen. Se laittaa kaikki sydämet tuntumaan rikkailta, unohtamaan kuninkaat ja satraapit ja laittaa jokaisen puhumaan runsaasti. Kun ihmiset juovat, he unohtavat olla ystävällisiä ystäville ja veljille ja ennen pitkää he vetävät miekkansa. Ja kun he toipuvat viinistä, he eivät muista, mitä he ovat tehneet. Herrat, eikö viini ole voimakkain, kun se pakottaa miehet tekemään näitä asioita?” Kun hän oli sanonut tämän, hän lopetti puhumisen.

Luku 4.

Sitten se toinen, joka oli puhunut kuninkaan voimakkuudesta, alkoi puhua: ”Herrat, eivätkö ne miehet ole voimakkaimpia, jotka hallitsevat maata ja merta ja kaikkea, mitä niissä on? Mutta kuningas on voimakkain, hän on heidän herransa ja mestarinsa, ja mitä ikinä hän heille sanoo, he tottelevat. Jos hän käskee heitä sotimaan toisiaan vastaan, he tekevät sen, ja jos hän lähettää heidät vihollista vastaan, he menevät, ja valloittavat vuoria, muureja ja torneja. He tappavat ja tulevat tapetuiksi, eivätkä jätä tottelematta kuninkaan käskyä. Jos he saavat voiton, he tuovat kaiken kuninkaalle – mitä tahansa sotasaalista he saavatkin ja kaiken muunkin. Samoin ne, jotka eivät palvele armeijassa tai sodi, vaan viljelevät maata, aina, kun he kylvävät ja korjaavat satoa, he tuovat jotain kuninkaalle ja he pakottavat toisiaan maksamaan veroja kuninkaalle. Ja silti hän on vain yksi ihminen! Jos hän käskee heidän tappaa, he tappavat, jos hän käskee heidän päästää vapaaksi, he päästävät vapaaksi, jos hän käskee heidän hyökätä, he hyökkäävät, jos hän käskee heidän hävittää, he hävittävät, jos hän käskee heidän rakentaa, he rakentavat, jos hän käskee heidän leikata, he leikkaavat, jos hän käskee heidän istuttaa, he istuttavat. Kaikki hänen kansansa ja hänen armeijansa tottelevat häntä. Lisäksi hän lepää, hän syö ja juo ja nukkuu, mutta häntä vartioidaan, ja kukaan ei mene sekaantumaan hänen omiin asioihinsa eikä jätä tottelematta häntä. Herrat, miksi kuningas ei olisi voimakkain, koska häntä totellaan tällä tavalla?” Ja hän lopetti puhumisen.

Sitten se kolmas, joka on Serubbaabel, joka oli puhunut naisista ja totuudesta, alkoi puhua: ”Herrat, eikö kuningas ole suuri, ja eikö ihmisiä ole paljon, ja eikö viini ole voimakasta? Kuka sitten on niiden mestari, tai kuka on heidän herransa? Eivätkö ne ole naisia? Naiset synnyttivät kuninkaan ja jokaisen ihmisen, joka hallitsee merta ja maata. Naisista he tulivat ja naiset kasvattivat ne miehet, jotka istuttavat viinitarhoja, joista tulee viiniä. Naiset tekevät miesten vaatteet, he tuovat miehille kunnian, miehiä ei voi olla olemassa ilman naisia. Jos miehet kokoavat kultaa ja hopeaa tai mitä tahansa muuta kaunista, ja sitten näkevät naisen, ihanan ulkomuodoltaan ja kauneudeltaan, he antavat kaikkien niiden asioiden mennä ja tuijottavat häntä suut auki, ja kaikki pitävät häntä parempana kuin kultaa tai hopeaa tai mitä tahansa muuta kaunista. Mies jättää oman isänsä, joka kasvatti hänet, ja oman maansa ja yhtyy vaimoonsa. Vaimonsa kanssa hän päättää päivänsä, ilman ajatusta isästään tai äidistään tai maastaan. Tästä teidän täytyy ymmärtää, että naiset hallitsevat teitä!

Ettekö te työskentele ja raada ja tuo kaikkea ja anna sitä naisille? Mies ottaa miekkansa ja menee matkustelemaan ja ryöstämään ja varastamaan ja purjehtimaan merelle ja joille. Hän kohtaa leijonia ja hän kulkee pimeydessä ja kun hän varastaa ja ryöstää ja saa saalista, hän tuo sen takaisin sille naiselle, jota hän rakastaa. Mies rakastaa vaimoaan enemmän kuin isäänsä tai äitiään. Monet miehet ovat menettäneet järkensä naisten tähden ja ovat tulleet orjiksi heidän ansiostaan. Monet ovat menehtyneet tai kompastuneet tai tehneet syntiä naisten tähden. Ja nyt, ettekö usko minua?

Eikö kuningas ole suuri voimassaan? Eivätkö kaikki maat pelkää koskettaa häntä? Silti minä olen nähnyt hänet Apamen kanssa, kuninkaan sivuvaimon, kuuluisan Bartakuksen tyttären. Hän saattaa istua kuninkaan oikealla puolella ja ottaa kruunun kuninkaan päästä ja laittaa omaansa ja lyödä kuningasta vasemmalla kädellään. Tässä kuningas katsoo häntä suu auki. Jos hän hymyilee hänelle, hän nauraa, jos hän menettää hermonsa häneen, hän yrittää miellyttää häntä, että hän olisi jälleen hänen kanssaan. Herrat, miksi naiset eivät olisi voimakkaita, kun he tekevät sellaisia asioita?”

Sitten kuningas ja ylhäiset katsoivat toisiaan ja hän alkoi puhua totuudesta: ”Herrat, eivätkö naiset ole voimakkaita? Maa on laaja ja taivas on korkea ja aurinko on nopea kierrossaan, sillä se tekee kierroksen taivaissa ja palaa paikalleen yhdessä päivässä. Eikö hän ole suuri, joka tekee näitä asioita? Mutta totuus on suuri ja kaikkia muita asioita suurempi. Kaikki maa kutsuu totuutta ja taivas siunaa häntä. Kaikki Jumalan teot järkkyvät ja vapisevat eikä sen kanssa ole mitään väärää. Viini on väärää, kuningas on väärä, naiset ovat vääriä, kaikki ihmisten pojat ovat vääriä, kaikki heidän tekonsa ovat vääriä ja kaikki sellaiset asiat. Niissä ei ole totuutta ja vääryydessään ne menehtyvät. Mutta totuus kestää ja on ikuisesti voimakas, ja elää ja hallitsee aina ja iankaikkisesti. Siinä ei ole puolueellisuutta tai etusijaa, vaan se tekee sen, mikä on oikein kaiken sen sijaan, mikä on väärää tai pahaa. Kaikki miehet hyväksyvät hänen tekonsa eikä hänen tuomioissaan ole mitään väärää. Hänelle kuuluu voima ja kuninkuus ja valta ja kunnia kaikilta ajoilta. Siunattu olkoon totuuden Jumala!”

Hän lopetti puhumisen. Sitten kaikki ihmiset huusivat ja sanoivat: ”Suuri on totuus, ja kaikista voimakkain!” Sitten kuningas sanoi hänelle: ”Pyydä mitä haluat, jopa muuta, kuin mitä on kirjoitettu, ja me annamme sen sinulle, sillä sinun on havaittu olevan viisain. Ja sinä tulet istumaan vierelläni ja sinua tullaan kutsumaan sukulaisekseni.” Sitten hän sanoi kuninkaalle: ”Muista se lupaus, jonka teit rakentaaksesi Jerusalemin, sinä päivänä, kun sinusta tuli kuningas, ja lähettääksesi takaisin kaikki ne astiat, jotka oli otettu Jerusalemista, jota Kyyros asetti erilleen, kun hän alkoi hävittämään Babylonia ja lupasi lähettää ne sinne takaisin. Sinä myös lupasit rakentaa temppelin, jonka edomilaiset polttivat, kun kaldealaiset olivat hävittäneet Juudean. Ja nyt, oi herra kuningas, tämä on se, mitä pyydän ja vaadin sinulta, ja tämä sopii hyvin suuruuteesi. Minä siis rukoilen, että täytät sen lupauksen, jonka täyttämisen lupasit taivaan Kuninkaalle omilla huulillasi.”

