Laisrenin ilmestys

800-luvun teos Irlannista, joka ei ole säilynyt meidän aikaamme kokonaisena. Teksti on säilynyt käsikirjoituksessa Oxford, Bodleian Rawlinson B512, ff. 75B-100. Vanhan Irlannin transkriptio löytyy teoksesta "The End And Beyond: Medieval Irish Eschatology" Vol.I (Celtic Studies Publications XVII, 2014). Tekstin laatija on selvästi ollut tietoinen joko Pietarin tai Paavalin ilmestyksestä, ja kyseisessä teoksessa onkin tätä ennen irlantilainen versio Paavalin ilmestyksestä. Suomennettu 6.3.2018.

Tapahtui kerran, että Laisren lähti kiireellä Cluana-yhteisöstä puhdistamaan kirkkoa nimeltä Chluana Cain, joka on paikassa nimeltä Connacht. Hän paastosi kirkkoa puhdistaessaan kolme kolmen päivän jaksoa. Kolmannen paaston lopulla uni valtasi hänet saarnatuolissa. Unessaan hän kuuli äänen, joka sanoi hänelle, "nouse!". Ensimmäisellä kerralla hän ei liikkunut. Hän kuuli sen äänen uudestaan. Silloin hän kohotti päänsä, ja hän näki, että se kirkko, jossa hän oli, oli kirkas, mutta osa yön pimeydestä oli jäänyt. Ja hän näki säteilevän hahmon alttarin edessä. Se hahmo sanoi hänelle, "tule luokseni!". Tuon papin koko ruumis vapisi tuosta äänestä, kruunusta kantapäihin.  Yhtäkkiä hän näki, että hänen sielunsa oli hänen päänsä kruunun yläpuolella, eikä hän tiennyt, millä tavalla se oli lähtenyt ruumiista ulos. Hän näki, että kirkko oli avoinna taivaisiin. Hän näki, kuinka kaksi enkeliä otti hänet heidän väliinsä ja nostivat hänet yläilmoihin. Sitten hän näki edessään suuren enkelijoukon.

Ja he näkivät toisen joukon, demoneja ja tulisia olentoja niiden ympärillä, ja jokainen niiden ruumiinjäsen paloi tulta. Noissa demoneissa näkyi kolme olomuotoa; jotkut olivat todella mustia, tuliset keihäät käsissään, toiset olivat yönmustia, nuolet käsissään. Kolmas ryhmä oli karvainen, ja niistä kasvoi tuliset hiukset, niin kuin orjantappurapensas, tuliset, valtavat keihäät käsissään. Sitten nämä joukot asettautuivat kuin sotarintamaan, vaatiakseen sielua enkeleiltä. Ja yksi niistä vetosi tuota sielua vastaan yhdellä vetoomuksella, puhettaan muuttamatta, ja kertoi kaikki ne väärät teot, jotka se sielu oli tehnyt syntymästään saakka. Tuo vetoomus vaikutti sille sielulle olevan aivan mahdottoman pitkä, eikä se ollut sanonut muuta kuin sitä, mikä oli totta, eikä se maininnut sitä vastaan mitään sellaista, mikä oli tunnustettu ja hylätty ennen ruumistaan lähtemistä.

Eräs enkeli siitä suuresta joukosta vastasi sille demonille sen sielun puolesta ja sanoi, "Oletko kertonut koko vetoomuksesi?" Demoni vastasi ja sanoi, "en ole, en kertonut edes suurinta osaa siitä vielä." Enkeli vastasi, "tuolla vetoomuksella ei ole mitään valtaa meihin, sillä hän kyllä tekee tunnustuksensa ja katumuksensa tunnustusten kuulijan edessä, ennen kuin jättää ruumiin. Menkää pois, teillä ei ole osaa tässä miehessä." Demoni sanoi, "jos Jumalan sana on totta, me emme lähde mihinkään. sillä tämä mies ei ole tehnyt itsestään lapsen kaltaista, niin kuin Jumala vaatii sanoessaan, "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan" (Matt.18:3).