Sitten kuningas Dareios nousi ja suuteli häntä ja kirjoitti kirjeet hänen puolestaan kaikille aarrevaraston hoitajille ja hallitusmiehille ja kenraaleille ja satraapeille, että he antaisivat saattueen hänelle ja kaikille, jotka olivat hänen kanssaan menossa Jerusalemia rakentamaan. Ja hän kirjoitti kirjeet kaikille hallitusmiehille Syyriaan ja Foinikiaan ja niille, jotka olivat Libanonissa, että setripuita tuotaisiin Libanonista Jerusalemiin, ja häntä autettaisiin kaupungin rakentamisessa. Ja hän kirjoitti kaikille niille juutalaisille, jotka olivat menossa hänen valtakunnastaan Juudeaan, heidän vapautensa parhaaksi, että yksikään virkamies tai satraappi tai hallitusmies tai aarrevaraston hoitaja ei saa väkisin tunkeutua heidän ovilleen; että kaikki se maakunta, jota he asuttaisivat, olisi heidän, ilman veroja; että idumealaiset luopuisivat niistä juutalaisten kylistä, joita he olivat ottaneet; että vuodessa olisi annettava kaksikymmentä talenttia kultaa temppelin rakennukseen, kunnes se on saatu päätökseen, ja lisäksi kymmenen talenttia vuodessa alttarilla joka päivä uhrattavia polttouhreja varten, ja sen mukana käsky uhrata seitsemäntoista uhria; ja että kaikki, jotka tulivat Babyloniasta rakentamaan tuota kaupunkia, saisivat vapautensa; he, ja heidän lapsensa ja kaikki ne papit, jotka tulivat.

Hän kirjoitti myös liittyen heidän kannatukseensa ja pappien niihin vaatteisiin, joissa heidän tuli palvelutyötään tehdä. Hän kirjoitti, että leeviläisten tukeminen taattaisiin siihen päivään saakka, kunnes temppeli saataisiin valmiiksi ja Jerusalem rakennetuksi. Hän kirjoitti, että maa ja palkat taattaisiin kaikille, jotka vartioivat kaupunkia. Ja hän lähetti Babyloniasta takaisin kaikki ne astiat, jotka Kyyros oli asettanut erilleen; kaiken sen, mitä Kyyros oli säätänyt tehtäväksi, hän myös käski tehtäväksi ja lähetettäväksi Jerusalemiin.

Kun tuo nuorukainen meni ulos, hän kohotti kasvonsa taivaalle, kohti Jerusalemia, ja ylisti taivaan Kuningasta, sanoen: “Sinusta on voitto; sinusta viisaus, ja sinun on kunnia! Minä olen sinun palvelijasi. Siunattu olet sinä, joka olet minulle viisauden antanut; minä kiitän sinua, oi isiemme Herra!”

Niin hän otti ne kirjeet ja meni Babyloniin ja kertoi tämän kaikille veljilleen. Ja he ylistivät isiensä Jumalaa, koska hän oli antanut heille vapautuksen ja luvan mennä ja rakentaa Jerusalem ja se temppeli, jota kutsutaan Hänen nimensä mukaan; ja he juhlivat, soittaen ja riemuiten, seitsemän päivää.

Luku 5.

Tämän jälkeen isien sukujen päämiehet valittiin menemään, heimojensa mukaan, vaimoineen, poikineen ja tyttärineen, ja palvelijoineen ja palvelijattarineen, ja karjansa kanssa. Ja Dareios lähetti heidän kanssaan tuhat hevosmiestä viemään heidät turvassa takaisin Jerusalemiin, rumpu- ja huilumusiikin tahdissa; ja kaikki heidän veljensä olivat iloissaan. Ja hän laittoi heidät menemään heidän kanssaan.

Nämä ovat niiden miesten nimet, jotka menivät, isiensä huoneiden mukaan, heimokunnittain ryhmittäytyneenä:

Papit, Aaronin pojan Piinehaan pojat: Jeshua, Jozadakin poika, Seraian poika, ja Joakim, Serubbaabelin poika, Shealtielin poika, Daavidin huoneesta, Pereksen jälkeläisistä, Juudan heimosta; joka puhui viisaita sanoja persialaisten kuninkaan Dareioksen edessä, hänen toisena hallitusvuotenaan, nisan-kuussa – ensimmäisessä kuussa.

Nämä ovat ne Juudean miehet, jotka tulivat pois vankeudessa vaeltamisestaan – jotka Babylonin kuningas Nebukadnessar oli kuljettanut pois, Babyloniin, ja jotka palasivat Jerusalemiin ja muuhun Juudeaan, jokainen omaan kaupunkiinsa. He tulivat, mukanaan Serubbaabel ja Jeshua, Nehemia, Seraia, Resaia, Bigvai, Mordekai, Bilshan, Mispar, Reelia, Rehum ja Baanan, heidän johtajinaan.

Kansakunnan ja heidän johtajiensa lukumäärä: Paroshin poikia, kaksituhatta sata ja seitsemänkymmentä kaksi. Shepatjan poikia neljäsataa seitsemänkymmentä kaksi. Arahin poikia, seitsemänsataa ja viisikymmentä kuusi. Pahat-Mooabin poikia, Jeshuan ja Jooabin pojista, kaksituhatta kahdeksansataa ja kaksitoista. Eelamin poikia tuhat kaksisataa ja viisikymmentä neljä. Zattun poikia yhdeksänsataa ja neljäkymmentä viisi. Korben poikia seitsemänsataa ja viisi. Banin poikia kuusisataa ja neljäkymmentä kahdeksan. Bebain poikia, kuusisataa ja kaksikymmentä kolme. Azgadin poikia tuhat kolmesataa ja kaksikymmentä kaksi. Adonikamin poikia kuusisataa ja kuusikymmentä seitsemän. Bigvain poikia, kaksituhatta ja kuusikymmentä kuusi. Adinin poikia, neljäsataa ja viisikymmentä neljä. Aterin poikia, nimittäin Hiskian, yhdeksänkymmentä kaksi. Kilanin ja Azetaan poikia kuusikymmentä seitsemän. Azarun poikia neljäsataa ja kolmekymmentä kaksi. Anniaan poikia sata yksi. Aromin pojat. Bezain poikia kolmesataa ja kaksikymmentä kolme. Jooran poikia sata ja kaksitoista. Baiteruksen poikia kolmetuhatta ja viisi. Beetlehemin poikia sata ja kaksikymmentä kolme. Netofaan poikia viisikymmentä viisi. Anatotin miehiä sata viisikymmentä kahdeksan. Beet-Asmotin miehiä neljäkymmentä kaksi. Kirjat-Arimin miehiä kaksikymmentä viisi. Kefiraan ja Beerotin miehiä seitsemänsataa ja neljäkymmentä kolme. kadiasalaisia ja ammidianilaisia neljäsataa ja kaksikymmentä kaksi. Raaman ja Geban miehiä kuusisataa ja kaksikymmentä yksi. Mikmaan miehiä sata ja kaksikymmentä kaksi. Beetelin miehiä viisikymmentä kaksi. Magbisin poikia sata ja viisikymmentä kuusi. Onon ja sen toisen Eelamin poikia seitsemänsataa ja kaksikymmentä viisi. Jerikon poikia kolmesataa ja neljäkymmentä viisi. Senaan poikia kolmetuhatta kolmesataa ja kolmekymmentä.

Papit: Jeshuan poika Jedajan poikia, Anasibin pojista, yhdeksänsataa ja seitsemänkymmentä kaksi. Immerin poikia tuhat ja viisikymmentä kaksi. Pashhurin poikia tuhat kaksisataa ja neljäkymmentä seitsemän. Haarimin poikia tuhat ja seitsemäntoista.

Leeviläiset: Jeshuan ja Kadmielin ja Bannaan ja Sudiaan poikia seitsemänkymmentä neljä.

Temppelin laulajat: Aasafin poikia sata ja kaksikymmentä kahdeksan.

Portinvartijat: Shallumin pojat, Aterin pojat, Talmonin pojat, Akkubin pojat, Hatitan pojat, Shobain pojat, yhteensä sata ja kolmekymmentä yhdeksän.

Temppelipalvelijat: Ziihan pojat, Hasufan pojat, Tabbaotin pojat, Keroksen pojat, Saahan pojat, Paadonin pojat, Lebanan pojat, Hagaban pojat, Akkubin pojat, Uutain pojat, Ketabin pojat, Haagabin pojat, Shamlain pojat, Haanan pojat, Kattuan pojat, Gaaharin pojat, Reajan pojat, Resinin pojat, Nekodan pojat, Kesibin pojat, Gazzamin pojat, Uzzan pojat, Paasean pojat, Hasran pojat, Besain pojat, Asnan pojat, Meuniteksen pojat, Nefisimin pojat, Bakbukin pojat, Hakufan pojat, Asurin pojat, Farakimin pojat, Bazlutin pojat, Mehidan pojat, Kuthan pojat, Karean pojat, Barkoksen pojat, Siiseran pojat, Teeman pojat, Neesian pojat, Hatifan pojat.

Salomon palvelijoiden pojat: Hassoferetin pojat, Perudan pojat, Jaalan pojat, Lozonin pojat, Giddelin pojat, Sefatjan pojat, Hattilin pojat, Pokeret-Hassebaimin pojat, Sarotien pojat, Masian pojat, Gaasin pojat, Adduksen pojat, Subaksen pojat, Aferran pojat, Barodiksen pojat, Saafatin pojat, Aamin pojat.

Kaikkiaan temppelipalvelijoita ja Salomon palvelijoiden poikia oli kolmesataa ja seitsemänkymmentä kaksi.

Seuraavat ovat niitä, jotka tulivat Telmelasta ja Telharsasta, Kerubin, Addanin ja Immerin johdolla, vaikka he eivät voineet todistaa isiensä huoneita tai sukuluetteloa, että he kuuluivat Israeliin: Tobiaan poika Delajan pojat, Nekodan poikia, kuusisataa ja viisikymmentä kaksi.

Papeista seuraavat olivat omaksuneet pappeuden, mutta heitä ei löydetty luetteloituina: Habajan pojat, Hakkosin pojat, sen Jaddusin pojat, joka oli nainut Agian, yhden Barsillain tyttäristä, ja jota kutsuttiin hänen nimensä mukaan. Ja kun näiden miesten sukuluetteloita etsittiin, eikä löydetty, heidät suljettiin pappina palvelemisen ulkopuolelle. Ja Nehemia ja Attarias käskivät heitä olemaan ottamatta osaa pyhiin asioihin, kunnes ilmaantuisi ylipappi, yllään uurim ja tummim.

Kaikkiaan Israeliin kuului – iältään kaksitoista tai enemmän – palvelijoita ja palvelijattaria lukuun ottamatta, neljäkymmentä kaksi tuhatta, kolmesataa ja kuusikymmentä; heidän palvelijoitaan ja palvelijattariaan oli seitsemäntuhatta kolmesataa ja kolmekymmentä seitsemän; soittajia ja laulajia oli kaksisataa ja neljäkymmentä viisi.

Kameleita oli neljäsataa ja kolmekymmentä viisi, ja hevosia seitsemän tuhatta ja kolmekymmentä kuusi, muuleja kaksisataa ja neljäkymmentä viisi, ja aaseja viisi tuhatta viisisataa ja kaksikymmentä viisi.

Jotkut perheiden päämiehistä, kun he tulivat Jumalan temppelille, joka on Jerusalemissa, lupasivat, että he pystyttäisivät sen huoneen paikalleen, parhaan kykynsä mukaan, ja että he antaisivat pyhään aarrevarastoon tuota työtä varten tuhat kiloa [ alkup. “miinaa” - 0,982kg ] kultaa, viisi tuhatta kiloa hopeaa ja sata pappien asustetta.

Papit, leeviläiset ja jotkut kansasta asettuivat Jerusalemiin ja sen lähiympäristöön; ja temppelilaulajat, portinvartijat ja kaikki Israel heidän kaupunkeihinsa.

Kun seitsemäs kuukausi tuli, ja kaikki Israelin pojat olivat jokainen omassa kodissaan, he kokoontuivat yhteen sille aukiolle, joka on ensimmäisen portin edessä, kohti itää. Sitten Jeshua, Jozadakin poika, muiden pappien kanssa, ja Serubbaabel, Shealtielin poika, sukulaisineen, asettui paikoilleen ja valmisti Israelin Jumalan alttarin, uhratakseen siinä polttouhreja, Mooseksen, Jumalan miehen, kirjan ohjeiden mukaan. Ja jotkut maan muistakin kansoista liittyivät heihin. Ja he pystyttivät alttarin paikoilleen, sillä kaikki maan kansat olivat heitä kohtaan vihamielisiä, ja olivat heitä vahvempia; ja he uhrasivat uhreja säädettyinä aikoina ja polttouhreja Herralle aamulla ja illalla. He viettivät lehtimajajuhlaa, niin kuin laissa on käsketty, ja he uhrasivat säädettyjä uhreja joka päivä, ja sen lisäksi niitä jatkuvia uhreja sapatteina ja uusina kuina ja kaikkina pyhitettyinä juhlapäivinä. Ja kaikki, jotka olivat tehneet Jumalalle minkä tahansa lupauksen, alkoivat uhrata Jumalalle uhreja, seitsemännen kuukauden uudesta kuusta lähtien, vaikka Jumalan temppeliä ei vielä oltu rakennettu.

Ja he antoivat rahaa kivenhakkaajille ja rakennusmiehille, ja ruokaa ja juomaa ja kuljetuksia siidonilaisille ja tyyrolaisille, tuodakseen setritukkeja Libanonista, ja kuljettaakseen ne tukkilautoissa Joppen satamaan, sen julistuksen mukaan, joka heillä oli Kyyroksen, persialaisten kuninkaan kirjoittamana.

Toisena vuotena heidän Jerusalemissa olevaan Jumalan temppeliin tulemisensa jälkeen, toisessa kuussa, Serubbaabel, Shealtielin poika, ja Jeshua, Jozadakin poika, asettivat alun, yhdessä veljiensä kanssa ja leeviläisten pappien kanssa, ja kaikkien niiden kanssa, jotka olivat tulleet Jerusalemiin vankeudesta. Ja he laskivat Jumalan temppelin perustuksen toisen kuukauden uutena kuuna, toisena vuotena sen jälkeen, kun he tulivat Juudeaan ja Jerusalemiin. Ja he osoittivat ne leeviläiset, jotka olivat kaksikymmentä tai sitä vanhempia, olemaan vastuussa Herran työstä. Ja Jeshua nousi, ja hänen poikansa ja veljensä ja Kadmiel, hänen veljensä, ja Jeshuan pojat, Emadabun, ja Iliadunin pojan Joodan pojat, poikineen ja veljineen, kaikki leeviläiset, kuin yhtenä miehenä, ajoivat Jumalan huoneen työtä eteen päin. Niin rakentajat rakensivat Herran temppelin.