Enkeli sanoi, "Jumalan sana on kyllä totta, mutta tämä mies ei tullut tänne jäädäkseen, vaan hän vie varoituksen sanomaa toisille. Lähtekää pois luotamme!" Ja ne lähtivät heti pois. Sitten enkeli siitä suuresta joukosta sanoi niille kahdelle enkelille, jotka olivat hänen vierellään, "viekää tämä mies katsomaan helvettiä." Sitten hänet päästettiin pohjoiseen, suurta laaksoa pitkin. hänestä näytti siltä, kuin hän voisi nähdä auringon noususta sen laskemiseen. He näkivät valtavan kuopan, ikään kuin luolan suun, heidän edessään kahden vuoren välissä niin, ettei sitä voinut lähestyä ylhäältä. He kulkivat pitkän matkan siihen luolaan, kunnes he saapuivat ylhäiselle, mustalle vuorelle, ja heidän edessään oli helvetin sisäänkäynti, ja sen vuoren huipulla oli suuri laaksi. Se laakso oli tällainen; leveä pohjalta ja kapea huipulta. Se on siis helvetin sisäänkäynti ja se luola on sen eteinen.

Ja hän näki saaren asukkaita, kaikki he olivat sellaisia, joihin Jumala ei ollut mielistynyt silloin, kun he olivat ruumiissaan. He olivat sen laakson keskellä ja valittivat, "voi tätä, Jumala..." sieluissaan. "Onko vitsaus tullut meidän jälkeemme? Sillä kaikki nämä kansanjoukot olivat elossa silloin, kun me jätimme heidät taaksemme." Enkeli sanoi, "ei, vaan tässä näkyy jokainen sellainen, joka jäi elämään niin, ettei Jumala ole mielistynyt heihin, heidän sielunsa näkevät, mikä heitä odottaa, ja mikä on oleva heidän loppunsa, jos he eivät tee parannusta."

Mies sanoi, "minulla on kysymys; pitäisikö minun puhua asiasta jokaiselle sielulle, jonka minä näen täällä?" Enkeli sanoi, "älä sitä tee, etteivät he ajautuisi sen tähden epätoivoon. Sanoi heille kuitenkin, että heidän tulee tehdä parannus. Sillä jokainen, joka tekee parannuksen ja hänen elämänsä päätty, ei tule tähän paikkaan, vaan pääsee lohdutusten paikkaan tästä pahuudesta, ja hänen parannuksen tekonsa kantaa hänet toiselle puolelle. Ja sellainen, joka on vanhurskaudessa, näkee edessään elämän vielä ruumiissaankin ollessaan, ja sellainen saa elää, joka pysyy vanhurskaudessa."

Enkeli sanoi, "lisäksi, sano heille, että sellainen, joka on vanhurskaudessa, hänen tulisi jatkaa ja pysyä siinä, sillä ei mene kauaa, ennen kuin he saavat tehdä tiliä elämästään, kuoleman kohdatessa heitä. Ja sellainen, johon Jumala ei ole mielistynyt, tehköön parannuksen, sillä Jumala hyväksyy sellaisen parannuksen, joka on tehty puhtaasta sydämestä, ja Jumalan armo auttaa häntä."

Sen jälkeen sen miehen sielu tuli itse helvettiin. Se on tulimeri, jossa on sanoin kuvaamaton myrsky, ja sanoin kuvaamattomia aaltoja sen meren päällä. Ja hän näki sielujen palavan siinä meressä, ja kaikkien niiden päät pinnan yläpuolella, ja he itkivät ja valittivat taukoamatta, ikuisesti. Joillakin sieluilla oli kielen läpi tulisia nauloja, jotka tulivat suusta ulos, toisilla korvien läpi, toisilla silmissä. Sitten hän näki toisia, joilla oli suut auki, ja demonit hallitsivat heitä tulisilla hiilihangoilla, ja ne olivat saman kaltaisia kuin ne kolme joukkoa.

Mies halusi tietää, mikä ero näillä rangaistuksilla oli. Enkeli vastasi heti, sillä se enkeli oli vastaamassa tunteisiin ja ajatuksiin. "Nämä, jotka sinä näet, joilla on tuliset naulat kielen läpi, ovat kansaa, joka ei säännöllisesti ylistänyt, siunannut ja palvonut Jumalaa, mutta säännöllisesti he keskittyivät valehtelemiseen ja valittamiseen, ja vainoamiseen ja pahan puhumiseen, ja turhaan puheeseen..." [Teksti jatkuu ajatuksilla, että silmistä naulatut seurasivat silmien himoja tässä maailmassa, jne. Mutta loppu puuttuu.]