Ja papit seisoivat vaatteisiinsa pukeutuneina, soittovälineet ja pasuunat mukanaan, ja leeviläiset, Aasafin pojat, symbaalien kanssa, ylistäen Herraa ja siunaten Häntä, Daavidin, Israelin kuninkaan ohjeiden mukaan; ja he lauloivat virsiä, kiittäen Herraa, koska Hänen hyvyytensä ja Hänen kirkkautensa ovat ikuisesti kaiken Israelin yllä. Ja kaikki kansa puhalsi pasuunoihin ja huusi suurella huudolla, ylistäen Herraa, Herran huoneen pystyttämisestä. Jotkut leeviläisistä papeista ja isien sukujen päämiehistä – vanhoja miehiä, jotka olivat nähneet sen aiemman huoneen – tulivat tämän rakennukselle huutaen ja itkien kovalla äänellä, kun taas monet tulivat pasuunoiden ja ilon täyteisen metelin kanssa, niin että kansa ei voinut kuulla pasuunoiden ääntä kansan itkemisen tähden. Sillä väkijoukko puhalsi pasuunoihin kovalla äänellä, niin että ääni kuultiin kaukana; ja kun Juudan heimon ja Benjaminin viholliset kuulivat sen, he tulivat ottamaan selvää siitä, mitä tuo pasuunoiden ääni merkitsi. Ja he havaitsivat, että nuo, jotka olivat palanneet vankeudesta, olivat rakentamassa temppeliä Herralle, Israelin Jumalalle. Niin he lähestyivät Serubbaabelia ja Jeshuaa ja isien sukujen päämiehiä, ja he sanoivat heille: “Me haluamme rakentaa teidän kanssanne. Sillä me tottelemme teidän Herraanne aivan kuten tekin teette, ja me olemme uhranneet Hänelle Esarhaddonin – assyrialaisten kuninkaan, joka toi meidät tänne – päivistä saakka.” Mutta Serubbaabel ja Jeshua ja isien sukujen huoneiden päämiehet Israelissa sanoivat heille: “Teillä ei ole mitään tekemistä meidän kanssamme Herran, meidän Jumalamme, huoneen rakentamisessa, sillä ainoastaan me rakennamme sitä Israelin Herralle, niin kuin Kyyros, persialaisten kuningas, on meitä käskenyt.”

Mutta maan kansat painostivat niitä, jotka olivat Juudeassa, katkaisivat heidän varustuksensa ja estivät heidän rakentamisensa, ja suunnitelmilla ja kiihottamalla kansaa ja kapinoimalla he estivät rakennuksen valmistumista niin kauan, kuin kuningas Kyyros eli. Ja heitä estettiin rakentamasta kahden vuoden ajan, kuningas Dareioksen hallitukseen saakka.

Luku 6.

Dareioksen toisena hallitusvuotena profeetat Haggai ja Sakarja, Iddon poika, profetoivat niille juutalaisille, jotka olivat Juudeassa ja Jerusalemissa; he profetoivat heille Herran, Israelin Jumalan nimessä. Sitten Serubbaabel, Shealtielin poika, ja Jeshua, Jozadakin poika, nousi, ja alkoi rakentaa sitä Herran huonetta, joka on Jerusalemissa, niiden Herran profeettojen avulla, jotka olivat heidän kanssaan.

Samaan aikaan Sisinnes, Syyrian ja Foinikian hallitusmies, ja Satrabuzanes, ja heidän liittolaisensa, tulivat heidän luokseen ja sanoivat: “Kenen määräyksellä te rakennatte tätä huonetta ja tätä kattoa, ja viimeistelette kaikkia muitakin asioita? Ja keitä ovat ne rakentajat, jotka näitä asioita viimeistelevät?”

Silti juutalaisten vanhimpia kohdeltiin ystävällisesti, sillä Herran kaitselmus oli vankien yllä; eikä heitä estetty rakentamasta, ennen kuin Dareiokselle oli lähetetty sana ja tehty ilmoitus liittyen heihin.

Kopio siitä kirjeestä, jonka Sisinnes, Syyrian ja Foinikian hallitusmies, ja Satrabuzanes, ja heidän liittolaisensa, Syyrian ja Foinikian paikalliset hallitsijat, kirjoittivat ja lähettivät Dareiokselle: “Kuningas Dareiokselle, tervehdys. Tulkoon herrallemme kuninkaalle täysin tiettäväksi, että kun me menimme Juudean maakuntaan, ja astuimme Jerusalemin kaupunkiin, me löysimme ne juutalaisten vanhimmat, jotka olivat olleet vankeudessa, rakentamasta Jerusalemin kaupunkiin uutta, suurta huonetta Herralle, hakatusta kivestä, arvokasta puuta muureihin käytettynä. Nämä työt etenevät nopeaan tahtiin, ja tuo työ menestyy heidän käsissään ja valmistuu kaikella loisteliaisuudella ja huolella.

Sitten me kysyimme näiltä vanhimmilta: “Kenen käskystä te rakennatte tätä huonetta, ja asetatte tämän rakennuksen perustuksia?” Ja tarkoituksena, että tiedottaisimme sinulle kirjallisesti, ketkä ovat heidän johtajansa, me kuulustelimme heitä ja vaadimme heiltä nimilistaa niistä, jotka ovat heidän johtajiaan. He vastasivat meille: 'Me olemme sen Herran palvelijoita, joka loi taivaan ja maan. Ja Israelin suuri ja voimallinen kuningas rakensi huoneen monia vuosia sitten, ja se saatiin valmiiksi. Mutta kun meidän isämme tekivät syntiä Israelin Herraa – joka on taivaassa – vastaan, ja ärsyttivät Häntä, Hän luovutti heidät Nebukadnessarin, Babylonin kuninkaan, kaldealaisten kuninkaan käsiin; ja he repivät maahan tuon huoneen, ja polttivat sen, ja kuljettivat kansan pois, vankeuteen, Babyloniin.

Mutta ensimmäisenä vuotena, kun Kyyros hallitsi Babylonian maata, kuningas Kyyros kirjoitti, että tämä huone tulisi rakentaa uudelleen. Ja ne kaikki pyhät, kultaiset ja hopeiset astiat, jotka Nebukadnessar oli ottanut tuolta Jerusalemin huoneesta ja varastoinut omaan temppeliinsä, nämä kuningas Kyyros otti uudelleen tuolta temppelistä Babylonista, ja ne annettiin Serubbaabelille ja hallitusmies Shesbassarille, mukanaan käsky, että hänen tulisi viedä kaikki nämä astiat takaisin ja laittaa ne temppeliin Jerusalemiin, ja että tämä Herran temppeli tulee rakentaa uudelleen paikalleen. Sitten tämä Shesbassar, tänne tultuaan, asetti tuon Herran huoneen perustukset, joka on Jerusalemissa, ja vaikka se on ollut rakennusvaiheessa siitä ajasta lähtien tähän saakka, se ei ole vielä valmistunut.'

Siis nyt, jos näyttää viisaalta, oi kuningas, järjestettäköön etsintä niissä herramme kuninkaan kuninkaallisissa varastoissa, jotka ovat Babylonissa; ja jos sieltä löytyy, että Herran huoneen rakennustyö Jerusalemissa tehtiin kuningas Kyyroksen suostumuksella, ja jos meidän herramme, kuningas, todistaa tämän oikeaksi, lähettäköön hän meille ohjeita näihin asioihin liittyen.”

Sitten Dareios käski tehtäväksi etsinnän niissä kuninkaallisissa varastoissa, jotka oli sijoitettu Babyloniin. Ja Ekbatanasta, linnakkeesta, joka on Meedian maakunnassa, löydettiin kirjakäärö, johon oli talletettu tämä:

“Kyyroksen ensimmäisenä hallitusvuotena, kuningas Kyyros määräsi rakennettavaksi sen Herran huoneen Jerusalemissa, jossa uhrataan iankaikkisella tulella; sen korkeus on oleva kuusikymmentä kyynärää ja sen leveys kuusikymmentä kyynärää, kolme kerrosta hakattua kiveä ja yksi kerros uutta luonnonpuuta; kulut on maksettava kuningas Kyyroksen aarrevarastosta; ja että ne pyhät Herran huoneen astiat, sekä kultaiset että hopeiset, jotka Nebukadnessar otti pois tuosta Jerusalemin huoneesta ja kantoi pois, Babyloniin, tulee palauttaa ennalleen siihen huoneeseen Jerusalemiin; ne on asetettava sinne, missä ne ovat olleetkin.”

Niin Dareios käski Sisinnesiä, Syyrian ja Foinikian hallitusmiestä, ja Satrabuzanesia, ja heidän liittolaisiaan, ja niitä, jotka oli osoitettu paikallisiksi hallitsijoiksi Syyriaan ja Foinikiaan, pysymään poissa tuosta paikasta, ja antamaan Serubbaabelin, Herran palvelijan ja Juudean hallitusmiehen, ja juutalaisten vanhimpien, rakentaa tämä Herran huone paikalleen.

“Ja minä käsken, että se on rakennettava täysin, ja että on täysin ponnisteltava niiden miesten auttamiseksi, jotka ovat palanneet Juudean vankeudesta, kunnes Herran huone on saatu valmiiksi; ja että Syyrian ja Foinikian veroista on annettava osa, tunnollisesti, näille miehille; se tarkoittaa, hallitusmies Serubbaabelille, Herran uhreja varten, härkiä ja oinaita ja lampaita varten, ja samoin viljaa ja suolaa ja viiniä ja öljyä, säännöllisesti joka vuosi, saivartelematta, päivittäiseen käyttöön, niin kuin Jerusalemin papit ilmaisevat, tarkoituksena, että Korkeimmalle Jumalalle vuodatettaisiin juomauhreja kuninkaan ja hänen lastensa puolesta, ja heidän elämänsä puolesta uhrattaisiin rukouksia.”

Ja hän käski, että jos kuka tahansa rikkoisi tai tekisi tyhjäksi mitään tähän kirjoitetuista asioista, hänen talonsa kantava puu on otettava irti, ja hänet on hirtettävä siihen, ja hänen omaisuutensa on menetetty kuninkaalle. “Sen tähden hävittäköön Herra, jonka nimeä siellä kutsutaan, jokaisen kuninkaan ja kansakunnan, joka ojentaa käsiään estääkseen tai vahingoittaakseen tuota Herran huonetta Jerusalemissa.”

“Minä, kuningas Dareios, olen julistanut, että tämä, mikä on tässä ilmoitettu, on tehtävä mahdollisimman ahkerasti.”

Luku 7.

Sitten Sisinnes, Syyrian ja Foinikian hallitusmies, ja Satrabuzanes ja heidän liittolaisensa, seuraten kuningas Dareioksen määräyksiä, huolehti tuon pyhän työn etenemisestä suurella huolella, avustaen juutalaisten vanhimpia ja temppelin virkamiehiä. Ja tuo pyhä työ menestyi, samalla, kun profeetat Haggai ja Sakarja profetoivat; ja he saivat sen valmiiksi Herran, Israelin Jumalan käskyn kautta. Niin siis persialaisten kuninkaiden Kyyroksen, Dareioksen ja Artaxerxeen suostumuksella tuo pyhä huone saatiin valmiiksi, adar-kuun kahdentenakymmenentenä kolmantena päivänä, kuningas Dareioksen kuudentena vuotena.

Ja Israelin kansa, papit, leeviläiset ja muut niistä, jotka tulivat vankeudesta, jotka liittyivät heihin, tekivät sen mukaan, mitä oli kirjoitettu Mooseksen kirjaan. He uhrasivat Herran temppelin vihkiäisissä sata härkää, kaksisataa oinasta, neljäsataa lammasta ja kaksitoista kaurista kaiken Israelin syntien puolesta, Israelin kahdentoista heimon johtajien lukumäärän mukaan; ja papit ja leeviläiset seisoivat vaatteisiinsa pukeutuneina, sukujensa mukaan, palvellakseen Herraa, Israelin Jumalaa, Mooseksen kirjan mukaan, ja portinvartijat olivat jokaisella portilla.

Se Israelin kansa, joka tuli vankeudesta, vietti pääsiäistä ensimmäisen kuun neljäntenätoista päivänä, sen jälkeen, kun papit ja leeviläiset olivat puhdistetut yhdessä.

Eivät kaikki niistä palanneista vangeista puhdistautuneet, mutta leeviläiset puhdistautuivat kaikki yhdessä, ja he uhrasivat pääsiäislampaan kaikkien palanneiden vankien ja heidän veljiensä, pappien, ja itsensä puolesta. Ja kaikki se Israelin kansa, joka tuli vankeudesta, söi sitä; kaikki ne, jotka olivat erottautuneet tuon maa kansojen kauhistuksista ja etsineet Herraa. Ja he viettivät happamattoman leivän juhlaa seitsemän päivää, riemuiten Herran edessä, koska Hän oli muuttanut assyrialaisten kuninkaan tahdon heitä kohtaan, vahvistaakseen heidän käsiään Herran, Israelin Jumalan, palvelemiseen.

Luku 8.

Näiden jälkeen, kun Artaxerxes, persialaisten kuningas hallitsi, tuli Esra, Serajan poika, Asarjan poika, Hilkian poika, Shallumin poika, Saadokin poika, Ahitubin poika, Amarjan poika, Ussin poika, Bukkin poika, Abisuan poika, Piinehaan poika, Eleasarin poika, ylipappi Aaronin poika. Tämä Esra tuli Babylonista kirjurina, taidollisena siinä Mooseksen laissa, jonka Israelin Jumala oli antanut; ja kuningas osoitti hänelle kunnioitusta, sillä hän sai kuninkaan edessä suosion kaikissa pyynnöissään.

Hänen kanssaan Jerusalemiin tuli osa Israelin kansasta ja jotkut papeista ja leeviläisistä ja temppelin laulajista ja portinvartijoista ja temppelipalvelijoista, Artaxerxeen seitsemäntenä hallitusvuotena, viidennessä kuussa; sillä he jättivät Babylonin ensimmäisen kuun uutena kuuna ja saapuivat Jerusalemiin viidennen kuukauden uutena kuuna, sen menestyksekkään matkan jälkeen, jonka Herra antoi heille. Sillä Esran tieto oli suuri, niin että hän ei jättänyt mitään pois Herran laista tai käskyistä, vaan opetti kaikelle Israelille kaikki säädökset ja oikeudet. Seuraava on kopio siitä kuningas Artaxerxeen kirjallisesta valtuutuksesta, joka annettiin Esralle – papille ja Herran lain lukijalle:

“Kuningas Artaxerxes Esralle, papille ja Herran lain lukijalle, tervehdys. Armollisen päätökseni mukaan, olen antanut määräykset, että ne, jotka valtakunnassamme ovat juutalaista kansaa, ja pappeja ja leeviläisiä ja muita, jotka vapaasti saavat valita, lähteköön kanssasi Jerusalemiin. Sen tähden niin moni, kuin on halukas, lähteköön kanssasi, niin kuin minä ja seitsemän ystävääni – jotka ovat neuvonantajiani – ovat päättäneet, tarkoituksenaan hoitaa asioita Juudeassa ja Jerusalemissa, sen mukaan, mitä on Herran laissa, ja kantamaan Jerusalemiin ne Israelin Herran lahjat, jotka minä ja ystäväni olemme luvanneet, ja keräämään Herraa varten Jerusalemiin kaiken sen kullan ja hopean, mitä voidaan löytää Babylonian maakunnasta, yhdessä sen kanssa, mitä kansakunta on antanut sitä heidän Herransa temppeliä varten, joka on Jerusalemissa, sekä kultaa että hopeaa härkiä ja oinaita ja lampaita varten, ja niitä varten, mitkä liittyvät niihin, että uhreja voidaan uhrata sillä heidän Herransa alttarilla, joka on Jerusalemissa. Ja mitä ikinä sinä ja veljesi tahdotte tuolla kullalla ja hopealla tehdä, tehkää se Jumalanne tahdon mukaan; ja viekää ne pyhät Herran astiat, jotka on annettu teille, teidän Jumalanne temppelin käyttöön, joka on Jerusalemissa. Ja mitä tahansa muuta teille tapahtuukin; sellaista, mikä on välttämätöntä Jumalanne temppeliä varten, voitte käyttää kuninkaallista aarrevarastoa.

Ja minä, kuningas Artaxerxes, olen käskenyt Syyrian ja Foinikian varastonhoitajia, että mitä ikinä pappi ja Korkeimman lain lukija Esra lähettää kysymään, heidän on pidettävä huoli siitä, että hänelle annetaan, sataan hopeatalenttiin saakka, ja samoin sataan korilliseen viljaa, sataan ruukulliseen viiniä, ja runsaasti suolaa. Kaikki Jumalan laissa säädetyt asiat täytettäköön äärimmäisen tunnollisesti, Jumalalle, Korkeimmalle, niin että viha ei tulisi kuninkaan ja hänen poikiensa valtakunnan ylle. Teille on myös tiedotettu, että mitään veroa tai mitään muutakaan rasitetta ei tule asettaa yhdellekään papeista tai leeviläisistä tai temppelin laulajista tai portinvartijoista tai temppelipalvelijoista tai tämän temppelin työllistämistä ihmisistä, ja että kenelläkään ei ole valtaa verottaa heitä millään tavalla.

Ja sinä, Esra, Jumalan viisauden mukaan, osoita tuomareita ja oikeudenpalvelijoita jakamaan oikeutta kaikille niille, jotka tuntevat sinun Jumalasi lain, läpi kaiken Syyrian ja Foinikian; ja jotka eivät sitä tunne – niille sinun tulee opettaa. Ja kaikki, jotka rikkovat sinun Jumalasi lakia, tai valtakunnan lakia, heitä tulee rangaista ankarasti, joko kuolemalla tai jollain toisella rangaistuksella, joko sakolla tai vankeudella.”

Siunattu olkoon Herra yksin, joka laittoi tämän kuninkaan sydämeen, kirkastaakseen huonettaan, joka on Jerusalemissa, ja joka nosti minut kunniaan kuninkaan ja hänen neuvonantajiensa ja kaikkien hänen ystäviensä ja ylhäistensä silmissä. Minä sain rohkeutta Herran, minun Jumalani avulla, ja minä kokosin Israelin miehiä lähtemään kanssani.

Nämä ovat niistä miehistä merkittävimmät – isiensä huoneiden ja perheiden mukaan – jotka lähtivät kanssani Babylonista, kuningas Artaxerxeen hallitusaikana:

Piinehaan pojista Geersom. Iitamarin pojista Gamael. Daavidin pojista Hattus, Sekanjan poika. Parosin pojista Sakarja, ja hänen kanssaan ilmoittautui sata viisikymmentä miestä. Pahat-Mooabin pojista Eliehoenai, Serahjan poika, ja hänen kanssaan kaksisataa miestä. Sattun pojista Sekanja, Jahasjelin poika, ja hänen kanssaan kolmesataa miestä. Adinin pojista Oobed, Joonatanin poika, ja hänen kanssaan kaksisataa viisikymmentä miestä. Eelamin pojista Jesaja, Gotholian poika, ja hänen kanssaan seitsemänkymmentä miestä. Sefatjan pojista Seraja, Mikaelin poika, ja hänen kanssaan seitsemänkymmentä miestä. Jooabin pojista Obadja, Jehielin poika, ja hänen kanssaan kaksisataa kaksitoista miestä. Banin pojista Selomit, Josifian poika, ja hänen kanssaan kaksisataa kuusikymmentä miestä. Bebain pojista Sakarja, Bebain poika, ja hänen kanssaan kaksikymmentä kahdeksan miestä. Asgadin pojista Johanan, Hakkatanin poika, ja hänen kanssaan sata kymmenen miestä. Adonikamin pojista viimeiset, nimeltään Elifelet, Jeuel ja Shemaja, ja heidän kanssaan seitsemänkymmentä miestä. Bigvain pojista Uttai, Istalkuruksen poika, ja hänen kanssaan seitsemänkymmentä miestä.

Minä kokosin heidät joelle, jota kutsutaan nimellä Theras, ja me leiriydyimme sinne kolmeksi päiväksi ja minä tutkin heitä. Kun en löytänyt yhtäkään pappien tai leeviläisten pojista, minä lähetin sanan Eliesarille, Iduelille, Maasmakselle, Elnatanille, Shemajalle, Jaaribille, Naatanille, Elnatanille, Sakarjalle ja Mesullamille, jotka olivat johtajia, ja miehiä, joilla oli ymmärrys, ja minä käskin heidän mennä Iddon luokse, joka oli johtaja varastopaikassa, ja minä määräsin heidät kertomaan Iddolle ja hänen veljilleen ja varastonhoitajille, että lähettävät meille miehiä palvelemaan pappeina Herramme huoneessa. Ja meidän Herramme voimallisen käden kautta he toivat luoksemme päteviä miehiä (Israelin pojan) Leevin pojan Mahlin pojista, nimeltään Serebia poikineen ja sukulaisineen, kahdeksantoista; myös Hasabja ja Annunus ja hänen veljensä Jesaja, Hananjan pojista, ja heidän poikansa, kaksikymmentä miestä; ja niistä temppelipalvelijoista, jotka Daavid ja johtajat olivat antaneet leeviläisten palvelusta varten, kaksisataa ja kaksikymmentä temppelipalvelijaa; kaikista heistä laadittiin nimilista.

Siellä minä julistin paaston noille nuorukaisille meidän Herramme edessä, pyytääksemme Häneltä menestyksekästä matkaa itsellemme ja lapsillemme ja karjalle, jotka olivat mukanamme. Sillä minua hävetti pyytää kuninkaalta sotilaita ja hevosmiehiä ja saattuetta pitämään meidät turvassa vihamiehiltämme; sillä me olimme sanoneet kuninkaalle: “Meidän Herramme voima on niiden kanssa, jotka etsivät Häntä, ja se voima kannattaa heitä kaikilla teillä.” Ja jälleen me rukoilimme Herraamme näistä asioista, ja havaitsimme Hänet todella armolliseksi.

Sitten minä asetin erilleen kaksitoista pappien johtajaa, Serebian ja Hasabjan ja kymmenen heidän sukulaistaan heidän kanssaan; ja minä punnitsin heille hopean ja kullan ja ne meidän Herramme huoneen pyhät astiat, jotka kuningas itse ja hänen neuvonantajansa ja ylhäiset ja kaikki Israel oli antanut. Minä punnitsin ja annoin heille kuusisataa viisikymmentä talenttia hopeaa, ja hopea-astioita sadan talentin arvosta, ja sata talenttia kultaa ja kaksikymmentä kultamaljaa, ja kaksitoista messinkiastiaa, hienosta vaskesta, joka kimalsi kullan lailla. Ja minä sanoin heille: “Te olette pyhiä Herralle, ja astiat ovat pyhiä, ja hopea ja kulta on luvattu Herralle – isiemme Herralle. Olkaa siis valppaana ja vartioikaa niitä, kunnes annatte ne pappien johtajille ja leeviläisille, ja Israelin isien huoneiden päämiehille, Jerusalemissa, Herramme huoneen kammioihin.” Niin papit ja leeviläiset ottivat hopean ja kullan ja ne astiat, jotka olivat olleet Jerusalemissa, ja kantoivat ne Herran temppeliin.

Me lähdimme Theras-joelta ensimmäisen kuun kahdentenatoista päivänä; ja me saavuimme Jerusalemiin meidän Herramme voimallisen käden kautta, joka oli yllämme; hän vapautti matkalla meidät vihollisesta, ja niin me tulimme Jerusalemiin.

Kun me olimme olleet siellä kolme päivää, hopea ja kulta punnittiin ja vietiin Herran huoneeseen pappi Meremotille, Uurian pojalle; ja hänen kanssaan oli Eleasar, Piinehaan poika, ja heidän kanssaan olivat leeviläiset Jeshuan poika Jozabad ja Binnuin poika Mooet. Kaikki laskettiin ja punnittiin, ja kokonaispaino talletettiin muistiin tuolla hetkellä. Ja ne, jotka olivat palanneet vankeudesta, uhrasivat Herralle, Israelin Jumalalle uhreja; kaiken Israelin puolesta kaksitoista härkää, yhdeksänkymmentä kuusi oinasta, seitsemänkymmentä kaksi lammasta, ja kiitosuhrina kaksitoista kaurista – kaikki uhrina Herralle. Ja he jakoivat kuninkaan määräykset kuninkaallisille taloudenhoitajille ja Syyrian ja Foinikian hallitusmiehille; ja nämä virkamiehet kunnioittivat kansaa ja Herran temppeliä.

Sen jälkeen, kun nämä oli tehty, päämiehet tulivat luokseni ja sanoivat: “Israelin kansa ja johtajat ja papit ja leeviläiset eivät ole erottautuneet vieraista maan kansoista ja niiden saastaisuuksista; kanaanilaisista, hittiläisistä, perissiläisistä, jebusilaisista, mooabilaisista, egyptiläisistä ja edomilaisista. Sillä he ja heidän poikansa ovat naineet näiden kansojen tyttäriä, ja pyhä kansa on sekoittunut maan muukalaiskansoihin; ja tämän asian alusta alkaen, johtajat ja ylhäiset ovat olleet osallisia tähän pahuuteen.”

Heti, kun kuulin näitä asioita, minä revin vaatteeni ja pyhän viittani, ja revin hiuksiani ja partaani istuin alas epätoivoisena ja surullisena. Ja kaikki, joihin Israelin Herran sana oli milloinkaan tehnyt vaikutusta, kokoontuivat ympärilleni, kun surin tätä pahuutta ja minä istuin surun murtamana iltauhriin saakka. Sitten minä nousin paastostani, vaatteet ja pyhä viittani revittynä, ja polvistuen alas ja ojentaen käsiäni Herralle, minä sanoin: “Oi Herra, olen häpeissäni ja hämmentyneenä Sinun kasvojesi edessä. Sillä meidän syntimme ovat kohonneet korkeammalle kuin meidän päämme, ja meidän erehdyksemme ovat nousseet ylös taivaaseen isiemme ajoista saakka, ja me olemme tänä päivänä suuressa synnissä. Ja meidän syntiemme tähden, ja meidän isiemme syntien tähden meidät, veljiemme ja kuninkaidemme ja pappiemme kanssa, annettiin maan kuninkaille, miekalle ja vankeudelle ja ryöstölle, häpeään, tähän päivään saakka. Ja nyt luoksemme on tullut armo Sinun luotasi, oi Herra, jättääksesi meille juuren ja nimen pyhässä paikassasi, ja paljastaaksesi valon meitä varten Herran, meidän Jumalamme huoneessa, ja antaaksesi meille ravintoa palvelutyömme aikana. Vaikka olimme kahleissa, emme olleet meidän Herramme hylkäämiä, vaan Hän vei meidät persialaisten kuninkaan suosioon, niin että he ovat antaneet meille ruokaa ja kirkastaneet meidän Herramme temppeliä, ja nostattaneet Siionin hävityksestä, antaakseen meille linnoituksen Juudeaan ja Jerusalemiin.”

“Ja nyt, oi Herra, mitä meidän tulee sanoa, kun asiat ovat näin? Sillä me olemme rikkoneet Sinun käskysi, jotka Sinä annoit palvelijoidesi profeettojen kautta, sanoen: 'Se maa, jota te menette ottamaan omaksenne, se maa on saastainen maan kansojen saastaisuuden tähden ja he ovat täyttäneet sen saastaisuudellaan. Älkää siis antako tyttäriänne heidän pojillensa älkääkä ottako heidän tyttäriänsä pojillenne vaimoiksi. Älkää myös koskaan yrittäkö solmia rauhaa heidän kanssaan, että te vahvistuisitte ja saisitte syödä parasta, mitä maassa on, ja jättäisitte sen perinnöksi lapsillenne ikuisiksi ajoiksi.'

Ja kaikki tuo, mitä meille on tapahtunut, on tapahtunut meidän pahojen tekojemme ja suurten syntiemme tähden. Sillä Sinä, oi Herra, nostit pois syntiemme taakan ja annoit meille tällaisen juuren; mutta taas me käännyimme rikkomaan Sinun lakiasi sekoittumalla maan kansojen saastaisuuteen. Etkö ollut meihin tarpeeksi vihastunut, tuhotaksesi meidät niin, ettei jää juurta tai siementä tai nimeä? Oi Israelin Herra, Sinä olet totinen; sillä meidät on jätetty kuin juureksi tähän päivään saakka. Katso, nyt me olemme Sinun edessäsi pahuuksissamme; sillä me emme voi enää seisoa Sinun läsnäolossasi näiden asioiden tähden.”

Samalla, kun Esra rukoili ja teki tunnustustaan, itkien ja maaten maassa temppelin edessä, hänen lähelleen kokoontui hyvin suuri väenpaljous Jerusalemista, miehiä ja naisia ja nuorukaisia; sillä väkijoukon keskuudessa oli suuri itku. Sitten Sekanja, Jehielin poika, yksi Israelin miehistä, huusi ja sanoi Esralle: “Me olemme tehneet syntiä Herraa vastaan, ja olemme naineet vieraita naisia, maan kansoista; mutta on Israelilla vieläkin toivoa. Vannokaamme Herralle tästä, että me hylkäämme kaikki muukalaiset vaimomme lapsineen, niin kuin näyttää hyvältä sinulle ja kaikille, jotka tottelevat Herran lakia. Nouse ja toimi, sillä se on tehtäväsi, ja me olemme sinun kanssasi.” Sitten Esra nousi ja vannotti pappien johtajia ja kaiken Israelin leeviläisiä, että he tekisivät tämän. Ja he vannoivat.

Luku 9.

Sitten Esra nousi ja meni temppelin esipihalta Jehohananin, Eliasibin pojan, kammioon, ja vietti yön siellä, eikä hän syönyt leipää tai juonut vettä, sillä hän suri kansanpaljouden suuria pahuuksia. Ja tehtiin julistus läpi Juudean ja Jerusalemin kaikille, jotka olivat palanneet vankeudesta, että heidän tulisi kokoontua Jerusalemiin, ja että jos heitä ei tavattu siellä kahden tai kolmen päivän sisällä – hallitsevien vanhimpien päätöksen mukaan – heidän karjansa tulee takavarikoida uhrattavaksi ja ne miehet itse on karkotettava niiden joukosta, jotka olivat palanneet vankeudesta. Sitten Juudan ja Benjaminin heimon miehet kokoontuivat Jerusalemiin kolmen päivän sisällä; tämä oli yhdeksäs kuukausi – kuun kahdeskymmenes päivä.

Ja kaikki tuo väkijoukko istui avoimella aukiolla temppelin edessä, väristen vallitsevan huonon sään tähden. Sitten Esra nousi ja sanoi heille: “Te olette rikkoneet lakia ja naineet vieraita naisia, ja olette siten lisänneet Israelin syntiä. Nyt siis tunnustakaa ja antakaa kunnia Herralle, isiemme Jumalalle, ja tehkää Hänen tahtonsa; erottautukaa maan kansoista ja vierasmaalaisista vaimoistanne.” Sitten kaikki tuo väkijoukko huusi ja sanoi kovalla äänellä: “Me tahdomme tehdä niin kuin olet sanonut. Mutta väkijoukko on suuri ja on talvi, ja me emme kykene seisomaan ulkoilmassa. Ei tämä ole sellainen teko, jonka voisimme tehdä päivässä tai kahdessa, sillä me olemme tehneet liikaa syntiä näissä asioissa. Antakaa siis väkijoukon johtajien jäädä, ja kaikki ne meidän siirtokunnistamme, joilla on vierasmaalaisia vaimoja, tulkoon osoitetulla ajallaan, jokaisen paikan vanhimpien ja tuomareiden kanssa, kunnes meidät on vapautettu Herran vihalta tässä asiassa.” Joonatan, Asahelin poika, ja Jaaseja, Tikvan poika, ottivat tehtäväkseen nämä asiat ja Meshullam ja Leevi ja Sabbetai palvelivat heidän kanssaan tuomareina. Ja ne, jotka olivat palanneet vankeudesta, toimivat kaiken tämän mukaan.

Pappi Esra valitsi itselleen johtavia miehiä isiensä huoneista, kaikki heidät nimeltä; ja kymmenennen kuun uutena kuuna he alkoivat työnsä tämän asian tutkinnassa. Ja niiden miesten tapaukset, joilla oli vierasmaalaisia vaimoja, saatiin päätökseen ensimmäisen kuun uuteen kuuhun mennessä.

Ne papit, jotka tuotiin, ja heillä havaittiin olevan vierasmaalaisia vaimoja, olivat: Jozadakin pojan Jeshuan pojista, ja hänen veljistään, Maaseja, Elieser, Jaarib ja Jodan. He valalla vannoivat hylkäävänsä vaimonsa, ja antavansa oinaita vääryytensä hyvitykseksi. Immerin pojista Hanani ja Sebadja ja Maaseja ja Semaja ja Jehiel ja Asarja. Passhurin pojista Elioenai, Maaseja, Ismael ja Natanael ja Gedalja ja Elasa.

Ja leeviläisistä Jozabad ja Siimei ja Kelaja – joka oli Kelita – ja Petahja ja Juuda ja Joona. Temppelilaulajista Eljasib ja Sakkur. Portinvartijoista Shallum ja Telem.

Israelista: Paaroksen pojista Ramia, Issia, Malkia, Mijamin ja Eleasar, Asibias ja Benaja. Eelamin pojista Mattanja ja Sakarja, Jehiel ja Abdi, ja Jeremot ja Elia. Sattun pojista Elioenai, Eljasib, Otonja, Jeremot, ja Sabad ja Serdaja. Bebain pojista: Jehohanan ja Hananja ja Sabbai ja Ematis. Banin pojista Meshullam, Malluk, Adaja, Jaasub ja Sheal ja Jeremot. Addin pojista Naatus ja Moossias, Lakkunus ja Naidus ja Beskaspasmys ja Sestel ja Belnuus ja Manasseas. Annanin pojista Elionas ja Asaias ja Melkias ja Sabbaias ja Simon Kosameus. Hassumin pojista Mattenai ja Mattatta ja Sabad ja Elifelet ja Manasse ja Siimei. Banin pojista Jeremai, Maadai, Amram, Jooel, Mamdai ja Bedeja ja Vania, Karabasion ja Eljasib ja Maknadebai, Eljasis, Binnui, Elialis, Siimei, Selemja, Netanja. Esoran pojista Sassai, Asarel, Asael, Semaja, Amarja, Joosef. Nebon pojista Mattitia, Sabad, Iddo, Jooel Benaja. Kaikki nämä olivat naineet vierasmaalaisia naisia, ja he hylkäsivät heidät lapsineen.

Papit ja leeviläiset ja Israelin miehet asettuivat Jerusalemiin ja maaseudulle. Seitsemännen kuun uutena kuuna, kun Israelin pojat olivat siirtokunnissaan, koko väkijoukko kokoontui yksimielisesti sille avoimelle aukiolle temppelin itäisen portin eteen; ja ylipappi ja lukija Esraa käskettiin tuomaan se Mooseksen laki, jonka Herra, Israelin Jumala, oli antanut. Niin ylipappi Esra toi lain, kaikelle sille väkijoukolle, miehille ja naisille ja kaikille papeille, että he kuulevat lain, seitsemännen kuun uutena kuuna. Ja hän luki ääneen sillä avoimella aukiolla, temppelin portin edessä, varhaisesta aamusta keskipäivään saakka, sekä miesten että naisten läsnä ollessa; ja kaikki se väenpaljous kiinnitti huomionsa lakiin. Esra, pappi ja lain lukija, seisoi puisella tasanteella, joka oli valmistettu tätä varten, ja hänen vierellään seisoivat Mattatia, Shema, Ananja, Uuria, Hiskia ja Baal-Samus hänen oikealla puolellaan, ja vasemmalla Pedaja, Misael, Malkija, Lotasubus, Nabarja ja Sakarja. Sitten Esra kohotti tuon lain kirjan ylös, väenpaljouden nähden, sillä kaikki paikalla olleet kunnioittivat häntä. Ja kun hän avasi lain, he seisoivat kaikki pystyssä. Ja Esra siunasi Herraa Jumalaa, Korkeinta, sotajoukkojen Herraa, Kaikkivaltiasta; ja kaikki väkijoukko vastasi: “Aamen.” Ja he kohottivat kätensä ja lankesivat maahan ja palvoivat Herraa.

Jeshua ja Anniut ja Sherebia, Jaamin, Akkub, Sabbetai, Hoodia, Maaseja ja Kelita, Asarja ja Jozabad, Hanan, Pelaja, leeviläiset, opettivat Herran lakia, selittäen samaan aikaan sitä, mitä luettiin. Sitten Attarates sanoi ylipappi ja lukija Esralle ja niille leeviläisille, jotka opettivat väkijoukkoa, ja kaikille: “Tämä päivä on Herralle pyhitetty” - sillä he kaikki itkivät kuullessaan lain – “menkää siis matkoihinne, syökää rasvaisia ruokia ja juokaa makeita juomia, ja lähettäkää osa niille, joilla ei ole mitään; sillä tämä päivä on Herralle pyhä; älkääkä olko surullisia, sillä Herra vahvistaa teitä!” Ja leeviläiset käskivät kaikkea kansaa sanoen: “Tämä päivä on pyhä; älkää olko surullisia.” Sitten he menivät kaikki matkaansa, syömään ja juomaan ja nauttimaan olostaan, ja antamaan osansa niille, joilla ei ollut mitään, ja riemuitsemaan suuresti; sillä ne sanat, joita heille oli opetettu, olivat tehneet heihin vaikutuksen. Ja he olivat yhdessä.